Mä lähden osastolle ensi viikolla dignoosina eri asteinen masennus ja epövakaa persoonallisuus. Pyysin apua ja sain sitä. Mulle tehtiin lähete. On ollut pitkään viiltelyä ja syömisongelmia, masennusta ja nyt mulle riitti. Mä uhkasin tehdä itselle jotain.
Takana ero kihlatusta, miesystävän meno vankilaan, kanin kuolema, exän istemurhayritys, luottotietojen menetyw, epäonnistumiset, koulukiusaus, iskän alkoholin käyttö, velat, siskojen laitostausta ja yksinäisyys ja menetetyt ihmisuhteet ainakin noi masentaa. Kirjoitin vaan muuten vaan.
Asun yksin 26v nainen ja pari pupua löytyy. Nyt sitten sinnittelen muutaman päivän, Kun ei kiinnosta mikään syöminen, kotiaskareet tai muu. Mulla on myös ADHD piirteitä ja kakssuuntaisen. Onko kokemuksia osastohoidosta, millaista ja auttoiko?
Takana ero kihlatusta, miesystävän meno vankilaan, kanin kuolema, exän istemurhayritys, luottotietojen menetyw, epäonnistumiset, koulukiusaus, iskän alkoholin käyttö, velat, siskojen laitostausta ja yksinäisyys ja menetetyt ihmisuhteet ainakin noi masentaa. Kirjoitin vaan muuten vaan.
Asun yksin 26v nainen ja pari pupua löytyy. Nyt sitten sinnittelen muutaman päivän, Kun ei kiinnosta mikään syöminen, kotiaskareet tai muu. Mulla on myös ADHD piirteitä ja kakssuuntaisen. Onko kokemuksia osastohoidosta, millaista ja auttoiko?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eipä näköjään ketää kiinnosta......
Tuo on jo niin iso sotku, ettei taida vertaistukea löytyä edes täältä.
Ota Raamattu käteen ja usko pelstumiseen
Älä välitä trolleista jotka kauppaavat omaa tapaansa uskoa!
Ainoa mitä jaksan tähän todeta on, että älä mene sinne, älä mene sinne.
Vastaan nyt, vaikka mulla ei ole kokemusta laitoshoidosta. Halusit kuitenkin vertaistukea jos oikein ymmärsin.
Epävakaa persoonallisuushäiriö on kyllä yksi helvetti sinänsä, joten ottaisin sinuna vastaan kaiken avun mitä on tarjolla. Itse joskus tyhmänä kieltäydyin lyhytterapiasta ja olen katkerasti katunut sitä jälkikäteen. Ajattelin silloin, että on tärkeämpiä projekteja menossa elämässä töiden ja opiskelujen suhteen. Väärin! Terveys menee aina edelle, varsinkin mielenterveys. Ilman mielenterveyttä ihminen on henkisesti rampa.
Nyt olen kuitenkin päässyt hyvään avohoitopaikkaan ja tulevaisuus näyttää valoisammalta. Tässä on kyllä oltu sitä ennen todella pohjalla.
Kannattaa muistaa, että sulla on vakava sairaus. Sen kanssa ei ole leikkimistä. Älä yritä liikaa, se kostautuu. Mulle hoitotaho on selvittänyt asian niin, että henkiset voimavarat vain loppuvat jossain vaiheessa. Itse kestin vuosia diagnoosin jälkeen kunnes paloin totaalisen loppuun. Olisin varmaan tarvinnut melkein osastohoitoa, niin huonossa kunnossa olin.
Toivotan hyvää jatkoa. Onhan pupuille muuten hoitopaikkaa hoidon ajaksi? Tai no, tyhmä kysymys, tuskin jätät rakkaita pörröpäitä heitteille :) - tsemppiä!
"Hoitoaho" ei tiedä paskakaan mistä puhuu.
Psykiatria on uskonto.
Psykiatria on nimen omaan uskonto ja paljon vaarallisempi kuin kuin mikään muu uskonto, satanismi mukaan lukien. Samanlaista yhteiskunnallista valtaa kuin mitä psykiatrian kultilla on, ei muilla ole.
varo ettet tuu hulluks siellä. käy kävelillä , kuuntele musiikkia. juokse henkesi edestä jotta pääset järjissäs ulos sieltä. älä riehu. älä ole eri mieltä. sano että hyvältä tuntuu vaikkei tuntuskaan. huijaa niitä uskomaan että olet kunnossa, niin voit päästä joskus pois. olkoon voima sun kanssasi.....
En suosittele. apua et tule saamaan, lääkkeitä vaan ja makoilet sängyssä. Diagnoosit tulevat pilaamaan lopun elämääsi joten pyri hakemaan tukea vaikka ystäviltä. Itselleni kävi niin ja kadun lopun elämääni että mtt.n oven aukaisin
Sinne vaan sitten.
Olipa heikkoa tukea monissa viesteissä. Itse sanoisin paljon kaikkea apua saaneena ja hoitoa tarvinneena, ettei voinnistaan valehdella kannata.
Kannattaa ottaa vastaan terapiat mitä tarjolla, jos ei synkkaa terapeutin kanssa niin senkin voi vaihtaa jotta puhumine ja luottaminen on helpompaa. Jos tunnet, että vastapuoli arvostaa ja kunnioittaa ihmisenä sinua, olet oikealla terapeutilla. vaikeat kysymykset kuuluvat asiaan. Puhut ja kerrot siitä mistä olet valmis puhumaan.
Ryhmissä ei ole pakko kertoa koko elämäänsä vaan voi kertoa itsestään jotakin ihan pientä, mihin kokee olevansa valmis.
Onnea matkaan, olet rohkea kun olet jo noin pitkällä ja olet apua vastaanottamassa!
Hienoa, ole ylpeä itsestäsi ihminen!
Muista että olet arvokas.
Joo, psykiatriassa kaikki on vapaaehtoista niin kauan kuin tottelee.