Ulkonäköäni, ääntäni, kehonkieltäni, puhetyyliäni, kävelytyyliäni, juoksutyyliäni, henkisiä ominiaisuuksiani, motiivejani, tekojani, ajatuksiani, valintojani, puutteitani, vahvuuksien täydellistä puuttumista, tyylitajuttomuuttani, kaikkea.
Onko tästä häpeästä mitään pakotietä koskaan?
Onko tästä häpeästä mitään pakotietä koskaan?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minullakin tulee joskus tuo tunne. Kannattaa vaan lähteä jonnekin ja nollata ajatukset. Silloin voi todistaa ajatuksensa vääriksi ja olla ylpeä itsestään omana itsenään. :)
Ei ole vielä sellaista paikkaa löytynyt jossa nuo ajatukset nollaantuisivat, siitä nyt puhumattakaan että ne pystyisi todistamaan vääriksi. Pikemminkin päinvastoin, jokainen asia mitä teen vaan tuntuu vahvistavan ne entistä todemmiksi.
Olet pohjalla. Nt voi vain nousta sieltä.
Tämä tunne on vain kasvanut vuosien karttuessa, vaikea on uskoa että pohja olisi juuri nyt saavutettu.
Ja Miten sieltä voi muka nousta? Epäonnistuneet yritykset nousta sieltä häpeän suosta vain kasvattavat häpeätaakkaa. Että eipä tässä taida mitään pohjaa ollakaan sen enempää kuin juoksuhiekassa.
Entä jos koitat sopeutua tilanteeseen? Monta asiaa luettelit joille ei voi mitään. Mutta koita tehdä mitä voi. Kaunis siivottu koti. Kauniit kukat. Hyvä kirja ja musiikkia josta pidät. Elokuva, jonka haluat nähdä, sinun mielestä kauniit vaatteet jne. Ja loput asiat on niinkun on. Niihin koitat sopeutua. Häpeän kanssa voi oppia elämään.
Miten voin sopeutua siihen, että kaikki mitä olen ja teen hävettää? Että peiliin katsominen niin henkisesti kuin fyysisestikin ahdistaa?
Puhuit paljon asioista joita voisi yhdistää nimenomaan naisen tapaan kompensoida vajavaisuuden tunteita, mutta minä olen mies, ja miehen häpeää ei voi peittää vaatteilla eikä ulkoisilla puitteilla.
Joo oli naisen mielipide . Mistä sinä pidät? Hanki mahdollisuuksien mukaan se . Joka päivä sellainen hetki yksin tai jos olet onnekas jonkun kaverin kanssa että edes yksi elämänalue ei ole häpeää tuottavana mielessä. Tai edes kerran viikossa . Kirjat, uimahalli , pyöräily. Joskus joku vaate, vaikka et menisikään juhliin. Onko sinulla perhe? Lapsille kivan keksiminen on miehillekin kivaa madot, onget ja koukut . Toivon sinulle hyvää kevättä vaikka monta kertaa hävettäisikin.
Häpeän kanssa voi oppia elämään, tosi. Kaihertaa kuitenkin koko ajan. Mutta mutta, on se niin, että näillä korteilla pelataan loppuelämä. Nautitaan, tai ainakin yritetään löytää keino nauttia. En ole vielä löytänyt, mutta eiköhän se löydy, kun nyt työttömäksi joutuu. Periksi ei saa antaa.
Mitä jos alkaisit arvostaa itseäsi Jumalan luomana kauniina luomuksena. Ihmeellisen ja ihanan hän sinusta loi. Älä halveksu hänen hyvää luomistyötään sinussa. Sinun pitää vain nähdä kaikki kauneus itsessäsi ja ympärilläsi. Löydä elämän kauneus.
Kyllä sille Jumalallekin virheitä sattuu, tai sitten ihminen voi pilata sen mitä Jumala on tehnyt. Sen verran ihmishirviöitä sitä meidänkin maailmastamme löytyy, että jos heissä jotain kaunista on, niin se peittyy sen rumuuden alle. Ja tällä tarkoitan sitten mm. ihan oikeita pahantekijöitä, en suinkaan vain "rumia" ihmisiä.
Joten vaikka olisimmekin Jumalan luomia, ei se tarkoita että me olisimme kauniita. Ympäriltä sitä kauneutta silti löytyykin, mutta itsestäni en sitä löydä.
Sulla on vakavia psykiatrisia ongelmia. Et todellakaan pääse koskaan irti häpeästäsi, ellet mene terapiaan tai edes käsittele tunteitasi terapeuttisella tasolla itseksesi, sekin voi auttaa.
"Tunne lukkosi" on hyvä kirja itsevalmentautumiseen samoin skeematerapiaan perustuva "Joustava mieli"-kirjat. Häpeästä on myös kirjoitettu paljon, varsinkin englanniksi.
Tosin itse olen sitä mieltä, että jos todellakin olet noin syvälle tunteeseen jumittuneena, sinun olisi psykoanalyytikon, ei siis terapeutin, kannsa selvitettävä mikä on johtanut tunteen paisumiseen ja mikä on ollut alkuun paneva tapahtuma tai tilanne perhesuhteissa.
Häpeä on kuitenkin vaan tunne, ei sinun persoonallisuutesi tai ulkoinen olemuksesi ja häpeä, kuten muutkin tunteet on ohimenevä "aistimus", tähän voit luottaa. Se on vain vallannut tilan kaikilta muilta tunteilta. Mikätahansa tunne ylikorostuneena on vaikea ja väsyttävä. Tunnetilan käsittäminen ohimeneväksi tilaksi on tärkeätä ja antaa sinulle voimaa arkeen:))
Epäilen erään minulle rakkaan ihmisen olevan kanssa usein sietämättömän häpeän vallassa ja se on aivan kauheaa, koska rakastan häntä ja hän on mielestäni mailman ihanin tyyppi ja hänen häpeänsä..ei muuten kosketa minua, olen naturalisti. mutta on hirveää nähdä toisen tuntevan sellaista alemmuutta ihan ilman realistista syytä.
Toivon sinulle voimia ja jaksamista.
Kato joka aamu peiliin ja valitse jokin pieni asia itsestäsi, mistä tykkäät itsessäsi. Kirjaa se paperille. Pieni juttu joka aamu!! Ja 2 vkon päästä ota se muistio illalla, sängyssä esiin. Lue se. Lue uudestaan ja uudestaan ja nukahda!!! 💖
Ja kun aamulla taas heräät. Mene peilin eteen. Ja mieti niitä asioita mitä luit edellis iltana.
Kyllä meissä kaikissa on jotain pientä, mistä tykätään. Ja ku ne kaikki yhdistää!! Ollaan rakkaita itsellemme!!
Tiiän tunteen sain jo lapsena kuulla miten huono ihminen olen kaikinpuolin ja kuinka en osaa mitään, onneksi oma perhe on sentään mitä parhain. Ilman heitä en varmaan olisi edes enää hengissä.