Rakkaani...tule mua vastaan. Tule uudestaan..tahtoisin tuntea uudelleen läheisyytesi, lämpösi. Tule ja halaa..niin kuin silloin siinä ovensuussa. Se taisi olla spontaania sinun puolelta..mutta minulle niin merkityksellinen. Olet edelleen ajatuksissani, mielessäni...joka ikinen päivä. Sinun kanssa tahtoisin...vain sinun kanssa.
Tulisitko, tahtoisitko..vieläkin.
kysymysmerkkinä
48193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
M?
Kuinka kauan sitten!?!?
Tahtoisin ja tulisin. Sydämessäsi kyllä tiedätkin sen. n - m
Juuri niin tapahtui, se hetki oli täydellinen.
Näin täytyy siis tehdä :)!
Sinä luotettavuuden perikuva.
"Sinä luotettavuuden perikuva" mitäs muutakaa? :D Ongelma on etten tiedä minne mennä?!
no et ajatellut tarkemmi kun alottajalle rehvakkaasti vastasit ??!!
Oletteko muuta tehneet kuin halanneet?
Hän seisoi kerran selin minuun.. se oli erään oven suulla sekin.. menin hänen taakseen ja kiedoin käteni hänen ympärilleen.. hän kääntyi ja katsoi niin suloisesti. Siitä on kauan ja yhä nämä muistot pyrkivät kyyneleinä vierimään.. on hirveää ja todella tuskallista tietää, ettei koskaan enää, ei koskaan.
Kerroitko tunteesi sanoilla koskaan?
Yhden kerran hiljaa. En tiedä kuuliko hän. Nousin silloin hänen autosta pois.
Tahtoisinhan minä. Ei ole konsteja enää tulla vastaan. Olisin toivonut voivani antaa enemmän elämääsi kuin sen halauksen.. ja ne halaukset jotka sinulta sain, olivat kai lopun alkua.. en osannut tulkita sinua enää silloin.
Ei ole konsteja vai ei ole vaan yksinkertaisesti tarpeeksi halua? Konstit aivan varmasti löytyvät jos on tarpeeksi tunnetta ja sen eteen tekemisen halua.
Johtuu epävarmuudesta ja siitä että jäin kuuntelemaan ja kuvittelemaan ilman sanoja mitä se toinen ehkä olis halunnut.. yritin minä lähestyä mutta jäin ilman vastauksia.. eikä rohkeus riittänyt enää suoraan lähestymiseen, kun tuli jo tavallaan pakit.. miehelle tämä. Halusta ei koskaan ollut kiinni.
Semoista rupukkata haikailet,voi juutas.
https://www.youtube.com/watch?v=Uee0CFYmByE
vielä tulen uudestaan..haluat tai et..
Onkohan tämä uhkaus vai lupaus? :)
Rohkeeta!
Epäiletkö etten haluaisi, että hän palaisi. Sitä on turha epäillä, jos miettii kulunutta aikaa...se kertoo minun kohdalla tunteiden syvyydestä. Tahtoisin enemmän kuin mitään muuta...jatkaa siitä mihin joskus jäimme.
vahva epäilys ettet minua halua maisemiin.....
Et voi kuvitella, kuinka paljon haluaisin hänet näihin maisemiin...joka ikinen päivä hänen lähtönsä jälkeen olen odottanut että hän tulisi takaisin.
En todellakaan pakenisi...kun vain pääsisi näköetäisyydelle, lähelle...muuta ei tarvittaisi. Kaikki siitä eteenpäin selviäisi sen jälkeen.
Kaunis kirjoitus, joku vielä elämässään uskoo johonkin.
Epäilen. Jos tahtoisit oikeasti niin aivan varmasti kertoisit sen toiselle suoraan.
Varmasti molemmilla on epäilyksensä...kuluneen ajan jälkeen.
Uskon voimaan/tunteeseen, joka välillämme joskus sai alkunsa..sen kestoa voi vain ihmetellä. Toivo tulee siinä sivussa, se on loppunut jo monta kertaa...ja järki huutaa lopettamaan. Mutta rakkautta, tunteita...niitä ei lopeta kukaan eikä mikään.
Tänä päivänä, tässä maailmassa, kun yhteydenotto on helppoa kaikin keinoin...minulla ei ole hajuakaan hänestä, eikä hänen olemassaolostaan, ei yhteystietoja...olen täysin kadottanut hänet. Tämän vuoksi kirjoitan ajatuksia täällä...ja lähetän ne tuntemattomaan.
Jos on tiedossa ihmisen nimi ja tiedät mitä hän tekee työksensä niin löydät hänet. Siis jos oikeasti tahdot hänet löytää?
Jos tiedot on salaiset, niin ei saa tietää..
Minä tulen sinua vielä jonain päivänä vastaan. Minä uskon, että sinä tiedät minun haluavan sinut vieläkin.
Joku hullu tunne sisälläni uskoo edelleen...se tästä tilanteesta tekee entistä vaikeamman ja sietämättömän. Toivon, että asia todella olisi näin. Ikävä on sanoinkuvaamaton.
Ihana ja toiveikas kirjoitus.
Sanamuoto tuossa kohdassa on sietämättömämmän.
:)
Kuinkahan kauan minun pitää vielä yrittää uskoa tähän hulluun tunteeseen, jota järki on yrittänyt vimmatusti sammuttaa. Sydän tuo ei ymmärrä järjen ääntä.
Sinun on paras olla siellä ja tulla vielä jonain päivänä vastaan...
Mihin minä olisin kadonnut? Mihin tunteeni olisi hävinnyt jos sinunkaan ei ole hälvenneet? Minä tulen vastaan vielä. Sinä voit vaikuttaa siihen kuinka nopeasti. Sanomalla jotain mitä ehkä haluaisin kuulla.
Kerro sinä jotain, mikä tekisi sinusta minulle konkreettisemman. Minulla ei ole mitään järkevää syytä uskoa, että kaipaisit minua.
Aikaa on kulunut..ja se on lisännyt epätietoisuutta ja epävarmuutta.
Toivon, että voisin vaikuttaa siihen että tulisit pian vastaan...mutta ennen sitä sinun tarvitsee kertoa minulle jotenkin, että olet oikeasti siellä ja tunnet samoin.
Sinulla ei ole mitään järkevää syytä uskoa minun kaipaavan sinua? Miksiköhän me molemmat sitten olemme täällä. Mieti miksi juuri täällä.
Mistä ihmeestä minä voisin tietää, että juuri sinä olisit siellä? En ymmärrä, miksi olemme täällä, jos todella molemmat kaipaamme...meidän pitäisi olla yhdessä, kaikista mutkista ja esteistä huolimatta...olisin ollut valmis taistelemaan luoksesi jo kauan sitten.
Se kertoo minun kohdalla, että en usko hänen kaipaavan...
et kuitenkaan ole selvännäkijä.
Siksi koska sinun on otettava yhteyttä minuun. Se sinun on vain tehtävä.
Jos siis minua kaipaat.
Kovin tietoinen kuulostat olevan minusta...ehkä minut tunnistat.
En voi varmaksi tunnistaa. Jos täällä aivan varman tunnistuksen saisin niin en kirjoittaisi tänne enää yhtään mitään, vaan se häviävän pieni ja epätodennäköinen mahdollisuus olisi muuttunut todeksi ja silloin ottaisin yhteyttä suoraan puhelimella.
Se on jokaisesta kirjoittajasta itsestään kiinni, kuinka paljon tunnisteita haluaa antaa. Suurin osa ei halua antaa kunnollisia tunnisteita.
Ajattelen hänen olevan niin viisas mies, että tietää minun näkökulmasta tilanteen...miksi tarvitsisin edes jonkun konkreettisen tiedon hänestä ja tunteista. Mutta toisaalta ymmärrän täysin, mitä hän ajattelee...mutta mutta hullua kuin olla vain voi. Täällä me pähkäilemme ventovieraat...mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän ajattelen tämän olevan täysin minun yksipuolisia tuntemuksia.
Voisin niin kuvitella, että jos hän tietäisi minun ajattelevan vieläkin häntä...hän varmaan hykertelisi jossain. Minä hölmö rakastuin päästä varpaisiin.
Miksi hän hykertelisi, sehän olisi aika ilkikurista. Rakastuminen on tavallaan hölmöäkin, mutta ei silti hassua...miten sen sanoisi. Voi olla niin voimakas kokemus, että siitä on ajoittain huumori kaukana.
Ajattelet olevan viisas mies..? Eli et edes tunne tuota miestä?
Tottakai tahdon, miksi vielä täällä kyselet?
https://www.youtube.com/watch?v=2j5fN1tAfyk
Juu tuun mielellään.
Tässä ketjussa jokin kolahtaa ja voi miten toivoisin sen olevan sinä. Tuon joka aloituksen kirjoittaa. Lähdin, mutta se valinta ei ollut täysin minun.
Voit luulla musta mitä vaan mut muista;sä et tiedä kuinka sekaisin mut saat pelkästään olemalla lähellä, kosketus vie jalat alta. Se oot Sinä.
Se Oikea.
Mitä enemmän toivoisinkaan aloitajana, että olisit hän.
Kyllä minä halasin häntä siksi, että olin kaivannut häntä monta vuotta. Hän näytti surulliselta sieltä ulos tullessaan ja halusin lohduttaa. Ja olisin halunnut heti lähteä viettämään iltaa kahdestaan hänen kanssaan, mutta hänellä oli muuta menoa. En tiedä kohtaammeko enää koskaan, mutta toivon hänelle pelkästään hyvää elämäänsä. Ainakin ne pienet prinsessat suvussa antavat iloa hänen elämäänsä, koska hän kertoi jotain heistä silloin.
Milloin halasitte ovensuussa?
21.10.11...siitä tahtoisin vielä jatkaa.