JODIN puute

> Kilpirauhanen tarvitsee jodia toimiakseen oikein. (T3-kilpirauhashormonin nimi onkin triJODItyroniini. Sen molekyylissä on tyroniinin lisäksi kolme jodiatomia. T4 on tetraJODItyroniini eli tyroksiini. Sen molekyylissä on neljä jodiatomia.) Muut halogeenit, kuten bromi, kloori ja fluori, voivat kuitenkin viedä jodin paikan solujen reseptoreissa. Tällöin solut eivät saa riittävästi T3:a.....

Tutkitaanko kilpirauhasen ongelmissa myös jodin määrät?

3. Fysiologia ja aineenvaihdunta, Physiology and metabolism
JODI on essentielli lukuisille eläin-ja kasvilajeille. Mutta vain selkärankaisissa on kehittynyt KILPIRAUHANEN (Glandula thyreoidea), joka huoltaa jodia sisältävien hormonien, tyroksiinin (T4) ja biologisesti aktiivin muodon, tri-jodotyroniinin (T3) synteesin, varastoinnin ja eritykseen koko kehon tarpeiksi. Jodin hyödyntäminen kilpirauhasessa tapahtuu (1) jodidin aktiivilla otolla rauhaseen (Jodidin pitoisuus rauhasessa on lähes 30 kertaa suurempi kuin plasmassa), (2) asettamalla jodia thyroglobuliini-nimiseen proteiiniin ja tyrosiini-(Tyr, Y) aminohappoon jodityrosiineiksi sekä (3) erittämällä rauhasesta hormonimuotoja jodityroniinejä kuten T3 ( tri-jodotyroniiniä) ja T4 ( tetrajodotyroniinia eli) tyroksiinia. Aivolisäkkeestä peräisin oleva kilprauhasta stimuloiva hormoni (TSH) säätelee kilpirauhashormonien muodostumista.
Kilpirauhashormonit (tyreoideahormonit) säätelevät soluaineenvaihduntaa Vaikutusmekanismista ei kuitenkaan olla aivan täysin perillä, mutta lisääntyneeseen aineenvaihdunnalliseen aktiviteettiin tarvittavia entsyymiproteiineja syntetisoituu enemmän vasteena näille hormoneille Tyreoideahormonit lisäävät myös mitokondrioitten kokoa ja lukumäärää ja se taas on on merkkinä lisääntyneestä ATP-energian tuotannosta.

Ravinnon JODI absorboituu yleensä tehokkaasti JODIDINA ( iodide, anioni) vaikka muutamista lähteistä kuten tietyistä merilevistä tai proteiiniin sitoutuneesta jodista imeytyminen ei liene niin tehokasta. Sekaravinnosta, mikä antaa 200 ug jodia päivässä, erittyy jodista 90 % virtsaan. Ulostukseen menetetään vaihtelevia määriä, mutta yleensä vain 10 - 20 ug /pv. Pieniä määriä menetetään ihon kautta. Jodidi erittyy lähinnä munuaisten kautta ( jodiclearance 40 ml/min)
Jodin imeytymiseen ja hyödyntämiseen voi vaikuttaa goitrogeenit, joita ovat pääasiassa rikkiä sisältävät glukosidit (glukosinolaatit). Nämä ovat ravinnon osia ja voivat estää kilpirauhasen jodin ottoa, kuten tiosyanaatit (SCN) tekevät, tai ne voivat vuorovaikuttaa hormonituotantoon kuten goitriinit. Tällaisia esiintyy kaalilajeissa (Brassica-species) kuten keräkaalissa, Brysselin kaalissa, nauriissa ja rapsinsiemenissä Yleisesti ottaen glukosinolaatteja esiintyy nykyisessä pohjoismaisessa ravinnossa niin matalin pitoisuuksin, että niillä ei ole vaikutusta jodistatukseen.
Rintamaidon jodipitoisuus vaihtelee jodin saannin mukaan. Tanskasta raportoitiin suolan jodeerausta edeltävältä ajalta rintamaidon sisältäneen 30 ug jodia litrassa, mutta ei ole saatavilla tietoja rintamaidon jodipitoisuudesta suolan pakollisen jodeerauksen alkamisen jälkeiseltä ajalta.
Entisten suomalaisten tietojen mukaan endeemisen struuman alueilla rintamaito sisälsi keskimäärin 25 ug jodia litrassa verrattuna alueisiin, joilla ei esiintynyt endeemistä struumaa ja rintamaidossa oli jodia 53 ug litrassa. Ruotsalaisten tutkimusten mukaan rintamaitonäytteet sisältävät 50ug -90 ug jodia litrassa. Tupakanpoltolla on korrelaatiota rintamaidon matalampiin jodipitoisuuksiin, koska se ehkä huonontaa rintarauhasen jodinottokykyä.

JODISTATUS. Suositeltu merkitsijä väestön jodistatukselle on keskimääräinen virtsan jodin pitoisuuden (UIC) mediaani. Muita mahdollisia jodistatuksen ja kilpirauhastoiminnan indikaattoreita ovat kilpirauhasen tilavuus (thyroid volyme, TV), kilpirauhasta eli tyreoideaa stimuloivan hormonin (TSH), varsinaisten kilpirauhashormonien ( T3 ja T4) ja seerumin tyroglobuliiniproteiinin pitoisuudet. Väestön jodin saantia pidetään riittävänä, kun väestön keskimääräinen UIC on 100 - 199 ug /L. Raskaudenaikaisen jodin riittävyys määritellään UIC-mediaanin arvolla 150 - 249 ug/L.
JODIN PUUTE esiintyy ensisijaisesti hyvänlaatuisena struumana ( non-toxic goitre), laajentuneena kilpirauhasena, joka tuottaa normaalia kilpirauhashormonia. Non-toksinen (myrkytön) struuma voi asteittain pahentua ja muuttua myrkkystruumaksi, joka tuottaa liikaa hormoneja ja kiihtynyttä aineenvaihduntaa (tyreotoksikoosi). Hypertyreoidismissa kilpirauhanen voi olla laajentunut ( myrkkystruuma, toxic goitre) joko diffuusiin muotoon (Basedowin tauti, Graven tauti) tai jos siinä on paikallisia muutoksia, kyhmystruumamuotoon ( nodular goitre). Vakavammissa jodinpuutteissa voi ilmetä kretinismiä, jonka piirteitä ovat huonontunut kasvu, henkiset häiriöt ja puheen sekä kuulon häiriöt (kuuromykkyys) samoin aikuisilla voi ilmetä hypotyreoidismia (myxoedema).
Lievän jodivajeen assioitumisesta lasten kehitykselliseen huononemaan on viitettä, vaikka lisätutkimuksia tarvitaankin.
Lähde: NNR 2012 Suomennos

Jodi on tärkeä

http://personal.inet.fi/koti/remeli/verenpaine.htm#Jodi