Kaksikymmentä päätoimittajaa julkisti maaliskuun alussa kannanoton luotettavamman median puolesta. Eikö siis kaikki media olekaan luotettavaa? Eikö kaikki uutisena julkisesti kerrottu olekaan totta? Mikä on se valemedia, josta päätoimittajat ovat kovin huolissaan? Ja mikä päätoimittaja on sanomaan mitään toisten luotettavuudesta?
Sanoma- ja aikakauslehtien, radion, television ja niiden verkkosivujen uutisia tuottaa joukko media-alan tai yhteiskunnallisen koulutuksen hankkineita toimittajia, joita ohjaa työssään journalistinen etiikka. Toimittaja tutustuu työssään yhteiskuntaan hyvin laaja-alaisesti ja kykenee parhaimmillaan hahmottamaan selkeästi isoja kokonaisuuksia omalta seuranta-alueeltaan. Isoissa toimituksissa ja erikoisjulkaisuissa toimittajat voivat keskittyä politiikkaan, talouteen, urheiluun, terveyteen, kulttuuriin, viihteeseen, tieteeseen tai kirkollisiin asioihin ja uskontoon. Pienen paikallislehden toimittaja ja verkkolehden uutistoimittaja käsittelevät työssään kaikkia vastaantulevia aihepiirejä.
Toimittajan työ on usein nopeatempoista. Monia toimittajia vaivaa huoli siitä, ettei asioihin ehdi perehtyä riittävästi. Painetulla lehdellä on aikataulunsa, ja verkkolehden julkaisuaikoja mitataan minuuteissa. Toimittaja voi työpäivänsä aikana käsitellä useita eri aihepiirejä. Silti asiat tarkistetaan yleensä vähintään kahdesta eri lähteestä, suoria sitaatteja ja kokonaisia juttuja lähetetään lähdehenkilöille tarkistettavaksi ja otsikointia ja jutun näkökulmaa hiotaan toimituksen uutiskokouksissa. Taustatietojen hankinta on olennainen osa toimittajan työtä.
Päätoimittaja vastaa johtamansa median linjasta ja asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta. Nopeutuvien laajakaistojen ja kätevien älypuhelinten, tablettien ja läppäreiden aikana painettujen lehtien lukijamäärät laskevat. Internetin maailmassa maksullinen lehden tilaus jää helposti toiseksi ilmaisen tarjonnan rinnalla. Taloudellisten tavoitteiden saavuttaminen ja korkean journalistisen tason ja toimintakyvyn säilyttäminen on entistä haastavampaa internetin kirjavan tarjonnan rinnalla.
Internetin ja sosiaalisen median aikana jokaisen on mahdollista saada äänensä kuuluviin. Osa julkaisijoista jää hyvin pienen piirin lukemistoksi, osa taas leviää sosiaalisen median välityksellä nopeasti. Vapaa julkaisukanava tarjoaa kätevän mahdollisuuden oman, tarkoitushakuisenkin viestin levittämiseksi. Kaikki uutissivustoilta näyttävät sivut eivät perustu journalistiseen työtapaan ja etiikkaan. Taloudellisen ja yhteiskunnallisen epävarmuuden aikana epäluottamusta, pelkoa ja jopa vihaa voidaan lietsoa tietoisesti yksipuolisen, jopa valheisiin perustuvan viestinnän avulla.
Millaisia uutisia selaamme päivän mittaan puhelimistamme ja tietokoneen ruudulta? Minkälaisia sisältöpalveluja käytämme? Luemmeko vain toisten jakamia uutisia? Kuinka usein tarkistamme, kuka uutisen tai tiedon julkaisee, jakaa ja kustantaa ja mikä voisi olla julkaisemisen motiivi? Onko julkaisun takana vastuunsa kantava, moraalisesti kestävä taho? Perustuuko tieto luotettavaan tutkimukseen ja todellisiin havaintoihin vai ovatko taustalla huhupuheet tai selvä tarkoitushakuisuus? Onko tieto yksipuolinen vai onko kaikille asianosaisille annettu mahdollisuus kommentoida aihetta?
Professori Esko Valtaoja luonnehti Ylen helmikuisessa haastattelussa sosiaalista mediaa kylän kaivolla juoruamiseksi: ”On alettu kuvitella, että se viimeisin tieto löytyy somesta. Loppujen lopuksi se ei ole muuta kuin kylän kaivolla juoruamista. Todellisen tiedon, uuden asian suhde hömpötykseen on kovin vähäinen.”
Samassa haastattelussa professori arvioi, että viidesosa ihmisistä uskoo mitä tahansa. Jonkin verran sosiaalista mediaa ja lehtijuttujen kommentointia seuraavana minun on helppo uskoa professorin väite. Internetin maailmasta Valtaoja kommentoi näin: ”Itse internet on kuin loputon tiedon valtameri, mutta se on hyvin, hyvin roskainen paikka.” Lähdekritiikkiä siis tarvitaan. Se on keskeinen osa meidän jokaisen medialukutaitoa.
Perinteisessä mediassa päätoimittaja on moraalisessa vastuussa lukijoilleen. Hän vastaa uutisoinnin luotettavuudesta ja kantaa juridisen vastuun, jos julkaistu sisältö johtaa syytteeseen. Kuka vastaa sellaisen tiedon oikeellisuudesta, joka jaetaan ilman juridista ja journalistista vastuuta, ilman yksiselitteistä tietoa uutisen alkuperästä, lähteestä, asiayhteydestä ja julkaisijasta?
Sanoma- ja aikakauslehtien, radion, television ja niiden verkkosivujen uutisia tuottaa joukko media-alan tai yhteiskunnallisen koulutuksen hankkineita toimittajia, joita ohjaa työssään journalistinen etiikka. Toimittaja tutustuu työssään yhteiskuntaan hyvin laaja-alaisesti ja kykenee parhaimmillaan hahmottamaan selkeästi isoja kokonaisuuksia omalta seuranta-alueeltaan. Isoissa toimituksissa ja erikoisjulkaisuissa toimittajat voivat keskittyä politiikkaan, talouteen, urheiluun, terveyteen, kulttuuriin, viihteeseen, tieteeseen tai kirkollisiin asioihin ja uskontoon. Pienen paikallislehden toimittaja ja verkkolehden uutistoimittaja käsittelevät työssään kaikkia vastaantulevia aihepiirejä.
Toimittajan työ on usein nopeatempoista. Monia toimittajia vaivaa huoli siitä, ettei asioihin ehdi perehtyä riittävästi. Painetulla lehdellä on aikataulunsa, ja verkkolehden julkaisuaikoja mitataan minuuteissa. Toimittaja voi työpäivänsä aikana käsitellä useita eri aihepiirejä. Silti asiat tarkistetaan yleensä vähintään kahdesta eri lähteestä, suoria sitaatteja ja kokonaisia juttuja lähetetään lähdehenkilöille tarkistettavaksi ja otsikointia ja jutun näkökulmaa hiotaan toimituksen uutiskokouksissa. Taustatietojen hankinta on olennainen osa toimittajan työtä.
Päätoimittaja vastaa johtamansa median linjasta ja asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta. Nopeutuvien laajakaistojen ja kätevien älypuhelinten, tablettien ja läppäreiden aikana painettujen lehtien lukijamäärät laskevat. Internetin maailmassa maksullinen lehden tilaus jää helposti toiseksi ilmaisen tarjonnan rinnalla. Taloudellisten tavoitteiden saavuttaminen ja korkean journalistisen tason ja toimintakyvyn säilyttäminen on entistä haastavampaa internetin kirjavan tarjonnan rinnalla.
Internetin ja sosiaalisen median aikana jokaisen on mahdollista saada äänensä kuuluviin. Osa julkaisijoista jää hyvin pienen piirin lukemistoksi, osa taas leviää sosiaalisen median välityksellä nopeasti. Vapaa julkaisukanava tarjoaa kätevän mahdollisuuden oman, tarkoitushakuisenkin viestin levittämiseksi. Kaikki uutissivustoilta näyttävät sivut eivät perustu journalistiseen työtapaan ja etiikkaan. Taloudellisen ja yhteiskunnallisen epävarmuuden aikana epäluottamusta, pelkoa ja jopa vihaa voidaan lietsoa tietoisesti yksipuolisen, jopa valheisiin perustuvan viestinnän avulla.
Millaisia uutisia selaamme päivän mittaan puhelimistamme ja tietokoneen ruudulta? Minkälaisia sisältöpalveluja käytämme? Luemmeko vain toisten jakamia uutisia? Kuinka usein tarkistamme, kuka uutisen tai tiedon julkaisee, jakaa ja kustantaa ja mikä voisi olla julkaisemisen motiivi? Onko julkaisun takana vastuunsa kantava, moraalisesti kestävä taho? Perustuuko tieto luotettavaan tutkimukseen ja todellisiin havaintoihin vai ovatko taustalla huhupuheet tai selvä tarkoitushakuisuus? Onko tieto yksipuolinen vai onko kaikille asianosaisille annettu mahdollisuus kommentoida aihetta?
Professori Esko Valtaoja luonnehti Ylen helmikuisessa haastattelussa sosiaalista mediaa kylän kaivolla juoruamiseksi: ”On alettu kuvitella, että se viimeisin tieto löytyy somesta. Loppujen lopuksi se ei ole muuta kuin kylän kaivolla juoruamista. Todellisen tiedon, uuden asian suhde hömpötykseen on kovin vähäinen.”
Samassa haastattelussa professori arvioi, että viidesosa ihmisistä uskoo mitä tahansa. Jonkin verran sosiaalista mediaa ja lehtijuttujen kommentointia seuraavana minun on helppo uskoa professorin väite. Internetin maailmasta Valtaoja kommentoi näin: ”Itse internet on kuin loputon tiedon valtameri, mutta se on hyvin, hyvin roskainen paikka.” Lähdekritiikkiä siis tarvitaan. Se on keskeinen osa meidän jokaisen medialukutaitoa.
Perinteisessä mediassa päätoimittaja on moraalisessa vastuussa lukijoilleen. Hän vastaa uutisoinnin luotettavuudesta ja kantaa juridisen vastuun, jos julkaistu sisältö johtaa syytteeseen. Kuka vastaa sellaisen tiedon oikeellisuudesta, joka jaetaan ilman juridista ja journalistista vastuuta, ilman yksiselitteistä tietoa uutisen alkuperästä, lähteestä, asiayhteydestä ja julkaisijasta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
taisi mennä aika jonka käytit tämän kirjoittamiseen hukkaan.
suomen kieli vielä ole kovin hyvin hallinnassa niin kuin aloittajalla?
Mikset kirjoittanut:
"Tämän kirjoittamiseen käyttämäsi aika taisi mennä hukkaan."
?
Tai:
"Aika, jonka käytit tämän kirjoittamiseen, taisi mennä hukkaan."
?
Sananvapaus on keskeinen ihmisoikeus. YLEn johtaja Atte Jääskeläinen vaati jokin aika sitten MTV-uutisissa sen poistamista. Hän siis ilmoittautui samaan pimittäjäryhmään kuin eräät lehtiensä levikki- ja kannattavuusmenetyksistä suuttuneet päätoimittajat.
Olet siis syypää: Et ole ottanut mutisematta mitä punavihersuodattimesta valuu, vaan etsit tasapuolisempaa ja riippumattomampaa tietoa.
Jokainen arvostelukykyinen kansalainen osaa arvioida lukemansa/kuulemansa tiedon luotettavuutta. Jos tietolähde on toistuvasti johdatteleva ja puolueellinen, se hylätään. Tästä syystä niin monet hylkäävät täysin YLE-uutiset ja -ajankohtaisohjelmat ja myös allekirjoittavat kansalaisaloitteen https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1818 .
Kyyniseen harhauttamiseen tähtäävää ja vääristelevää uutisointia on aina ollut. Toimittajakoulutuksessa jopa opetettiin sellaiseen. Tätähän oli Nordenstrengiläinen koulutus Tampereen yliopistossa. Tuomittavaa on tällaisten toimittajien suuri määrä ja aatteellisesti innokas toiminta esimiestensä suojelemana VEROVAROILLA juuri YLEn uutis- ja ajankohtaistoimituksessa.
Pettämätön rappiotunnus on optiopalkkiot johtajille ja ruskeakielisille kellokkaille - Se ei siunannut edes Nokian Renkaita, joka toimii kilpaillulla alalla. Kuolemansairautta se on YLEssä, joka toimii kilpailun sivuuttaen ja riittämättömällä ammattitaidolla.
Jospa Atte Jääskeläinen pimittämisen sijasta kertoisi YLEn optioiden saajat, suuruudet ja saantiperusteet. Jospa hän kertoisi myös ketkä poliitikot ovat nämä käsittämättömät ja laillisuudeltaankin kyseenalaiset optiot myöntäneet.
Ettei tarvitsisi hakea vastausta esimerkiksi MV-lehdestä tai Suomi24:n palstoilta.
Ei ole TOTUUTTA on vain tulkintoja.
Niin, jos yritetään manipuloida massoja, tarvitaan 'asiantuntijoita'.
Kuten MTV.n ja yleensäkin MAINOKSET manipuloivat ihmisiä.
Ajat kulkee ja ihmiset massoina ja yksilöinä tajuavat ja huomaavat sen, ja yhteys katkeaa.
Ne jotka puhuvat 'totuudesta' joutuvat aina perustelemaan ja tuomaan esille kannaottoja, asiantuntijalausuntoja ja jäävät helposti valheesta kiinni, kuten myös uskovaiset, jotka uskovat mielikuvitusolentoihin....
Niin ylen uutisointihan on propakandaa. Esim matu asiat tuodaan vai näitä hyviä asioita esiin mitä nyt ei kyllä minun mielestä ole yhtään.
rikastutusta, että muslimimiehet raiskailevat teinityttöjämme.
Jussi Halla-aho ja Olli Immonen ja jotkut muut heidän kaltaisensa ovat oikeassa. Maahan tunkeutuneet saastat eivät ansaitse myötätuntoamme. Hätää kärsivät ovat täältä kaukana.