Synkkä puoli

Tilanne: Olen ahdistunut hänen kiinnostuksestaan kaivella asioitani. Yli puolitoista vuotta. Vaikka olenkin tajunnut hänen vannoneen joskus kostoa. Pyhimys, joka on todellisuudessa urkkija, jolla on 7 henkeä ja jonka näin pyörimässä asuintaloni ympäristössä punaisessa purkissa. Ei pidä luulla, pitää tietää; Ukrainan lahjakkuudet, hinkkaaminen, teinit. Mutta ei oikeaa kontekstiä, ei siten tietoakaan. Myöhemmin lisää urkintaa ja seurantaa, halua sekaantua itselleen kuulumattomiin asioihin, teennäisiä pahoitteluja, vihjailuja, herjausta. Päälaelleen kääntämistä, syytöksiä omien tekojen oikeuttamiseksi. Harhaisuutta. Edelleenkään ei oikeaa kokonaiskuvaa.

Katkera osuus: hän ei ole vain epävakaa, vaan yksinkertaisesti seinähullu kostonenkeli, joka kuvittelee itsestään liikoja, vaikka on lopulta vain nainen, jonka vain terapia pitää pystyssä. Minua ei kiinnosta kuinka siihen on tultu. Vaikka hän uhkaisi hypätä parvekkeelta, en olisi kiinnostunut.

Ratkaisu: Kolme kohtaa. 1) Hän korjaa pilaamansa ilmapiirin. 2) Hän ei ulota kiinnostustaan kauttani selville saamiinsa ihmisiin eikä jatka perätöntä, osin julkista vihjailuaan. 3) Nykyisistä laitteista luopuminen. Minä teen niin, ja hänen kannattaisi tehdä samoin, koska tällä hetkellä hänet löydettäisiin niin halutessani aivan liian helposti. Lain suojahan kuuluisi tosiasiassa minulle.

Merkiksi siitä, että hän on ymmärtänyt, palauttanut sen, minkä on vienyt, ja lopettanut kaikenlaisen kiinnostuksensa minua kohtaan, hän huolehtii siitä, että emme jatkossakaan kohtaa. Jos vahingossa näemme, hän ei katso minua kasvoihin eikä tervehdi. Näin tiedän, että meillä on yhteisymmärrys. Verrattain älykkäänä ihmisenä hän on varma siitä, että tiedän ja että tähän ratkaisuun hänen kannattaisi tarttua ja täyttää sen keskeiset kohdat, vieläpä melko nopeasti. Sen jälkeen olen valmis unohtamaan. Ennen sitä kuitenkin seuraan, kasvoiko hänelle selkäranka; yksinkertaisesti koska mitä häneen tulee: luottamus on hyvä mutta kontrolli parempi.

B. -> C.