Narsismin paraneminen/lieveneminen kokemuksia?

"Tämä tiedoksi. Eli ensin narsismi masentuu, menettää luultavasti myös työkykynsä joksikin aikaa. Valheellinen "minuun" on tuhottu. Vasta sen jälkeen narsisti alkaa rakentamaan uutta ja terveempää persoonallisuutta. "
Minä en usko narsistin 'paranemiseen'. Ajatus on yhtä absurdi kuin se, että katkenneen jalan tilalle kasvaisi uusi jalka. Proteesin toki voi saada.
Täytyy muistaa, että narsistilla on erittäin laaja keinovalikoima, jonka repertuaarissa riittää. Siinä juuri se uskomattomuus, minkä vuoksi viisaskin menee vipuun.
Narsistin yksi perusleikki on nimeltään 'uudistunut mies' (voi olla nainenkin).
Siinä leikissä hän tulee entisille parisuhdeuhreilleen näyttämään miten hän on uudessa suhteessa nyt ja kaikki entinen on mennyttä ja nyt elää ikäänkuin ukkomies ja on seestynyt. Hänellä on ilmeitä ja eleitä, joista näkee että esim. noin yksi vuosi sitten tapahtuneet tapahtumat ovat kaukainen muisto, jonka hän läpikäynyt ja käsitellyt sisällään, eikä siinä enää ole muuta mietittävää kuin pari nostalgista muistoa, jotka ansaitsevat hitaan ja vaillinaisen päännyökäytyksen, pienen hengityksen ulospuhalluksen, vain aavistuksen verran siristyneet silmät... ja siinä kaikki, nyt kaikki olisi toisin.
>>>>>>>Tuohon halpaan en koskaan mennyt. Hän ei ollut todellakaan muuttunut vähääkään eikä tule koskaan muuttumaan. Kun kuolema korjaa hänet, vasta kuolema on suuri demokraatti.

Älkää unohtako, että psykopatiaan kuuluu kyky elää pitkiä aikoja sosiaalisesti kelvollista elämää.
Narsisti on vain harvoin psykopaatti, mutta psykopaatti on usein narsisti.

Psykopaatin sosiaalisesti kelvolliseen kauteen kuuluu nimenomaan myös niiden hienojen kykyjen poistuminen käytöstä, joilla hän saa uhrinsa lankaan.

Olen nähnyt omalla narsisti-psykopaatillani voimakasta masennukselta näyttävää ja kuulostavaa masennusta, jona aikan hän kertoilee miettivänsä itsemurhaa... Jonka jälkeen yrityksiä uudistua, uusia suhteita, noita 'uudistunut mies' esityksiä... Kaikki päättyy tuhoon ja entinen narsisti-psykopaatti on taas liikkeellä, vain ajan kysymys.
Hänellä on pitkiä hyvksikäyttösuhteita muutama takanaan. Asunut välillä vuosia samojen naisten kanssa, sivusuhteita aina ja laaja hovi. Sivusuhteet ja hovi pysyvät aika samoina, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta ja tietenkin kuolemantapauksia sattuu aina, jolloin poistuma on luonnollista.

Olen_nähnyt kirjoitti:

Olen nähnyt omalla narsisti-psykopaatillani voimakasta masennukselta näyttävää ja kuulostavaa masennusta, jona aikan hän kertoilee miettivänsä itsemurhaa... Jonka jälkeen yrityksiä uudistua, uusia suhteita, noita 'uudistunut mies' esityksiä... Kaikki päättyy tuhoon ja entinen narsisti-psykopaatti on taas liikkeellä, vain ajan kysymys.
Hänellä on pitkiä hyvksikäyttösuhteita muutama takanaan. Asunut välillä vuosia samojen naisten kanssa, sivusuhteita aina ja laaja hovi. Sivusuhteet ja hovi pysyvät aika samoina, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta ja tietenkin kuolemantapauksia sattuu aina, jolloin poistuma on luonnollista.

Lue lisää

Omalla kohdalla narsistivanhempi uhkaili usein itsemurhalla ja syyttää uhria omista sairauksistaan. Tämä on mielestäni narsismiin kuuluva yksi *oire*. Ja tätä käytetään usein juuri silloin, kun *välirikko* on uhkaamassa. Tai narsisti on jotenkin muuten joutunut selkä seinää vasten.

Minä_en_usko kirjoitti:

"Tämä tiedoksi. Eli ensin narsismi masentuu, menettää luultavasti myös työkykynsä joksikin aikaa. Valheellinen "minuun" on tuhottu. Vasta sen jälkeen narsisti alkaa rakentamaan uutta ja terveempää persoonallisuutta. "
Minä en usko narsistin 'paranemiseen'. Ajatus on yhtä absurdi kuin se, että katkenneen jalan tilalle kasvaisi uusi jalka. Proteesin toki voi saada.
Täytyy muistaa, että narsistilla on erittäin laaja keinovalikoima, jonka repertuaarissa riittää. Siinä juuri se uskomattomuus, minkä vuoksi viisaskin menee vipuun.
Narsistin yksi perusleikki on nimeltään 'uudistunut mies' (voi olla nainenkin).
Siinä leikissä hän tulee entisille parisuhdeuhreilleen näyttämään miten hän on uudessa suhteessa nyt ja kaikki entinen on mennyttä ja nyt elää ikäänkuin ukkomies ja on seestynyt. Hänellä on ilmeitä ja eleitä, joista näkee että esim. noin yksi vuosi sitten tapahtuneet tapahtumat ovat kaukainen muisto, jonka hän läpikäynyt ja käsitellyt sisällään, eikä siinä enää ole muuta mietittävää kuin pari nostalgista muistoa, jotka ansaitsevat hitaan ja vaillinaisen päännyökäytyksen, pienen hengityksen ulospuhalluksen, vain aavistuksen verran siristyneet silmät... ja siinä kaikki, nyt kaikki olisi toisin.
>>>>>>>Tuohon halpaan en koskaan mennyt. Hän ei ollut todellakaan muuttunut vähääkään eikä tule koskaan muuttumaan. Kun kuolema korjaa hänet, vasta kuolema on suuri demokraatti.

Älkää unohtako, että psykopatiaan kuuluu kyky elää pitkiä aikoja sosiaalisesti kelvollista elämää.
Narsisti on vain harvoin psykopaatti, mutta psykopaatti on usein narsisti.

Psykopaatin sosiaalisesti kelvolliseen kauteen kuuluu nimenomaan myös niiden hienojen kykyjen poistuminen käytöstä, joilla hän saa uhrinsa lankaan.

Lue lisää

Minä lankesin moneen kertaan tuohon "olen muttunut mies". En todellakaan tunnistanut asiaa.

kerroinkaiken kirjoitti:

Minä lankesin moneen kertaan tuohon "olen muttunut mies". En todellakaan tunnistanut asiaa.

Minä taas olen nähnyt " olen masentunut nainen" ja sitä hyväksi käyttäen syyllistää kaikkia muita mutta ei näe itsessään mitään vikaa.
Syy on muissa eikä hänen päässään, vaikka kaikki johtuu hänen päästään.

Muuttuu vähemmän tuhoisaksi itselleen... muiden ei edelleenkään ole väliä.

Muuttuu_ kirjoitti:

Muuttuu vähemmän tuhoisaksi itselleen... muiden ei edelleenkään ole väliä.

Käytös muitakin kohtaan muuttuu. On saatu hyiä tuloksia pitkäkestoisesta, hyvästä terapiasta. Häiriötä on myös monentyyppistä ja syitä niiden takana jolloin myöskin oikeanlaisen lääkityksen mukaantulo on suotavaa esim.ahdistusta lievittämään. On tärkeätä että narsismia ei sekoiteta psykopatiaan, kuten sinä ehkä teet.

gfgjjjb kirjoitti:

Käytös muitakin kohtaan muuttuu. On saatu hyiä tuloksia pitkäkestoisesta, hyvästä terapiasta. Häiriötä on myös monentyyppistä ja syitä niiden takana jolloin myöskin oikeanlaisen lääkityksen mukaantulo on suotavaa esim.ahdistusta lievittämään. On tärkeätä että narsismia ei sekoiteta psykopatiaan, kuten sinä ehkä teet.

Lue lisää

On totta että minä en ehkä ole törmännyt lähemmin ihan puhtaaseen narsistiin. Minun tuttavuuteni on narsisti-spykopaatti.
Heillä kuitenkin se huijaaminen ja hyöty ja empatianpuutteesta johtuva tunteettomuus toisia kohtaan, joten siinä heillä välineitä elämään...
Miksi mikään noista osatekijöistä poistuisi terapiassa?
Minusta ei ole edes loogistesi mitenkään ajateltavissa, että ihminen luopuisi vahvuuksistaan. Sillä vahvuuksiahan nuo ovat.
Sensijaan impulsiivisuus on ehkä sellainen, minkä hallistemisesta narsisti saisi pitkäjänteisyyttä toteuttaa päämääriään, eikä tipahtaisi puolitiehen.
Mistä se empatia, jonka puuttuminen on se suurin ongelma muiden kannalta, tulisi sinne päähän, josta se puuttuu. Empatiaa voi opetella, jos se on jotenkin harhateillä.. mutta jos sitä ei ole ollenkaan tai hyvin vähänlaisesti, niin en usko että kannettu empatia pysyy siellä päässä.
Tyyliin: tuossa kohtaa tervehdi, hymyile, ole ystävällinen ja halaa...
Ok. tuon ne osaavat liiankin hyvin. Mutta kun kaikki romahtaa? Mitä sitten?
Miksi narsisti alkaisi tyytymään mihinkään itselleen puolinaiseen edes? Ja miten edes parisuhdekumppani voisi tyytyä siihen, että on narsisti-puolisolle vain puolinainen? Tuleeko narsistille siellä terapiassa ehkä näkökyvyn heikentymä ja silmälaput niinkuin hevoselle, että ei osaa enää katsella ympärilleen?
Eli gfgjjjb, mikä muuttuu? Ettei vain narsistista tulisi pelkästään taitavampi huiputtaja? Noinhan sanotaan.

On_totta kirjoitti:

On totta että minä en ehkä ole törmännyt lähemmin ihan puhtaaseen narsistiin. Minun tuttavuuteni on narsisti-spykopaatti.
Heillä kuitenkin se huijaaminen ja hyöty ja empatianpuutteesta johtuva tunteettomuus toisia kohtaan, joten siinä heillä välineitä elämään...
Miksi mikään noista osatekijöistä poistuisi terapiassa?
Minusta ei ole edes loogistesi mitenkään ajateltavissa, että ihminen luopuisi vahvuuksistaan. Sillä vahvuuksiahan nuo ovat.
Sensijaan impulsiivisuus on ehkä sellainen, minkä hallistemisesta narsisti saisi pitkäjänteisyyttä toteuttaa päämääriään, eikä tipahtaisi puolitiehen.
Mistä se empatia, jonka puuttuminen on se suurin ongelma muiden kannalta, tulisi sinne päähän, josta se puuttuu. Empatiaa voi opetella, jos se on jotenkin harhateillä.. mutta jos sitä ei ole ollenkaan tai hyvin vähänlaisesti, niin en usko että kannettu empatia pysyy siellä päässä.
Tyyliin: tuossa kohtaa tervehdi, hymyile, ole ystävällinen ja halaa...
Ok. tuon ne osaavat liiankin hyvin. Mutta kun kaikki romahtaa? Mitä sitten?
Miksi narsisti alkaisi tyytymään mihinkään itselleen puolinaiseen edes? Ja miten edes parisuhdekumppani voisi tyytyä siihen, että on narsisti-puolisolle vain puolinainen? Tuleeko narsistille siellä terapiassa ehkä näkökyvyn heikentymä ja silmälaput niinkuin hevoselle, että ei osaa enää katsella ympärilleen?
Eli gfgjjjb, mikä muuttuu? Ettei vain narsistista tulisi pelkästään taitavampi huiputtaja? Noinhan sanotaan.

Lue lisää

Olen samaa mieltä tästä asiasta. Pitkässäkään *saatossa*, ei ole tapahtunut positiivistä muuttumista parempaan, tai parantumista. Eikä varmaan tule tapahtumaankaan, ennen kuin on *arkulle heitetty multaa*.

Miten narsisti pystyisi luopumaan lähteistään, joiden lähteiden hankkimiminen on narsistille kaikki kaikessa? Narsistilla ei ole omaa sisintä jonka varassa yleensä ihmisten oma kestävyys pysyy. Voitaisiinko terapiassa pyrkiä luomaan narsistille omaa sisintä, voi olla, mutta pitäisihän sen sisimmän olla jotenkin narsistin mielen mukainen... joten...
Ehkä narsisti voi oppia yhä enemmän olemaan sinut itsensä kanssa, mutta tuo ei kyllä tarkoita, että hän sanan varsinaisessa merkityksessä olisi sinut muiden kanssa. Sillä tavoin ehkä, että oppisi varomaan loukkaamasta toisia. Tuo tarkoittaisi parhaassakin tapauksessa sitä, että narsisti ei keskivertoväen elämää voi elää.
En ole mitenkään sitä mieltä, että ihmisen on pakko olla keskiverto voidakseen olla hyvä ihminen, tai että ihmisen edes pitäisi olla hyvä ihminen... mutta mutta.. Se jokin vain puuttuu heikäläiseltä. Minä olen tuon hyväksynyt omalla kohdallani narsistilleni, mutta tekemisissä en voi huijarin kanssa olla. En myöskään pidä ajatuksesta, että muut asiasta tietämättömät ovat huijauksille alttiina.

Miten_narsisti kirjoitti:

Miten narsisti pystyisi luopumaan lähteistään, joiden lähteiden hankkimiminen on narsistille kaikki kaikessa? Narsistilla ei ole omaa sisintä jonka varassa yleensä ihmisten oma kestävyys pysyy. Voitaisiinko terapiassa pyrkiä luomaan narsistille omaa sisintä, voi olla, mutta pitäisihän sen sisimmän olla jotenkin narsistin mielen mukainen... joten...
Ehkä narsisti voi oppia yhä enemmän olemaan sinut itsensä kanssa, mutta tuo ei kyllä tarkoita, että hän sanan varsinaisessa merkityksessä olisi sinut muiden kanssa. Sillä tavoin ehkä, että oppisi varomaan loukkaamasta toisia. Tuo tarkoittaisi parhaassakin tapauksessa sitä, että narsisti ei keskivertoväen elämää voi elää.
En ole mitenkään sitä mieltä, että ihmisen on pakko olla keskiverto voidakseen olla hyvä ihminen, tai että ihmisen edes pitäisi olla hyvä ihminen... mutta mutta.. Se jokin vain puuttuu heikäläiseltä. Minä olen tuon hyväksynyt omalla kohdallani narsistilleni, mutta tekemisissä en voi huijarin kanssa olla. En myöskään pidä ajatuksesta, että muut asiasta tietämättömät ovat huijauksille alttiina.

Lue lisää

Minulla oli aikoinaan valtava tarve hakea tietoa narsismista jotta olisin osannut ymmärtää ja auttaakin. Turhaahan se oli.
Itsellni parasta on ollut täysi ero, vaikka se silloin tuntuikin tuskalliselta. VaSta aikojen kuluttua olen tullut huomaamaan kuinka hyvä tuo ero mulle oli. OLen pysytnyt katsoon suoraan tuon ihmisen sisältämään pahaan. Ennen eroa en vain halunnut myöntää sitä. Menin aina siihen "olen muutunut" halpaan.
Nyt kun olen rakentanut omaa elämääni uudestaan niin en missään vaiheessa edes halua miettiä sitä etä miten hänet voisi parantaa. Se ei kuulu minulle.
En halua masentaa tiseäni miettimällä häntä.
Hänen aikaansaama paha elämässäni ja huonon itsetuntoni parantaminen ovat asia asioita joiden kanssa painin.
Siinä nämä keskustelut ovat suurena apuna.

Hei ne lapset on sun suurin voimavara tässä maailmassa, siitäkin huolimatta, vaikka perimä on toiseltapuolen vähän *epäkelpo*. Ja itselläsi on vielä elämää jäljellä, niin kauan, kuin henki kulkee. Miksi kituisit sen loppuelämän siellä narsistin pihdeissä? Lähde ja hengitä vapaasti. Narsistipuolisosta voi aina erota. Vaikka se onkin vaikeaa.

Omaa lapsuuttani kun ajatellen, suurin helpotus olisi ollut, jos toinen vanhempi olisi edes älynnyt suojella lapsiaan, kaikelta pahalta. Mutta lapset olivat ainoastaan hyödyntavottelun pelinappuloita tässä PELISSÄ. Jota on käyty koko ihmisikä.

Omalla kohdalla on hieman toisin, kun noita sukulaisia ei voi valita. Nykyään narsistivanhempi tuossa yrittää väkisin roikkua kynsin, hampain *lähteensä reunassa*. Eikä voi hyväksyä muuttunutta tilannetta. Mutta minä olen tullut vahvaksi ja omat päätökseni tehnyt ja nyt sitten*vetelen rajoja* omaan elämääni.

Hyvältä tuntuu :D

Väitetään, että narsisti osaa hyvin näytellä tai pitää yllä jotakin näytelmällistä illuusiota. Kysymys kuuluu, miksi ei olisi oppinut näyttelemään empaattistakin? Tietyissä ammateissa tarvitaan empatiaa enemmän kuin toisissa, voiko se olla ns. työrooli, joka lähtee samalla kun työvaatteet vaihdetaan?

Narsisteilla on monenlaisia rooleja. Uskon, että narsisti toimii eri tilanteissa vähän eri tavoin. Siis riippuen siitä, kuka uhri on. Joskus narsisti osoittaa todellisen luonteensa vain perheessään, ja muualla hän "esiintyy" mallikelpoisena puolisona.
Jos uhri on jossain muualla, esim. työpaikalla, tai joku muu, joka ei asu samassa taloudessa, ovat keinotkin vähän toiset. Silloin hovilla on suuri merkitys, ja narsisti käyttää hoviaan tukenaan ja apunaan uhrinsa kiusaamiseen, mustamaalaamiseen, vainoamiseen. Hoviin voi kuulua todella iso joukko ihmisiä. Joskus kysymys on ihan joukkovainoamisesta.

pohdittavaksi kirjoitti:

Väitetään, että narsisti osaa hyvin näytellä tai pitää yllä jotakin näytelmällistä illuusiota. Kysymys kuuluu, miksi ei olisi oppinut näyttelemään empaattistakin? Tietyissä ammateissa tarvitaan empatiaa enemmän kuin toisissa, voiko se olla ns. työrooli, joka lähtee samalla kun työvaatteet vaihdetaan?

Lue lisää

Kommunaalinen narsisti on hauska tapaus. Esittää hyväntekijää ja hyvää ihmistä yhteisöissä, ja saa tästä narsistista grandiositeettia.

Läheisilleen on sitten piru ja varmasti myös niille, jotka asettuu poikkiteloin häntä vastaan.

Juurikin näin. OLen sanaton.

Teoria on sovellettava käytäntöön.
Ajattele omaa narsistiasi miettiessäsi teorioita. Sovella, sovella, sovella... Muista narsistin kasvot, eleet, pukeutuminen, kaikki. Miten hän toimii, tekee... Ja tuo kaikki taas teoriaan ja niin edelleen.
Minusta kannattaa keskittyä käytännönläheiseen ajatteluun kun on akuutti tai krooninen piinaava tapaus itsellä. Käytännönläheiset selkeästi sovellettavat kuvaukset narsistista ovat ne, joista on minun mielestäni eniten apua.
Syvemmät pohdiskelut ovat tietenkin mielenkiintoisia välillä, mutta niitä ei sitten todellakaan kykene soveltamaan käytäntöön, ne ovat vain muuten olemassa.
Tuollaisia tuli mieleeni.
Esim. Vakninin kuvaukset ovat hyvin käytännönläheisiä.

Äläkä anna puheen hämätä. Joku kirjoitti joskus tänne palstalle jotain sen tapaista, että jos narsisti ei voisi puhua, ei hän olisi narsisti...
No, ehkä hän keksisi temppunsa silti. Jotain siinä kuitenkin on, kyllä kieletön narsisti olisi vähän kuin kädetön, joka tapauksessa.

Kyllä nämä 'tietäjät' yleensä katoavat tietoinensa, kun heille esittää syventäviä kysymyksiä ;

Kyllä_nämä kirjoitti:

Kyllä nämä 'tietäjät' yleensä katoavat tietoinensa, kun heille esittää syventäviä kysymyksiä ;

Tai huomaavat olevansa niin suuren katkeruuden edessä jota ei voi murtaa ja saada toista ymmärtämään. Parempi nostaa kädet ylös, luovuttaa.

yks_totuus kirjoitti:

Tai huomaavat olevansa niin suuren katkeruuden edessä jota ei voi murtaa ja saada toista ymmärtämään. Parempi nostaa kädet ylös, luovuttaa.

:), ikävä kyllä selitys ei vakuuta minua, vaan kuulostaa selittelyn selittelyltä.
Minäkin kysyin aiemmin samaa asiaa ja esitin auttavia argumentteja lähtökohdaksi, mistä käsin olisi voinut lähteä avaamaan, mutta avaamista ei kuulunut... Ja tätä on nähty ennekin.

Ei narsisti koskaan muutu.*Näytelmät* saatetaan näytellä *oscarin* arvoisesti. Mutta aina hän palaa samaan entiseen toimintamalliin, koska on sen hyväksi havainnut. Se sama tunteettomuus ja mitätöinti ja toisten ihmisten taloudellinen hyväksikäyttö vaan jatkuu. Jos sen annetaan jatkua.

Siis parasta on siirtyä *taka vasemmalle* ja olla narsistin ulottumattomissa.
Mutta siitäkin huolimatta, narsisti pyrkii sitkeästi jatkamaan tuhoamistaan. Ensin hyvällä ja sitten pahalla ja lopuksi jopa väkisin ja uhkailemalla.

Ok. Kun sinä nyt vähän tuosta vanhenet ja törmäät mahdollisesti omaan narsistiisi joskus, niin muista puhua hänelle kaikesta suoraan kahden kesken... Minä ja muut pakenemme teistä mahdollisimman kauvas. Ai niin, mutta emme voi, kun kirjoitat sitten myöhemmin tänne palstalle kuitenkin pyytäen neuvoja.
Huomaa, törmäät omaan narsistiisi sen sijaan, että löytäisit sen oikean ja tulisit onnelliseksi...

"Sam vaknin tunnetuin parantunut narsisti."
Ja ilmenee miten? Mistä olet saanut tietosi? Onko kuinka luotettava tieto?

Kylläpä olet alkanut näkemään unta, huvinsa kullakin.

Kylläpä_olet kirjoitti:

Kylläpä olet alkanut näkemään unta, huvinsa kullakin.

Narsku ei koskaan oikeasti tunne syyllisyyttään tai häpeä itseään.
Narsku on kuin valehteleva paholainen, joka valehtelee aina. Muuten ei saa uhrejaan. Valehtelu on pahuutta eikä se poistu ihmisestä.
Se on nähtävä, että kun läheisiä kuolee vanhuuteen ja sairauksiin, kuinka hän sitten suhtautuu, koska ne ovat elämän realiteetteja kuitenkin mitä ei kukaan voi väistää.
Ehkä hän ei välitä niistäkään, narsku kun on?
Minun käsitys on että narsku on sairas, josta ei parane millään tavalla.

Anonyymi kirjoitti:

Narsku ei koskaan oikeasti tunne syyllisyyttään tai häpeä itseään.
Narsku on kuin valehteleva paholainen, joka valehtelee aina. Muuten ei saa uhrejaan. Valehtelu on pahuutta eikä se poistu ihmisestä.
Se on nähtävä, että kun läheisiä kuolee vanhuuteen ja sairauksiin, kuinka hän sitten suhtautuu, koska ne ovat elämän realiteetteja kuitenkin mitä ei kukaan voi väistää.
Ehkä hän ei välitä niistäkään, narsku kun on?
Minun käsitys on että narsku on sairas, josta ei parane millään tavalla.

Lue lisää

Minkä takia se narsisti surisi läheisiään jotka traumatisoi hänet ja teki hänestä narsistin koko korottamalla tai sitten muuten traumatisoiden? Jos ihmiset ympärillä on olleet kylmiä, kieltäneet narsistin tunne ilmaisun ja olleet jopa kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä ym niin jos mitään tunnesidettä ei ole luotu eivätkä Narsun läheiset osoittaneet lämpöä hänelle niin miten ne surisi. Suru tulee lämpimistä muistoista. Jos Narsun tunne elämän on alle 12 vuotiaan tasolle jäänyt niin sellainen on surukin heillä.

Käsitykseni on että narsisti ei parane mitenkään. Narsisti elää omaa valheellista elämäänsä. Siihen kuuluu kaikenlaisia venkoiluja. Itsemurhaakaan ei mieti vaan puhuu siitä muille, saadakseen sidottua jonkun niihin valheisiin.
Jos väität olevasi narsku, et sitä luultavasti ole. Jos taas oikeasti olet narsku, valehtelet paranemisestasi.

Olen kanssasi samaa mieltä. Minulla on sama käsitys.

Mitä väliä sillä on jos siihen tilalle rakentuu itselle ja muille terveempi persoona? Jos tuollaisen tuhon kautta rakentuu uudelleen niin ei liene kenelläkään oikeutta sitten Tuomita hoitomyönteisiä ihmisiä "ikuisesti". Se on hyvä, todella hyvä jos sellainen onnistuu. Narsistit kuitenkin syntyvän suvuissa ja perheissä missä se loka syydetään valitun ihmisen päälle, kaikkien negatiivisuus, kritiikki, huono olo ym ym. kaadetaan sen "kynnysmaton" kannettavaksi kuin Jeesus aikoinaan kantoi sitä "ristiä muiden puolesta". Tuollaisissa perheissä missä on henkistä ja joskus fyysistäkin väkivaltaa nähdään se Narsistiksi kasvanut lapsi ongelmana. Omaa osuutta asioihin ei nähdä, ei nähdä mitä virheitä ja puutteita suvun/perheen tavoissa on. Samassa perheessä saattaa kasvaa sisarus josta kasvaa empaattinen ja sisarus josta kasvaa narsisti. Mielestäni Tämä johtuu siitä, että lapset saavat eriarvoista kohtelua perheissä. Lähtökohtaisesti suurin osa lapsista on primitiivisiä, saattavat löydä, purra, töniä, viedä leluja toisten käsistä ym varhaislapsuudessa. Mutta jos lapsen kehitystä laiminlyödään eikä häntä ohjata, eikä tunne-elämän kehitystä tueta tai keskitytään vain lempi lapsen kasvatukseen niin siinä missä toiset lapset oppivat noista primitiivisistä tavoista pois, narsisti jää siinä mielessä taakse. Tyhjästä onkin paha nyhjäistä. Vanhemapana oleminen on rankkaa ja lasta täytyy koko ajan kasvattaa vaikka kuinka itellä väsyttäisi niin silti pitää jaksaa puuttua jokaiseen tilanteeseen missä lapsi käyttäytyy primitiivisesti. Jos lapsi siltikin käyttäytyy itselleen tai muille vahingollisesti niin taustalla voi olla joku muu syy kuin narsismi mikä sekoitetaan narsismiin. Uskon kuitenkin, että monet ovat saaneet narsistin leiman vaikka oikeasti heillä on jokin muu diagnoosi. Ihmisillä kun ei ole tietoa juurikaan kaikenmaailman sairauksista ja diagnooseista, joten se narsisti on tunnetuin. Se nyt on kuitenkin selvää, että narsistin kasvatus on jotenkin laiminlyöty tai narsisti on luotu muiden toimesta, esimerkiksi ihailemalla ja palvomalla. Se on jotenkin hämmentävää minulle miten sama ihminen voi harmitella kuinka hänen täytyy ihailla jotakuta ja silti hän elää elämänsä sossupummina ihaillen idoleitaan? Kyllä siinä narsistin jalustalle nostossa on myös taustalla ihan se oma fanikunta joka hänet nostaa ja hyötyy siitä jollakin lailla. Ainakin itse olen kuvitellut, että voin omalla empatiallani, lämmölläni, rakkaudellani parantaa kylmän ihmisen. Siinä on jotakin sellaista takana missä haluaa muuttaa toista ihmistä, jonka muutos on kuitenkin siitä ihmisestä itsestä kiinni. Rakastuin jo nuorena tuollaiseen kylmäksi itseään kuvailevaan mieheen. Hän kannatti moottoripyöräkerholaisia ja oli vähän hukassa. Ei kuitenkaan itse ihan kuulunut siihen jengiin. Alkoholia juotiin ihan älyttömiä määriä, mutta itse kyllästyin siihen nopeasti kun terve itsekkyys kuitenkin voitto vuodessa parissa ja järki tuli päähän. Oma turvallisuus, terveys ja hyvinvointi meni sitten kuitenkin sen edelle, että vaikka kuinka rakastin, toisen elämää en voinut muuttaa. Vähäksi aikaa hän yritti lopettaa alkoholin käytön, mutta kun olin vuoden parin verran katsellut sitä menoa en vain enää jaksanut ja sama meno hänellä kai jatkui eromme jälkeen pienen paussin jälkeen. No minulla on toki omat syyni siihen miksi olen rakastunut kylmiin ihmisiin. Olin ollut koulukiusattu ym enkä ymmärtänyt ihan omaa arvoani. Nykyisin ymmärrän, että ihmiset jotka ovat yrittäneet jotenkin painaa minua alas, vähätellä persoonaani tai sanonet että olen liian kiltti, liian kärsivällinen, liian sitä tai liian tätä niin se asia on niin, että olen liikaa ihmisille jotka eivät ansaitse minua. Kiusaaminen tekee joistakin ihmisistä super empaatteja. Kaikesta sellaisesta pitää kasvaa yli, että kun melkein koko luokka kiusasi minua aikoinaan niin heillä ei ollut oikeutta määritellä ihmisarvoani. Näen heidät nyt kypsällä iällä jotenkin ihan toisessa valossa. Tavallaan lapsena heidän räkytykselle antoi isomman painoarvon mitä sillä todellisuudessa on. Se vika on ollut heissä itsessään ei minussa. Normaali ihminen ei kiusaa. Mutta ei se silloin lapsena näyttäydy tällaisena kokonaisuutena kun silloin on tärkeää yrittää kuulua joukkoon. Sellaiseenkin joukkoon joka ei ole seuraani ansainnut vaan olisin kuulunut johonkin muuhun luokkaan. Jouduin siinä luokassa kuitenkin olemaan kun ei siihen aikaan tehty yhtään mitään kiusattujen hyväksi vaan se oli se helppo tie, että kiusatuissa täytyy olla jotakin vikaa ja opettajien joukossa oli niinkin sairaalloista ajattelua, että jopa saa kiusata. Vielä nykyisinkin tulee vastaan näitä pipipää vanhempia joiden mielestä kiusatut ansaitsee tulla kiusatuksi. Jos sellainen ihminen saa oman lapsensa kiusaamaan muita ja sitäkautta muutakin porukkaa siihen mukaan niin kyllä on vaikeaa kitkeä henkistä ja fyysistä väkivaltaa maailmasta. Näille kun ei juuri kukaan tunnu mahtavan mitään ja he sitten tietysti vetoavat pelkkiin oikeuksiinsa.

"Joissakin tilanteissa narsisti joutuu tosiasioiden eteen, jos hän menettää kaiken (asunnon, aviopuolison, hienon auton ja maineen). Normaalisti narsistiin ei liity mielestään mitään negatiivista, mutta tässä tilanteessa hän jopa tiedostaa, että hän on syypää asioiden tilaan. Suuruusharhainen defenssi - vaikka on vahva - saattaa murskaantua tällöin palasiksi, jolloin narsistin minuus pyyhkiytyy pois. Alta paljastuu tyhjyys (missä normaalisti aikuista ihmistä tukisi vakaa minuus) ja toisaalta raskas häpeätaakka, joka saa tuntemaan itsen täysin kelpaamattomaksi ja arvottomaksi sekä voi johtaa itsemurha-aikeisiin. Toisin sanoen narsisti suojautuu tyhjyyden kokemusta ja raskasta häpeätaakkaa (kipua) defenssillä, jossa on suuruuskuvitelmia ja öykkärimäinen asenne (ei ainakaan päädy katsomaan omaa myrkkyään). Toisille vastenmielinen ja raskas tila, narsistia suojaa melko hyvin."

Kun suuruusharhainen defenssi murtuu palasiksi, persoonallisuushäiriöiselle narsistille seuraa viestiketjun alkupäässä mainittu masennus, joka on seurausta tyhjyyden tunteesta sekä raskaasta häpeätaakasta. Tässä vaiheessa narsisti saattaa hakea tilaansa apua ja on olemassa jonkinmoiset lähtökohdat aloittaa hankala vuosien mittainen terapia (vakaan minuuden rakentaminen sekä persoonassa olevan häpeän työstö), joka saattaa varsinkin alussa keskeytyä herkästi.

Tuohan on ihan loogista, että koulukiusaaminen voi lisätä joidenkin empatiakykyä mutta vastaavasti listätä joidenkin narsismia. Koska jos toiset kiusaavat niin tottakai se kiusattu onkin heitä parempi ihmisenä ja näin ollen se narsistinen ajatus omasta paremmuudesta on varsin oikeutettu ja ymmärretäväkin. Onhan se kiusattu siinä se uhri ja kiusaajissa vika. Silmätikkuja Suomessakin tarvitaan yhä paikkaamaan ihmisten halua kiusata ja kyvyttömyyttä mennä itseensä ja nähdä yhteisölliset ongelman tila "kaikille kuuluvana yhteisenä talkoona". On olemassa sellaisiankin vanhempia, jotka suorastaan kannustavat kiusaamaan muita sanoen että kiusatut ansaitsee tulla kiusatuiksi. Tuollaiset vanhemmat ovat varmaan sitten niitä taitavimpia saamaan "ymmäryksen ja säälipisteet" ja heidän passiivisuus sallitaan vaikka olisivat itse sen kiusaamisen lähde ja syyllisiä siihen. Lähden opiskelmaan opettajaksi ja olen jo varautunut siihen, että tulen törmäämään näihin ilmiöihin ja vanhempiin ja myös opettajiin, jotka saattavat jopa itsekin kiusata. On myös ihmisiä, jotka eivät millään ymmärrä että kiusatun auttaminen ja kiusaamiseen puuttuminen ei ole kiusaamista. Hyvin herkästi tunnekylmät ihmiset alkavat sanomaan, että kiusaamisesta puhuva ihminen on se joka kiusaa. Taistelu kiusaamista vastaan on todella vaikeaa ja haastavaa. Tunnekylmillä ihmisillä on paljon valtaa ja muut peesaavat heitä herkästi. Jouduin luopumaan tuollaisen tunnekylmän yskilön takia yhden vetämäni ja ylläpitämäni ryhmän kun hän sai muita mukaansa peliinsä. Saati entä sitten koulumaailmassa nämä tunnekylmät vanhemmat, jotka ottavat johtajan roolin päättäen asioista. Haasteen olen silti ottanut vastaan ja teen omasta puolestani sen minkä voin kiusattujen hyväksi. Senkin olen huomannut, että ihmiset myös mielellään idolisoivat joitakuita ja jokin oma hyöty siinäkin täytyy taustalla olla. Kyllä asia on juuri niin, että kiusattu on parempi kuin kiusaajat, mutta silti se on hyvin mielenkiintoista kuinka toisista kiusatuista kasvaa symppiksia empaatikkoja ja toisista sitten taas naristeja. Se oma paremmuus korostuu joukosta kun osaa olla kiusaamatta. Lapset ja joiden kiusaamiseen jopa kannustavat vanhemmat ovat se ongelma, ei niinkän se narsisti yksin siinä tilanteessa. Vain sillä tavalla saadaan oikeat juurisyyt ja aiheuttajat aisoihin ja voimme luopua syntypukki ajattelusta. Jokainen passiivi on osa ongelmaa itsekin.

Jatkan vielä, että hämmentää kyllä kuinka sama ihminen jota ärsytti niin kovasti kun "pitää olla ihailemassa muita" silti kulkee yhä vielä keski ikäisenä palvomassa ja ihailemassa....en ymmärrä. Jos menen johonkin konserttiin niin musiikkia sinne menen kuuntelemaan. Taisi olla ko. Henkilön projisointia.

Saman huomannut. Olen saanut joskus näitä syytöksiä osakseni ja kun kysyn tarkennusta, että millätavalla se syytös ilmenee niin ei siihen tule tarkennusta. Narsisti syytti lastamme, että lapsi nälvii. Kun kysyin, että millätavalla hän nälvii? Narsistilta ei tullut vastausta, koska se on narsisti itse kuka nälvii, on sarkastinen koko ajan ja minä ja lapsi ei vain ymmärretä hänen niin mahtavaa sarkasmiaan ja hienoja juttujaan. Ensin tuo vähättely kohdistui minuun ja nyt lapseemme kun emme asu enää yhdessä. Käy sääliksi lapsi kun hän joutuu asumaan narsistin kanssa ja on narsun pauloissa. Narsisti on lasta kohtaan välinpitämätön, mutta saa aina terkkarit, opettajat ja muut nostamaan itsensä tikunnokkaan. Minä persoonaltani terve olen sitten se tarinan pahis kun en anna noiden asioiden vain slaidata ja heidän sössiä koko hommaa pelkän arvovallan vuoksi.

Minä uskon narsistin parantumiseen, mutta se varmaan riippu siitä narsimin "laadusta" voiko siitä parantua.