Toiset lähestyvät hiipien, small talkilla, salaillen, tunnustellen. Ja kestää kauan edes päättää haluaisiko tutustua syvemmin. Kuin hidastetussa filmissä. Pienellä liekillä suljettujen luukkujen takaa. Toisesta voi tuntua ettei toinen osaa päätää tai tiedä mitä haluaa, tai pitääkö oikeasti edes.
Toiset tuntevat yhteyttä, haluavat kuulla heti sielun syvimmät ajatelmat ja olla läsnä. Sitten se voimakkaana roihahtanut tuli joko jatkaa palamista hallitummin tai sammuu yhtä nopeasti kuin syttyikin. Ei nopea ihminen ole aina takertuja, hän vain elää ja kokee kuin nopeutetussa filmissä, suurella volyymillä. Toisesta voi tuntua että päälle hyökättiin ja sitten hylättiin - tai jopa pelätä näin voivan käydä?
Vaikeaa on. Kumpaakaan ei tulisi tuomita tai muuttaa. Vain ymmärtää.
Toiset tuntevat yhteyttä, haluavat kuulla heti sielun syvimmät ajatelmat ja olla läsnä. Sitten se voimakkaana roihahtanut tuli joko jatkaa palamista hallitummin tai sammuu yhtä nopeasti kuin syttyikin. Ei nopea ihminen ole aina takertuja, hän vain elää ja kokee kuin nopeutetussa filmissä, suurella volyymillä. Toisesta voi tuntua että päälle hyökättiin ja sitten hylättiin - tai jopa pelätä näin voivan käydä?
Vaikeaa on. Kumpaakaan ei tulisi tuomita tai muuttaa. Vain ymmärtää.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tiiäkkö,mä tapasin puoltoista viikko sitten hyvän tyypin,vittu, samanlaista bohemiaa,en kerro yksityiskohtia,unelma mies,semmosen tahdon pysyväksi
Mielenkiintoisia tulee vastaan. Tietyllä tavalla odotan sitä, kun on lupa siis kun koen, että on mahdollisuus ja oikein heittäytyä. Mutta olisiko se sitten vain kupla, löytyykö sellaista. Pölttävää hieman.
Annoit malliesimerkin siitä mitä tarkoitin. "Semmosen tahfon pysyväksi" - noin mäkin itseäni ilmaisen, "sut mä haluun sä oot se oikea". Ei se tarkoita että olis toisen lumoissa, pyrkisi vangitsemaan, tai että odottaisi loppuelämää yhdessä. Toiset vain hyppää täysillä leikkiin (tunteiden osalta, ei ehkä tekojen!) kun toiset vasta keskittyneesti lukee sääntöjä ääneen. Pelottaakohan sinun käyttäytymisesi kiinnostuneita pois? Minua pelottaa ihminen joka pelästyy vastaavia ajatuksiani, tulen hänen mielikseen hiipijäksi vaikken halua olla. Varovaisuus pilaa luottamukseni siinä missä toiset se turvaa.
En usko. Itse ainakin päässäni pyöritän niin tuhannen kerran asioita ennekuin jollekin jotakin ilmaisen siis vaikka ihastuisin nopeastikin. Ehkä elEeistä, ilmeistä voi päätellä jotakin. En itse kuitenkaan etsi mitään hetken huumaa, enkä oikeastaan uskokaan sellaiseen. Se satuttaisi herkkää ja tunteellista ihmistä liikaa. Minusta tietyllä tasolla sitoutuminen on tärkeää ja antoisaa ja tietty vaatii aina kompromissejakin niinkuin ihmissuhde aina vaatii. Mutta en minä nyt ensi treffeillä naimisiin olisi menossa. En tiedä mitä tarkoitit, vastasinko lainkaan kysymykseesi?
Ei kuule, jos ja kysymys on ainoastaan siitä, että SEKÄ ULKOINEN ETTÄ SISÄINEN OLEMUS eli koko pakkaus on todella TURN OFF omaan silmään, että ei niiku nappaa seksuaalisesti paskaakaan?
Kuvittelepa vaikka omalle kohdallesi sellainen henkilö, joka ei seksuaalisesti napaa ulkoisesti eikä sisäisesti paskaakaan? Kaiken huipuksi vielä kyseinen tyyppi yrittäisi kaiken aikaa iskeä sinua, vainoaisi sinua ja takertuisi sinuun eikä yhtään millään sytyttäisi hänen pääkopassaan, että hän on täydellinen vastakohta sille, mitä sinä itse haet tai mistä sinä itse olet kiinnostunut? Ehkä kenties tyyppi ei millään edes suosutuisi uskomaan ja hyväksymään, että sinä haet aivan totaalisesti toisen tyyppistä ihmistä ja pidät aivan toisen tyyppisistä ihmisistä?
Tässä vaiheessa se on ihan se ja sama onko kyseinen tyyppi vapaa vai varattu. Kysymys ei ole siitä. Kysymys ei ole myöskään siitä, että tyyppi jotenkin pelottaisi tms. Vaan kysymys on siitä, että lähtökohtaisesti jo koko ihminen oksettaa sinua ulkoisesti ja sisäisesti, etkä ikinä voisi kuvitellakaan seurustelevan tai kiihottuvan hänen tyyppisistä ihmisistä, mutta kyseinen tyyppi ei vaan suostu hyväksymään tätä lähtötilannetta ja haluaa kuvitella itsestään liikoja.
Toki, jos haluaa iskea jonkun, niin hyvä, tehokas iskemistyyli ei ole se, että alkaa vainoamaan, haukkumaan tai on liian hyökkäävä, MUTTA hyväkään iskemistyyli ei tehoa tippaakaan jos ja kun lähtötilanne on se, että henkilö ei vaan sitten yhtään nappaa ulkoisesti eikä sisäisesti, ei vaan sitten yhtään.
Vähän sama jos laittaa deitti-ilmoituksen ja kriteerit sinne esim. heteronainen heteromiehelle, että sinä 20-30-vuotias, pitkä, akateeminen, sporttinen, kunnollinen mies niin sitten vastauksia alkaa tippua yli kuusikymppisiltä, kaljuilta ja lyhyiltä sohvaperunahampuuseilta, joilla rikostausta tms. tai deitti-ilmoitus, että sinä naisellinen, akateeminen, fiksu nainen, niin vastauksia tippuu miehekkäiltä elämänkoululaisilta tms.
Toki: "sut mä haluun ja sä oot se oikea" saa aivan eri merkityksen jos se vaikkapa ilmaistaan lempeästi ja herttaisesti kenties hieman kiusotellen tilanteessa, jossa selkeästi molemmilla osapuolilla on molemminpuolista kiinnostusta kuin että se huudetaan määräten vittumaisesti, uhkaillen ja aggressiivisesti suoraan päin naamaa sellaiselle, joka selkeästi on osoittanut ja suoraan kertonut, että hän ei ole missään nimessä kiinnostunut paskaakaan kyseisestä ihmisestä.
Mikähän sinulla aivanturnof on ongelmana. Ymmärrän, jos olet tuskastunut johonkin ihmiseen, joka ilmeisesti sinussa roikkuu tms., mutta täällä palstalla on sangen ikävää, jos meille kaikille muille palstalaisille suollat noita juttujasi. Lisäksi, jos sinä irl asennoidut muihin ihmisiin noin niin ei ihme, jos sinua ei kukaan lähesty.
Voi kuule, että jos haluankin nimenomaan, että kukaan ei lähesty varsinkaan sellainen, josta en pidä ollenkaan? En tarvitse minkäänlaisia lähestymisiä, en täällä enkä irl, enkä varsinkaan sellaisilta, jotka ovat hyvin sairaita ja epämiellyttäviä. Mistä lähtien ihmiset ovat lähteneet kuvittelemaan, että jokaisella on aina haku päällä niin irl kuin täälläkin? Mistä lähtien jokaisella ihmisellä on hirveä tarve siihen, että häntä lähestytään? Jos on sinkku, ei se tarkoita sitä, että pitäisi olla kaiken aikaa haku päällä tai että toivoisi häntä lähestyttävän.
Itse ainakin saan kaikenlaisia lähestymisyrityksiä irl, vaikka kovasti niitä yrittäisin itse välttää. Pointti näissä lähestymisyrityksissä usein on, että se lähestyjä irl ei edes yritä katsoa esim. silmiin vaan menee heti lääppimään, iskemään tai ehdottelemaan ilman, että on edes tunnustellut millään tavoin (esim. katsekontaktilla), että mahtaiskohan se toinen osapuoli olla kiinnostunut tai sitten lähestyjällä on hyvin epärealistiset suuret kuvitelmat itsestä ja omaasta kuvitellusta vetovoimaista tai sitten kuvitellaan, että pitää jokaiksielle vastaantulevalle kelvata ja hirveä tarve miellyttää jokaikistä vastaantulevaa. Sitten vingutaan ja itketään, että miksi sain pakit. Öhhöh, miksiköhän? Ei, jokaikista vastaantulevaa ei tarvitse miellyttää eikä edes pystykään. Jos itsetunto ei kestä tätä totuutta niin jotain on pielessä. Todella. Pakkeja tulee ja menee, ei kaikkia voi miellyttää, ei millään eikä varsinkaan silloin jos on hyvin epärealistisen suuret odotukset.
Ei, minulla ei ole sitä ongelmaa. Ainoastaan sivusta seurattuna ärsyttää tuollainen tyhmyys ja epärealistiset kuvitelmat itsestä. Yritän tästä sivusta myös herätellä huomaamaan, että missäköhän se vika olisi jos se toinen ei kiinnostu tai jos aina tulee pakit.
Kaikilla ei ole sitä tarvetta, ei varsinkaan pakonomaisesti olla aina jonkun kanssa kaiken aikaa. Kaikki eivät ole sellaisia, että pitää olla jatkuvasti ihan kuka tahansa ja ihan milloin tahansa ja milloin aina vaan. Kaikki eivät ole maanisia seksiaddikteja tai epätoivoisia läheisriippuvaisia. Ja kyllä, nimenomaan itseäni usein lähestytään, myös irl, vaikka ninemomaan en halua, että minua lähestyttäisiin. Kaikki eivät ole läheisriippuvaisia, on ihmisiä, joilla on muutakin elämä kuin vain naiminen, seurustelu, iskeminen ja seksi. Valitettavasti.
Valitan aivanturnoff_ mutta et nyt yhtään ymmärtänyt aloitustani. Kyse oli yksinkertaisesti tutustumisen ja ihastumisen eri tavoista. Ehkä enemmänkin ajattelin tilannetta jossa molempia kiinnostaisi mutta tavat edetä aiheuttavat ongelmia. Otit liian henkilökohtaisesti ehkä sillä aloitus ei ollut kenellekään tietylle. Kurjaa jos sinua vainotaan. Mielestäni vainoa ei kuitenkaan ole ajatuksen tasolla tapahtuva "sinä olet se oikea" verrattuna "en vielä uskalla edes ajatella olisitko sinä se oikea", jota tässä vain kuvailin.
Hiipiminen on jännää, ihan hiljaa vaan.
hiljaa hiipiminen, jos se tarkoittaa sitä että liikkuu samoissa paikoissa mitään puhumatta monta kertaa, on kyllä sellainen asia ettei tunnu kovin mukavalta
Uskon, että todennäköisesti kaksi eri tavalla käyttäytyvää ihmistä ei koskaan löydä toisiaan henkisellä tasolla, vaikka kuinka toisistaan pitäisivätkin. Jos heti alussa kommunikaatio takkuaa, on se aika huono alku jatkolle. Tuskin mitään jatkoa silloin syntyykään. Ihan omasta tilanteesta käsin puhun, ja en usko tämän koskaan johtavan mihinkään.
Olen eri mieltä ja uskon, että joustavuus on myös se asia miksi jotkut ihmiset löytävät herkemmin ihmisiä lähelleen.
Ja minä olen sitten sitä mieltä, että sitten kun oikeasti tunteet on pelissä mukana niin silloin ei onnistu mikään:D Silloin kaikki takkuaa..