Lapsi ei halua tulla kesäksi asumaan kotiin

Piti vielä kirjoittaa, että jos joku ymmärtäisi syitä anopin käytökselle niin kertokaahan ihmeessä. Ja jos on jotain hyviä ratkaisuehdotuksia niin niitäkin saa jakaa. En ole itse äiti ja en osaa ajatella, mikä tässä on niin väärin.

Anoppi on murjottanut miehelleni 16-vuotiaasta aina, kun mieheni onkin tehnyt oman (tai minun) mieleni mukaan, eikä äitinsä. Kun päätimme muuttaa opiskelupaikkakunnallamme isompaan asuntoon (20 neliöisestä yksiöstä) seurasi tästäkin kauhea sota.

Omat vanhempani ja miehen isä onneksi tukevat meitä.

Anoppi haluaa pitää pojastaan kiinni ja hänet lähellään. On vähän kypsymätön tyyppi, on katkera kun toinen nainen on pojalle tärkeämpi. Luopuminen lapsista on oma prosessinsa, luotani on lähtenyt kaksi aikuistumaan. Lapset vain ovat aika rakkaita ja itsessä kiinni, mutta irti pitää päästää. Ei anoppia tuomita kannata, mahdollisimman ystävällisesti, mutta päättäväisesti tehdä omat ratkaisut, eli tässä tapauksessa muuttaa yhdessä asumaan. Siunausta, että onnistutte, on tärkeää että välit pysyvät edes siedettävinä jo tulevia lapsenlapsiakin ajatellen. Uskon miehellesikin äidin olevan aika tärkeä ja hän on ristiriitaisessa tilanteessa kun luonnollisesti rakastaa sinua enemmän, vaikkakin eri tavalla kuin äitiänsä.

Aikuiset ihmiset eivät tarvitse äidin lupaa..
Teillä on oikeus toimia niin kuin haluatte. On ihan normaalia ja luonnollista että haluatte asua ja olla yhdessä.
Eikä äidin pidän loukkaantua tuosta. Hänen on todellakin ymmärrettävä päästää irti pojastaan.

Kiitos vastauksista.

Yritän tosiaan ymmärtää anoppiakin, mutta ehkä nyt on tullut vain aika toimia niin kuin itse haluamme. Ei varmaan saisi ottaa itseensä niin paljon anopin höpötyksistä. Tulee vain jotenkin niin teinimäinen tunne, kun annetaan ymmärtää, että ei olla kykeneväisiä tekemään päätöksiä, jos ne eivät ole juuri anopin mielen mukaisia.

Täytyy olla tyytyväinen sentään mukavasta appiukosta ja auttavaisista omista vanhemmistani!