3-vuotiaan nokkeluus vai onko?

Ikävä kyllä 3-vuotias, joka osaa laskea kolmeen tai neljään ei ole nero. :)

Kiitos epäystävällisestä ja asiallisesta vastauksesta. Ei ole ikävä asia, että lapsenlapseni on tavallinen tai keskiverto. Omista vain on aikaa yli 30 vuotta, en enää muista, mitä osasivat. Kysyin lapselta, miten hän huomasi että yksi jää jäljelle. Vastaus: minä vain osaan jutella kaikenlaista. Odotin juuri sitä, että hän luettelee: isä, äiti, veli ja minä.

Lapsi on parhaimmassa oppimisen iässä tuossa vaiheessa. Hän oppii oman äidinkielensä ja siinä ohessa toisenkin kielen, jos sitä hänelle päivittäin puhutaan. Hän osaa kyllä laskea, ehkä mielessään: isän, äidin, minun, veljen - kenen tuo viimeinen on.
Mutta on mielestäni nokkela lapsi. On ihana seurata hoksottimien heräämistä. Lapsi panee merkille niin paljon uutta ja kysyy kaiken aikaa. Moni vanhempi jättää tämän kehitysvaiheen ja kyllästyy lapsen uteluun. Ei kannattaisi. Nyt jos koskaan voi keskustella ja kertoa, tutustua yhdessä, etsiä vastauksia...

Montako.sormea:n vastausta oli huomattavasti mukavampi lukea. Kiitos siitä! Kun hoidan näitä kahta, olen 100 %:sesti heidän kanssaan ja seuraan koko ajan kehittymistä. Viimeksi seurasin leikkaamista saksilla, paketoimista teippiä käyttäen ilman että teippi ruttaantui ja pääsiäismunien maalausta. Ihania hetkiä, ja kun tulen kotiin, tunnen nimimerkkini mukaisesti ja enemmänkin, ihan onnea pukkaa.

Lapset oppivat joka hetki. Sitä on ihana seurata, kun on aikaa, kuten isovanhemmilla paremmin on. Omat vanhemmat ovat usein niin kiireisiä, että eivät oivalla niitä pieniä seikkoja, joita lapsi huomioi ja tallentaa muistiinsa.
Onhan vanhastaan ne hauskat jutut, kun lapsi käyttää sattumalta kuulemansa sanat aivan epäsopivassa tilanteessa. Esim voimasanat, jotka sitten pamautetaan vaikkapa piispan kutsuilla: "Oma perhanan hyvää kakkua!"
Kyllä lapsi osaa laskea. Hänellä on hyvä muisti. Lapsi voi oppia kaksi kieltä siinä kuin yhdenkin.
Lapsen oppimiskyvyn voi myös lannistaa irvailemalla tai naureskelemalla, kuten jotkut tässäkin ketjussa. Lapsi ilahtuu, kun hänen saavutustaan kunnioitetaan ja otetaan vakavasti. Kannattaisi keskustella eikä lannistaa!

Osa 'aikuisista' ihmisistä kuvittelee vieläkin menneitten aikojen lailla. Silloinhan lapsi ei ollut mitään, vain kuin 'tyhjä taulu', siksi lapsia väheksyttiin eikä pidetty minkään arvoisina.

Kaksi omaa kasvattaneena ... hmmm ... huono sana, ohjaaminen on paree enkä ehkä sitäkään niin kovin hyvin osannut, mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri että pienet ihmiset ovat paljon älykkäämpiä kuin 'aikuiset', joilla on liikaa esteitä eli estoja elämän ja maailman katsomisen ja kokemisen tiellä.

Ja lapset oppivat aivan kaiken mitä heille opetetaan ja mitä he ympäriltään itse keksivät. Korostan sanaa KAIKEN, siksi kannattaa miettiä tarkaan mitä opettaa ja miten ohjaa.

Olkoon 3-vuotias lapsenlapseni lahjakas tai ei, niin ainakin oppivainen. Nukuttaessani häntä hän pyysi että saisi lukea minulle sadun. Otti kirjan, käänteli sivua just oikeassa kohdassa ja pajatti ulkoa kaikki kirjan tekstit. Minä kiittäen kehumaan, että voi hyvänen aika, sinä luit koko kirjan, totta kai huomasin ettei hän todellisuudessa lukenut. Tähän 3-vuotias: "Kun tulit noin iloiseksi, niin minäpä luen sulle toisen" ja niin pajatti ulkomuistista toisen kirjan. Tarkistin tekstin, totta oli.

Hei Riikka-täti, ihanaa että sinulla on lahjakas lapsi. Olet varmaan siitä erityisen kiitollinen, toivottavasti lahjakas lapsenlapsesi löytää vihreän oksan yhteiskunnassamme.
Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut leuhkia oman lapsenlapseni lahjakkuudella, vaan kertoa hänen hauska vastineensa yllättyneen mummun reaktioon, eli lukaista ulkoa toinenkin kirja.

Aikuiset eivät vieläkään ymmärrä, miten oppivaisia pikkulapset ovat. Ei ollenkaan huono ilmaisu "tyhjä kirja", sillä lapsi täyttää kirjansa sivuja joka päivä, joka hetki. Hän painaa mieleensä niin paljon asioita, että jos tämä kyky säilyisi, olisimme einsteineja kaikki.
Ymmärtäväiset vanhemmat jaksavat vastata tuhansiin kysymyksiin ja antavat virikkeitä lapselle. En ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että päivähoitolaitoksissa annettava varhaiskasvatus aina voisi tukea tiedonhaluisen lapsen kehittymistä. Joillekin lapsille innostuneet vanhemmat tai isommat sisarukset ovat parempi taustatuki.
Tämän päivän isovanhemmat ovat saanee seurata lapsien hoitoa ja opetusta kolmessa polvessa. Oman koulun istu-selkä-suorana-suu-kiinni-opetuksesta tämän päivän tiimityöskentelyyn. Ei voi luin hämmästyä lapsen monialaista tietämystä. He opettavat mummunsa käyttämään tietokonetta, näpyttämään kännykkää ja tietävät snookerin säännöt, kun ihmettelevä mummu asettuu Eurosportin ääreen.