Opillisissa asioissa tarvittaessa voidaan kysyä neuvoa Lapinmaalta. Sakramenttien otosta omiin käsiin on kyse puhtaasti hallinnollisesta asiasta, jota herätysliikkeen johto ratkoo tuomiokapitulissa maallisen tuomarin kera. Hengellisissä asioissa ei tarvita juridiikkaa, miten kiertää lakia.
Eräs ratkaisu voisi olla samantyyppinen, kuin LLL:lla oli: aamukirkko koko kansalle ja iltakokous armoitetuille. LLL:n saarnoissakin näkyy ero kummassa saarna on pidetty. Saarnasihan apostoli Paavalikin eri lailla pakanoille, heränneille ja armoitetuille.
Siis järjestely voisi olla karrikoiden seuraava:
1.) Aamuseurat:
Aamuseurat separatisteille, joissa saarnattaisiin jyristen syntiä vastaan herätykseksi synninunesta separatisteille. LLL:n saarnana luettaisiin näitä aamukirkon saarnoja, jotka oli tarkoitettu nimenomaan katumattomille. Kynttilöitä ei poltettaisi seuroissa.
Ehtoollisen voisi jakaa arkena lainaamalla rukoushuoneen tiloja, mutta täysin erillään kirkon sisäisen herätysliikkeen toiminnasta. Onhan jo nyt perusteltu, että kyseessä on evl-kirkosta erillinen ehtoollinen. Tällöin muistoaterialla olisivat kaikkein parhaimmat kristityt. Lapsille olisi torstaikoulu ja lasten "karamellikioski" ruksalla hylättäisiin syntinä.
2) Iltaseurat:
Iltaseurat niille, jotka eivät halua muutoksia herätysliikkeeseen. LLL:n saarnana luettaisiin armoitetuille pidettyjä iltasaarnoja, joskus myös Lutherin saarnoja. Synnistä saarnattaisiin normaalilla äänenpainolla, varotettaisiin omastavanhurskaudesta, nuorille kristityille tarjottaisiin maitoa ja uskossaan kasvaneille vahvempaa ruokaa, kuten Paavali kirjoittaa. Seuroissa voitaisiin polttaa kynttilöitä ja nousta jopa seisomaan jouluvirren viimeisen säkeistön kohdalla sekä lukea isämeidän rukous yhteen ääneen. Lapset saisivat karamellia "kioskista" ja pyhäkoulu pidettäisiin pyhänä.
Ehtoollisella käytäisiin evl-kirkossa, kuten herätysliikkeessämme on ollut tapana, poikkeuksena lyhyt aika Amerikassa, jossa käytiin metodistikirkossa ehtoollisella silloisten LV:en ohjeen mukaan.
Näin säilyisi järjestys seurakunnassa ja LLL:n saarnatkin olisivat sopusoinnussa siihen, mihim LLL ne kirjoittikin. Toiset seurat olisivat kuin pakanoille ja toiset kuin armoitetuille. Jokainen voisi itse valita: kumpi vaan tai molemmat kuten LLL:n aikana. Lisäksi kalliit rukoushuoneetkin tulisivat tehokäyttöön
Eräs ratkaisu voisi olla samantyyppinen, kuin LLL:lla oli: aamukirkko koko kansalle ja iltakokous armoitetuille. LLL:n saarnoissakin näkyy ero kummassa saarna on pidetty. Saarnasihan apostoli Paavalikin eri lailla pakanoille, heränneille ja armoitetuille.
Siis järjestely voisi olla karrikoiden seuraava:
1.) Aamuseurat:
Aamuseurat separatisteille, joissa saarnattaisiin jyristen syntiä vastaan herätykseksi synninunesta separatisteille. LLL:n saarnana luettaisiin näitä aamukirkon saarnoja, jotka oli tarkoitettu nimenomaan katumattomille. Kynttilöitä ei poltettaisi seuroissa.
Ehtoollisen voisi jakaa arkena lainaamalla rukoushuoneen tiloja, mutta täysin erillään kirkon sisäisen herätysliikkeen toiminnasta. Onhan jo nyt perusteltu, että kyseessä on evl-kirkosta erillinen ehtoollinen. Tällöin muistoaterialla olisivat kaikkein parhaimmat kristityt. Lapsille olisi torstaikoulu ja lasten "karamellikioski" ruksalla hylättäisiin syntinä.
2) Iltaseurat:
Iltaseurat niille, jotka eivät halua muutoksia herätysliikkeeseen. LLL:n saarnana luettaisiin armoitetuille pidettyjä iltasaarnoja, joskus myös Lutherin saarnoja. Synnistä saarnattaisiin normaalilla äänenpainolla, varotettaisiin omastavanhurskaudesta, nuorille kristityille tarjottaisiin maitoa ja uskossaan kasvaneille vahvempaa ruokaa, kuten Paavali kirjoittaa. Seuroissa voitaisiin polttaa kynttilöitä ja nousta jopa seisomaan jouluvirren viimeisen säkeistön kohdalla sekä lukea isämeidän rukous yhteen ääneen. Lapset saisivat karamellia "kioskista" ja pyhäkoulu pidettäisiin pyhänä.
Ehtoollisella käytäisiin evl-kirkossa, kuten herätysliikkeessämme on ollut tapana, poikkeuksena lyhyt aika Amerikassa, jossa käytiin metodistikirkossa ehtoollisella silloisten LV:en ohjeen mukaan.
Näin säilyisi järjestys seurakunnassa ja LLL:n saarnatkin olisivat sopusoinnussa siihen, mihim LLL ne kirjoittikin. Toiset seurat olisivat kuin pakanoille ja toiset kuin armoitetuille. Jokainen voisi itse valita: kumpi vaan tai molemmat kuten LLL:n aikana. Lisäksi kalliit rukoushuoneetkin tulisivat tehokäyttöön
Vastaukset 21
Vanhimmat
KAIKENLAISTA JAKSATKIN MIETTIÄ JA KIRJOTTAA,KIPASEPPA KOUKKIIN KASILLINEN KALJAA JA KUUMOT HUIVIIN,VOIS OLLA ET OLO TASAANTUU!
Kahdet seurat tulee väistämättä, kun evankeeliset lähetysmiehet erotettiin tehtävästään. JOensuussa tämä jako kahteen leiriin tehtiin jo.
Ja määräys tähän tuli Jellivaarasta ns. "uskollisten" tilauksesta.
Vapaakirkkoisiksi ryhtyneet taistelevat sammuteuin lyhdyin syöttämällä omia valeitaan tai vaikenemalla kokonaan tiedottamisesta, saadakseen yhdistyksen nimen ja omaisuuden omaan haltuunsa.
He varmaankin saavat haluamansa, me kirrkkon herätysliikkeeksi edelleen jäävät esikoislestadiolaiset saamme kirkon tiloja vapaasti käyttöömme, ilman kalliiksi tulevia omia rukoushuoneita.
Vapaakirkolla ei ole mahdollisuutta käyttää kirkon tiloja enään, sakraaliyhteyden purkamisen jälkeen.
EN OLE KATKERA MUTTA KUITENKIN.......................
Hyvä ehdotus ei tarvi uhrata varojaan rukoushuoneeseen ylläpitoon, ei siivousta, ei talkkareita ja emäntiä. Helppoa ja hauskaa käyttää kirkon tiloja. Sopii kirkkiksille mainiosti.
Ei se haittaa meitä ollenkaan jos te eriseuralaiset lähdette menemään.
Tuleepahan taas lämpö ja yksimielisyys..
Ainut mikä surettaa, niin teidän kuolemattoman sielun tila..
Emme toivoisi kenellekkään sellaista kohtaloa..
minua haittaa. kaverit kaikkoaa jos niin käy.
Jeesuksen seurassa elävät, Kristuksessa vanhurskaat eivät ryhdy ihmisoppien orjiksi, eikä Jellivaaran pasavien pelinappuloiksi.
Eriseurainen karttaa Kristusta, joka kaikki häneen uskovat vanhurskaiksi tekee ja palvoo Kristuksen sijasta ihmisiä ja heidän oppejaan.
OManvanhurskauden ilmapiirissä evankeliumia vihataan, näin kävi
kun iisaksonilaiset opit valloittivat Jellivaaran paavien sydämet.
Teidän toivomisenne ja surunne takia ei kukaan ole pelastuksen ulkopuolella. Tiedoksi vain.
Turhaa suremista; uusia uskollisia kavwreita tulee tvan täydeltä!
historia osoittaa, että kun aletaan rakentaa parempaa ja puhtaampaa kristillisyyttä hajoaa porukka, kun aina se synti on vieruskaverissa. Tutkikaapa isakssonilaisuuden historiaa viime vuosisadan ajalta. Aika päreiksi se aitojen ja alkuperäisten joukko meni. Vikominen, syntiluettelot ja "ei se haittaa ollenkaan jos te eriseuraiset lähdette" ovat Hajottajan hedelmiä.
Oli kaikilla kavereilla jamekset joten minäkin ostin sellaiset.....
Äänitaakapenkissä olet mainio. Ehdotus on niin hyvä, että sen voisi laittaa seurakuntakokouksen asialistalle ensimmäiseksi asiaksi, (pakollisten juttujen jälkeen. tilinpäätöksen. vahv. ym.jälkee.)
Äänitakapenkistä voi täälä sepitellä omaksi ilokseen ihan mitä huvittaa,se on kuitenkin turhaa ajanhukkaa,näyttää istuvan vaunussa joka jäi asemalle,meidän junaa kiitää hurjaa vauhtia eikä sitä pysäytä enään mikään:)
Kaikki viittauukset Jellivaaran paavien valtaan ja neuvoihin ovat harhaoppia. Se tie ja heidän neuvonsa ovat 20 vuodessa osoittatuneet niin Jumalan sanan vastaiseksi kun ikinä olla voi. Eli eroo tästä Kristusta vastustavasta ikeestä välittömästi.
Elä veli ahdistu,saattaahan tuo joskus vielä aueta sullekkin. (Toivottavasti).
Separatistien koko oppirakennelma on sellainen, että en oikein usko yhdessäpysymiseen edes kaksien seurojen kanssa.
Herätysliike tarvitsee täydellisen uskonpuhdistuksen Lutherin hengessä
alkaen kasteesta, vanhurskauttamisopista jatkuen seurakuntaoppiin.
En jaksa uskoa, että separatistit olisivat valmiit tämäkaltaiseen keskusteluun, kun
"pyhä henki ja me" on lyönyt lukkoon joitain opinkohtia, joista on tullut vaatimuksia, mm luottamus lappiin.
Luulen, että jää vain yksi tie, separatistit lähtevät seuraamaan jumalaansa lapin vanhimpia ja toinen osa jatkaa Kristuksen seuraajana.
Nåin se on. Omanvanhurskauden ilmapiirissä evankeliumia vihataan.
Silloin kun Kristuksen teko uskolla vastaan otettuna ei ihmiselle riitä, hän ei suo sitä armoa ja iloa toisillekkaan. Vanhempi veli ei mennyt nuoremman veljen juhlaan iloitsemaan toisten kanssa yhdessä
Kristuksesta.
Vaatii henkilökohtaisen tragedian, ennen kun ihminen tulee oikeasti siihen tilaan että ymmärtää pelastuvansa yksin armosta Kristuksen ansion tähden. Yksin uskon kautta.
Raatamalla ja lihaansa kurittamalla vanhurskautta tavoitteleva henkilö ei suo toistenkaan pelastuvan, uskomalla Kristukseen syntiensä sovittajana.
Kahdet seurat eivät ole ratkaisu! Se ei kelvannut kirkossa eikä se ole kelvannut rukoushuoneella. Olen esittänyt molempiin. Rukoushuone saastuu ja joka välissä pitäisi karkoittaa pahoja henkiä polttamalla kuivaa katajaa salissa.
Katumisiinsa ja parannuksen tekemisiinsä luottava luottaa itseensä ja omiin tekoihinsa. Siinä tilassa elävä on lihallinen tajuamatta sitä itse.
Evankeliumiin uskominen ei ole sarja ihmisen parannusten tekoja ja katumisia, vaan uskossa luottamista Kristukseen joka on minun syntini sovittanut Jumalan kanssa. Sellaista pyhyyttä jota Jumala vaatii ei löydy yhdestäkään ihmisestä, ei promillenkaan vertaa. Silti niin valtavat määrät uskovia luottavat edelleen omiin olemattomiin onnistumisiinsa. Ja totta kai luottavat sellaisiin julistajiin jotka ruokkivat ja vahvistavat hänen omaa vanhurskauttaan. Eli käsotystään siitä että minä olen parempi ihminen kun nuo toiset joihin itseäni vertailen.
Vihneen mainitsema kuiva kataja kuvaa kyllä aika hyvin lakihenkisten saarnoja.
Tai sitten sellaisten saarnoja joilla on ainoa oikea oppirakennelma.
Jeesus elää, sanansa kautta hän kutsuu tänäänkin syntisiä ottamaan vastaan armon ja syntien anteeksiantamisen.
Kristittyjen (evankelisten) harjoitusta edistää sekin, että Jumala ei ainoastaan salli vaivata seurakuntaansa moninaisilla ulkonaisilla murheilla ja vainoilla, vaan sallii perkeleenkin siihen nostattaa puolueita, että Jumalan valtakunta sen kautta harjaantuisi ja heräisi ahkerammin kuulemaan, lukemaan ja oppimaan Jumalan sanaa. Martti Luther, Mannaa Jumalan lapsille. Marraskuun 11.