Intin lääkärit melko erikoisia

Olen nyt ollut 10 vk palveluksessa. Alussa olin innoissani, olin oikeen Aukkiin menossa. Sairaus on mulla siis ollut murkkuiästä asti eli noin 5-6 vuotta. Aurallinen migreeni kyseessä. Palveluksessa siis kohtaukset yleistynyt ku on siviiliin verrattuna huomattavasti enemmän laukaisevia tekijöitä. On kovaa liikuntaa ja ponnistelua, yöllä saa vähän unta ja tulee huonosti nukuttua. Heräilen muiden vessassa käymiseen yms yms. Lisäksi on tilanteita jotka aiheuttavat stressiä jotka puolestaan laukaisevat kohtauksia. Nyt on perjantai ja minulla on tällä viikolla ollut nyt jo 4 kohtausta. Siviilissä lukio lukuunottamatta ehkä kerran kuussa jos sitäkään. Varuskuntasairaalassa on rampattu moneen otteeseen asian tiimoilta. Kenttäsairaanhoitajat ja jopa joukkueen kersanttikin sanoi että mitä ilmeisemmin joudun keskeyttämään palveluksen. Mitään ei ole kuitenkaan edelleenkään tapahtunut. Ihmettelen vai sitä, että jos kaikille on selvää että en pysty suorittamaan palvelusta tämän sairauden kanssa, ja olen saman asian itse myös ilmaissut, miks ei asialle tehdä jotain. Saan jokaisella vastaanotolla vain lääkkeitä jotka ei ole ennenkään auttanut ja olen siitäkin sanonut. Lisäksi vain todetaan että "ensi kerralla kun tulee kohtaus, ota nämä. Jos ei auta niin tule uudelleen vastaanotolle. Joudumme ehkä miettimään palveluskelpoisuutesi uudelleen." Joka kerta sama juttu. Nauttivatko he tästä vai miksi asialle ei tehdä niin kuin on pitkään jo puhuttu, eli mietitä kelpoisuutta uudelleen? Osaako joku tähä vastata? Myöskin olisi kiva tietää josko voisi johonkin soittaa ja saada itse jotain aikaiseksi. Täällä alkaa olla meikäläinen henkisesti aika loppu jo tähän menoon. Ei jaksa. saa neuvoa.