He! En ees ttiä mitä tahtoisin sanoa tai mitä haluan vastaukseksi. Ehkä vertaistukea? no kumminkin oon aina ollut jotenki tosi ankara itteeni kohtaan ja arvioinu itteeni. Yläasteella aloitin viiltelyn, paitsi se jäi ehkä siihen viiteen kertaan, joista kaikki tosin vieläkin kuusi vuotta myöhemmin jäkjet ovat tallella. Viime syksynä aloitin viiltelyn uudestaan, mutta vaihdoin paikan resiin, jotta kukaan ei huomaisi. Masentunutta mielialaa ollut silloin tällöin mutta ei mitään suurta. Ja.. viime viikolla alkoi tahallinen oksenta,inen ja se vaan jatkuu jatkuu. Viiltelyn halu ollut erittäin suuri ja nyt yksin juomassa humalaan, koska ahdistaa. ikää siis vasta 19 ja koko elämä edessä, mutta en vain jaksa enkä halua. ja tuntuu että tämä itsekriittisyys on ollut ongelma lapsesta asti. Häpeän kaikkea mitä olen humalassa sanonut tai tehnyt. Tai oikeastaan ei tarvitse olla edes humalassa. En taaskaan tiesä mihin tällä pyrin mutta onpahan taas vähäks aikaa oloa purettu. Kiitos ja anteeksi. Ahdistus vaan painaa joka välissä päälle
sairasko?...
Persikka96
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.