NNR 2012 Fosfori.
LÄHDE: Nordic Nutrition Recommendation 2012. Integrating nutrition and physical activity. ISBN 978-92-893-2670-4. (Suomennosta sivulta 501. Päivitys)
1. Taulukko fosforin suosituksista
2. Johdanto, Introduction
(3. Ravintolähteet ja saanti, Dietary sources and intake
4. Fysiologia ja aineenvaihdunta, Physiology and metabolism
5. Tarve ja suositeltu saanti, Requirement and recommended intake
6. Suositusten taustalle oleva päättely. Reasoning behind the recommendation
7. Ylin saanti ja myrkyllisyys Upper intake level and toxicity)
Fosforin suositukset ovat ennallaan NNR 2012 kuten ne olivat NNR 2004 taulukossa.
Taulukko fosforin suosituksista milligrammaa päivässä (mg/d)
Naiset, Women
Suositeltu saanti. Recommended intake (RI) 600 mg
Keskimääräinen tarve, Average requirement (AR) 450 mg
Alin hyväksytty saanti, Lower level of intake (LI) 300 mg
Ylin hyväksyttävä saanti, Upper intake level (UL) 3 000 mg
Miehet Men
Suositeltu saanti. Recommended intake (RI) 600 mg
Keskimääräinen tarve, Average requirement (AR) 450 mg
Alin hyväksytty saanti, Lower level of intake (LI) 300 mg
Ylin hyväksyttävä saanti, upper intake level (UL) 3 000 mg
Lasten suositeltu fosforin saanti milligrammoina päivässä , Children (mg/d)
Suositeltu saanti Recommended intake
2-5 vuotiaat ( 2- 5 y) 470 mg
6- 9 vuotiaat ( 6-9 y) 540 mg
10-13 vuotiaat( 10- 13 y) 700 mg.
Johdantoa:
Fosfaatilla on essentielli osuus monissa biologisissa prosessesissa. Fosforia sisältävillä yhdisteillä on tärkeä roolinsa luun mineralisaatiossa, solurakenteessa, solun aineenvaihdunnassa, solun sisäisissä prosesseissa ja happoemästasapainon ylläpidossa . Biologisissa järjestelmissä fosfori esiintyy fosfaattina.
Kehon fosforin kokonaispitoisuus on 800- 1200 grammaa. Tästä 85 prosenttia sijaitsee luustossa ja loput 15 % tasaisesti jakaantuneena elimistön kaikkiin kudoksiin.
Fosfaatti on ihmiskehon kaikkein runsain anioni (negatiivinen joni) ja se käsittää yhden prosentin(1 %) kehon koko massasta. Se on pääasiassa solunsisäinen (ic) anioni. Luustossa fosfaatti on yleensä kalsiumkompleksina kalsiumkhydroksiapatiitti-muodossa. Pehmytosakudoksissa ja solukalvoissa fosforia on fosfaattiestereinä ja vähemmässä määrin fosfoproteiineina ja vapaina fosfaattijoneina. Solunulkoisessa (ekstrasellulaari-) nesteessä on kymmenesosa fosforista proteiiniin sitoutuneena, yksi kolmasosa muodostaa kompleksin natriumin kalsium ja magnesiumin kanssa ja loput ovat epäorgaanisena eli inorgaanisena fosfaattina (Pi). Seerumin fosfaattipitoisuudet vaihtelevat iän mukana ja korkein pitoisuus esiintyy vauvoissa. Pitoisuus laskee aikuisuutta kohden.
Normaali aikuisen seerumin fosfaattipitoisuus on 0,8 – 1, 5 mmol/L ( millimoolia litrassa).
Introduction ( originaalitekstistä)
Phosphorus plays an essentialrole in many biological processes. Phosphorus containing compounds have important roles in bone mineralization,cell structure, cellular metabolism, regulation of subcellular processes and maintenance of acid–base homeostasis. In biological systems, phosphorus is present as phosphate (1)
The total body content of phosphorus is 800-1200 g, 85 % of which is in the skeleton and the rest evenly distributed in all tissues.
Phosphate is the most abundant anion in the human body and comprises about 1 % of total body mass. It is predominantly an intracellular anion.In the skeleton, phosphate is generally complexed with calcium in the form of hydroxyapatite. In soft tissue and cell membranes, phosphorus exists mainly as phosphate esters and to a lesser extent as phosphoproteins and free phosphate ions. In the extracellular fluid, about one-tenth of the phosphorus content is bound to proteins, one -third is complexed to sodium, calcium, and magnesium, and the remainder is present as inorganic phosphate. Serum phosphate concentration varies with age, with the highest concentration in infants. The concentrations decline towards adulthood.
The normal range in adults is 0.8 –1.5 mmol/l (1)
Päivitys 14.3. 2016
LÄHDE: Nordic Nutrition Recommendation 2012. Integrating nutrition and physical activity. ISBN 978-92-893-2670-4. (Suomennosta sivulta 501. Päivitys)
1. Taulukko fosforin suosituksista
2. Johdanto, Introduction
(3. Ravintolähteet ja saanti, Dietary sources and intake
4. Fysiologia ja aineenvaihdunta, Physiology and metabolism
5. Tarve ja suositeltu saanti, Requirement and recommended intake
6. Suositusten taustalle oleva päättely. Reasoning behind the recommendation
7. Ylin saanti ja myrkyllisyys Upper intake level and toxicity)
Fosforin suositukset ovat ennallaan NNR 2012 kuten ne olivat NNR 2004 taulukossa.
Taulukko fosforin suosituksista milligrammaa päivässä (mg/d)
Naiset, Women
Suositeltu saanti. Recommended intake (RI) 600 mg
Keskimääräinen tarve, Average requirement (AR) 450 mg
Alin hyväksytty saanti, Lower level of intake (LI) 300 mg
Ylin hyväksyttävä saanti, Upper intake level (UL) 3 000 mg
Miehet Men
Suositeltu saanti. Recommended intake (RI) 600 mg
Keskimääräinen tarve, Average requirement (AR) 450 mg
Alin hyväksytty saanti, Lower level of intake (LI) 300 mg
Ylin hyväksyttävä saanti, upper intake level (UL) 3 000 mg
Lasten suositeltu fosforin saanti milligrammoina päivässä , Children (mg/d)
Suositeltu saanti Recommended intake
2-5 vuotiaat ( 2- 5 y) 470 mg
6- 9 vuotiaat ( 6-9 y) 540 mg
10-13 vuotiaat( 10- 13 y) 700 mg.
Johdantoa:
Fosfaatilla on essentielli osuus monissa biologisissa prosessesissa. Fosforia sisältävillä yhdisteillä on tärkeä roolinsa luun mineralisaatiossa, solurakenteessa, solun aineenvaihdunnassa, solun sisäisissä prosesseissa ja happoemästasapainon ylläpidossa . Biologisissa järjestelmissä fosfori esiintyy fosfaattina.
Kehon fosforin kokonaispitoisuus on 800- 1200 grammaa. Tästä 85 prosenttia sijaitsee luustossa ja loput 15 % tasaisesti jakaantuneena elimistön kaikkiin kudoksiin.
Fosfaatti on ihmiskehon kaikkein runsain anioni (negatiivinen joni) ja se käsittää yhden prosentin(1 %) kehon koko massasta. Se on pääasiassa solunsisäinen (ic) anioni. Luustossa fosfaatti on yleensä kalsiumkompleksina kalsiumkhydroksiapatiitti-muodossa. Pehmytosakudoksissa ja solukalvoissa fosforia on fosfaattiestereinä ja vähemmässä määrin fosfoproteiineina ja vapaina fosfaattijoneina. Solunulkoisessa (ekstrasellulaari-) nesteessä on kymmenesosa fosforista proteiiniin sitoutuneena, yksi kolmasosa muodostaa kompleksin natriumin kalsium ja magnesiumin kanssa ja loput ovat epäorgaanisena eli inorgaanisena fosfaattina (Pi). Seerumin fosfaattipitoisuudet vaihtelevat iän mukana ja korkein pitoisuus esiintyy vauvoissa. Pitoisuus laskee aikuisuutta kohden.
Normaali aikuisen seerumin fosfaattipitoisuus on 0,8 – 1, 5 mmol/L ( millimoolia litrassa).
Introduction ( originaalitekstistä)
Phosphorus plays an essentialrole in many biological processes. Phosphorus containing compounds have important roles in bone mineralization,cell structure, cellular metabolism, regulation of subcellular processes and maintenance of acid–base homeostasis. In biological systems, phosphorus is present as phosphate (1)
The total body content of phosphorus is 800-1200 g, 85 % of which is in the skeleton and the rest evenly distributed in all tissues.
Phosphate is the most abundant anion in the human body and comprises about 1 % of total body mass. It is predominantly an intracellular anion.In the skeleton, phosphate is generally complexed with calcium in the form of hydroxyapatite. In soft tissue and cell membranes, phosphorus exists mainly as phosphate esters and to a lesser extent as phosphoproteins and free phosphate ions. In the extracellular fluid, about one-tenth of the phosphorus content is bound to proteins, one -third is complexed to sodium, calcium, and magnesium, and the remainder is present as inorganic phosphate. Serum phosphate concentration varies with age, with the highest concentration in infants. The concentrations decline towards adulthood.
The normal range in adults is 0.8 –1.5 mmol/l (1)
Päivitys 14.3. 2016
Vastaukset 1
Vanhimmat
NNR 2012 Fosforin ravintolähteet ja saanti
LÄHDE: Nordic Nutrition Recommendation 2012. Integrating nutrition and physical activity. ISBN 978-92-893-2670-4.
Ravintolähteet ja saanti. Dietary sources and intake
Liha, maito, jyvätuotteet ja palkohedelmät sisältävät runsaasti fosforia ja niistä tulee suurimmat määrät tavallisen pohjoismaisen ravinnon kokonaisfosforinsaannista. Fosforin biologinen saatavuus vaihtelee eri elintarvikelähteistä. Fosfaatti on huonommin elimistän saatavilla, jos se on kasviperäistä fytiiniä ( inositolihexa-cis-fosfaattia, IP6), jota on esim. viljanjyvien ulomissa kuorissa. Varsinainen fosfaatin saatavuus riippuu siitä, miten näitä viljoja prosessoidaan ja paljonko sitten jää jäljelle tätä orgaanista fsofaattia, fytiinimuotoa (fytaattia, jossa on inositolirenkaassa kuusi fosfaattia) . (Phytic acid, inositole hexaphosphate). Tiedetään vain vähäisen eri elintarvikelähteiden fosforin biologisesta saatavuudesta.
Mutta sensijaan epäorgaanista fosfaattia käytetään ravintolisissä ja sellainen fosfaatti hydrolysoituu suolistossa helposti ja imeytyy.
Pohjoismaiset ruoat (dieetit) sisältävät 1560- 1940 mg fosforia 10 megajoulessa ravintoenergiaa Osuus, mikä tulee elintarvikelisäainesita, on pääasiallisesti tuntematonta, mutta todennäköisesti sillä merkitsevää osuutta.
Meat, milk,grain products and legumes are high in phosphorus and contribute the largest
amounts to the total dietary phosphorus intake in an average diet
The bioavailability of phosphorus differs among food sources.
Some forms of dietary phosphorus are less bioavailable, especially phosphorus in phytic acid, mainly found in the outer layer of cereal grains
The actual bioavailability depends on the way these grain products are processed
and the amount of residual phytate. Little is actually known about phosphorus bioavailability from different food sources. Inorganic phosphate salts such as food additives in food processing are readily hydrolyzed in the gastrointestinal tract and absorbed.
Diets in the Nordic countries contain 1560-1940 mg/10MJ. The intake from food additives is largely unknown, but is likely to be of significant importance
Suomennos 2.5. 2013 . Päivitys 14.3. 2016