Tämä vaikuttaa päivittäisiin tilanteisiin ja yritän ymmärtää häntä parhaan mukaan. Rakastan häntä paljon, mutten myös vähän turhautumista...ovatko nämä tunteeni normaaleja? Vai pitääkö lapselle näyttää jatkuvasti kuinka rakastettava hän on vaikka hän tekee sellaisia asioita jotka eivät ole rakastettava?
Lapseni on hidasliikkeinen haaveilija. Ihmettelee, tuumii, ihmettelee tuumii. Päivittäiset pukemiset kestävät niin kauan koska tekee jotain aivan muuta. En jaksa sitä empimistä ja möllötystä. Kävely ulkonakin sellaista jalkojen raahaamista eikä ole nopea liikkeessään (1-vuotiaana käveli extra varovaisesti ja varman päälle) Sitten sanotaan että lapsen pitäisi liikkua vähintään 2 h päivässä. Lapseni tuskin täyttää tätä. Väsyy niin uskomattoman helposti, mieluummin istuu ja voisi istuakin varmaan tuntikausia paikoillaan. Ulos ei lähde jos ei ole mikään pakko.
Kaiken lisäksi lapseni on varautunut ja hitaasti lämpenevä... Takertuu minuun niin että muu toiminta kärsii. Emme voi käydä perhekahvilassa koska on minussa kiinni vaikka samanikäisiä ympärillä. Lapseni estää sosiaaliset suhteeni juuri tuon riippuvuuden takia. Usein tuntuu että lapsi on joku raskas riippakivi ja sitten tunnen syyllisyyttä kun ajattelen niin. Ärsyttää juuri tuo lamautuminen, toimettomuus ja äitiriippuvuus. Iloinen on kyllä ja leikkii mielellään muttei ole sosiaalinen vaan ujostelee ja on sisäänpäinkääntynyt muita ihmisiä kohtaan. En tiedä kuinka kärsivällisyyteni riittää. En ole pakottanut mihinkään, olen antanut mennä omalla painollaan, mutta tuntuu ettei se riitä.
Lapsi on helposti suuttuva, suuttuu jos ei osaa jotain juttua eikä pelkää näyttää raivostumistaan minulle. Huutaa täyttä kurkkua mutta lopettaa toisaalta pian. Joskus on käynyt päälleni nyrkit heiluen. Nyt ei vähään aikaan ole tehnyt niin mutta nuo tilanteet ovat tuoreena muistissa. Koskaan tiedä mitä päivä tuo tullessaan onko se sitten lohdutonta parkua, rajattomia vihanpurkauksia, hidastelua, leikkiin jämähtämistä, loputonta puhetulvaa (siis kaikkea järjetöntä mitä sylki suuhun tuo), ruuan kanssa nirsoilua, herkkujen ahmimista... Yms. Synttäreillä söisi herkkuja jatkuvalla syötöllä jos ei rajoittaisi.
Miten pääsikin negatiivisista tunteistani eroon etenkin silloin kun lapsi vaikuttaa hankalalta ja vastahakoiselta? Näitä tilanteita on usein päivän aikana ja silloin on kaksi vaihtoehtoa; vetäydyn hetkeksi pois tai tiuskin. Usein se menee tuohon jälkimmäiseen etenkin noissa ulos lähtö tilanteissa. Olen ollut kannustava mutta silti jotenkin tuo lapsi saa kaiken päälaelleen. Ihankuin ei pitäisi minusta ja siksi käyttäytyy niin huonosti minua kohtaan.
En usein pidä lapseni luonteesta (3-v)
3
634
Vastaukset
Ymmärrän hyvin, että olet väsynyt ja turhautunut. Lapsesi käytös ei ole tavanomaista. Oletko jutellut asiasta jollekin taholle ? Ota yhteyttä perheneuvolaan. Ja yritä saada joskus joku muu hoitamaan lastasi, vaikka ensin jäisikin itkemään. Jos itse väsyy, ei sekään ole lapselle hyväksi.
- hbnloi
Minä en pidä lastasi mitenkään epätavallisena kaverina. Ehkä siksi, että meidän kuopuksemme on paljolti samanlainen. Joskus turhaudun itsekin, etenkin raivokohtauspäivinä. Pukemiset on hidasta ja kiukkuista hommaa, etenkin kun kaikki puristaa ja on tosi tarkka. Raivokohtaukset on ihan omaa luokkaansa myös. Kun on hyvä mieli, on kuin enkeli, kun kuppi menee nurin, sen kuulee. Vieraassa paikassa istuu aikansa sylissä, mutta yleensä siskonsa houkuttelee sitten leikkiin mukaan. Joskus olen nauranut, että kylästellessä sylittelee enemmän, kuin muiden ihan pienet vauvat, vaikka on jo 4,5v. En kuitenkaan anna näiden estää omaa sosiaalista elämääni ja lapsen kasvaessa nämä jutut on alkaneet helpottamaan. Mielestäni on hyvä, että hänellää on luonnetta, osaa ssanoa kun ärsyttää ja osaa hakea turvaa rakkailta ihmisiltä. Tietää, että me kestetään isotkin raivarit. Itse olen sellainen, joka jää aina varjoon, kun en osaa vaatia itselleni asioita ja toivon, että muksut oppii vähän enemmän itsekkyyttä eikä tarvikaan olla vain äiidin kiltti tyttö, joka hiljaa istuu vieressä letit päässä. Luonne on hyvästä, kunhan käytöstavat oppii!
- NäinMeillä
Usein on niin että lapsi ja vanhempi ovat luonteiltaan hyvin paljon toisistaan poikkeavia. Silloin heidän on molemmin puolin usein hankala ymmärtää toistensa käytöstä ja suhtautumista asioihin.
Aikuisen puolelta parasta olisi jos pystyisi löytämään lapsen luonteesta myös niitä positiivisia puolia eli kääntämään asioita hyviksi. "hidas" lapsi on siis harkitseva, vähemmän liikunnallinen on rauhallinen, takertuva on läheisyyttä arvostava jne.
Omia ja lapsen erilaisia luonteita voi myös nähdä toisiaan täydentävinä eli toisen tavasta suhtautua voi myös itse oppia jotain. Lapsen hidas "haahuilu" voi opettaa aina menossa olevaa vanhempaa näkemään pienen hetken kauneus ja pysähtymisen tärkeys.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuka oli töllöntyön tekijä?
Ketä on nyt pidätetty? Oliko syy mustasukkaisuus tyttöystävästä tai oliko muita lieventäviä seikkoja? Katuuko tekijä nyt343259Kotikasvatus siitä se lähtee eli missä meni vikaan että lapsesta tuli puukottaja
Ottakaa muut oppia, normaali kotielämä. Ei liikaa edes hengellisyyttä.441619Kun kohtaat jotain ainutlaatuista
ja upeaa, johon rakastut ehkä ensimmäistä kertaa ihan tosissaan. Sitten sähläät kaiken omien epävarmuuksien vuoksi. Eikö191001Mua ahdistaa
Tämä juttu. Miksi nainen torjuit minut vaikka kiinnostuksen merkkejä oli? Eihän tämän jutun olisi tarvinut johtaa sen pi32989- 59953
Ei tämä enää tervettä oo
Sydän pamppaillen oon jo tunnin meinannu laittaa sulle viestiä... Sormi tärisee lähetä kuvakkeen kohdalla.22948Tuli vain mieleen
että etkös sä yritäkin muiden miehiä? Se sun tuttava kertoi. En arvosta tuollaista naista, ihmekös kun oot sinkku. m -37860Perämoottoreiden huolto melkoisen kallista
Minulla on tuollainen keskikokoinen perämoottori ja yleistä merkkiä. Kyselin sille keväthuoltoa paikallisista liikkeistä36813Tanskademarit: ilman risusavottaa ei rahaa!
Näin persuna on pakko ihailla noita Tanskan demareita. Tanskalaisessa sosiaalidemokratiassa ei työtön saa rahaa ellei os173803- 48719