Kiitokset teille jotka valoitte uskoa;
Olga-kissa saatiin kotiin eilen tarkalleen 8 kk ja 3 pvää kestäneeltä reissultaan. -Täysissä ruumiin ja sielun voimissa.. :))
Olga-kissa saatiin kotiin eilen tarkalleen 8 kk ja 3 pvää kestäneeltä reissultaan. -Täysissä ruumiin ja sielun voimissa.. :))
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onneksi olkoon! Siis kissanne oli kateissa kahdeksan kuukautta?!! Ja nyt tuli takaisin. Harvoinpa tapahtuu noin onnellisesti. Mutta hyvä tietää vastaisen varalle, jos vaikka oma kissani joskus katoaa. Ettei kannata menettää toivoaan.
Otin hiljattain kotitaloni edestä talteen pannattoman kissan, jonka vein kaupungin pieneläinklinikalle löytöeläinsuojaan. Sieltä omistaja parin viikon päästä kysyi, ja sai kissansa takaisin. Kissa ei ollut ollut kovin pitkään kateissa, onneksi. Se oli kuulemma karannut kotoa, juoksuaika kun oli ja leikkaamaton tyttökissa.
Eläintenhoitaja kertoi, että harva omistaja osaa pitemmän ajan kuluttua enää etsiä kissaansa, vaan luovuttaa liian aikaisin. Moni kissa kuulemma tuodaan löytöeläintaloon vasta kuukausien päästä katoamisesta.
Täällä pääkaupunkiseudulla ainakin on sellainen systeemi, että omistajan jättämä katoamisilmoitus HYKS:n pieneläinklinikalle pitää uusia kahden viikon välein, jos haluaa pitää sen voimassa ja varmistaa, että löytöeläintalolta otetaan yhteyttä kun katti ilmaantuu. Jos ei ilmoitus ole voimassa, kissa annetaan kahden viikon päästä joko uuteen kotiin tai Helsingin eläinsuojeluyhdistykseen, mistä se myöskin aikanaan luovutetaan uudelle omistajalle.
Eläintenhoitaja toivotti kadonneiden kissojen omistajille siis kärsivällisyyttä. Aktiivisesti pitää hakea ja tiedustella mahdollisista talteenottopaikoista. Joka kunnassahan on lain mukaan oltava löytöeläinten talteenottopaikka.
Itse olen sitä mieltä, että irti olevat kissat kannattaa ainakin kaupunkiseudulla ottaa heti talteen ja viedä viranomaisille. Omistaja löytää sen sieltä jos haluaa. Kaupunki on täynnä vaaroja, ja myös maaseudulla on uhkana kylmä talvi. Kisshan ei ole geneettisesti sopeutunut kylmiin oloihin - laji tuotiin Eurooppaan vasta noin 1000 vuotta sitten laivoilla, niiden luonnollinen ympäristö on Pohjois-Afrikassa.
Ihanaa siis, että ainakin teidän kisunne löytyi! Hyvää jatkoa :)
Kyllä joo! Olga-neiti karkasi vapunpäivänä 2004. -Oli ollut kaupungissa sisäkissana ja "maalla" saanut ulkoilla viikonloppuisin.
Voitte varmaan uskoa, että itku tirahti, kun varmistui, että on se minun neiti!
Kissaloukulla se tuolta vähän matkan päästä saalistettiin, kun eräs ystävällinen pariskunta oli pientä raukkaa syystalven pihassaan ruokkinut.
Katoamisilmoitus kuvineen roikkui kyllä lähikaupan seinällä toukokuusta asti, mutta "suojelusenkelit" eivät olleet sitä huomanneet ennen kuin nyt.
Olga tunsi kodin, eikä ole ollut mitään sopeutumisongelmia, vaikkei neiti ole tainnut olla muutamiin kuukausiin ihmisten kanssa tekemisissä. Olga on kuulema asustellut keltaisen autiotalon kellarissa.. -ihan omassa kämpässä siis.. ;) Eroa entiseen ei huomaa, paitsi turkki on aivan valtava!
Olga sitkoili tammikuulle asti pohjoissuomen talvessa..
-siis ÄLKÄÄPÄS LUOPUKO TOIVOSTA! :D
Jälleennäkemisen riemua voin vain kuvitella... Mahtava juttu. Hienoa kuulla että kissa voi löytyä noinkin pitkän ajan jälkeen.
Äitini kissa karkasi eläinlääkärin pihasta viime helmikuussa ja juoksi metsään. Oli todella liukasta joten äitini ei päässyt perään. Pian alkoivat myös kovat pakkaset joten tuntuu pahalta ajatella että kissa harhailee yksin metsässä. Se on onneksi taitava saalistaja mutta todella epäluuloinen ihmisiä kohtaan joten tuskin se on hakeutunut ihmisasutuksiinkaan. Muutaman viikon ajan äiti kävi huutelemassa ja kyselemässä ihmisiltä ja jätti ruokaa lähelle katoamispaikkaa mutta luopui lopulta toivosta, etenkin kun kissa oli hieman sairas karatessaan (virtsatietulehdus, onneksi se ehti edes saada antibioottiruiskeen juuri ennen karkaamista). Onhan kissa tunnetusti sitkeä eläin ja pidemmiltäkin karkumatkoilta on kissoja palannut takaisin, pahinta onkin epätietoisuus, kun ei tiedä onko kissa hengissä vai ei. :'(
meidän kisu karkasi kerran parvekkeelta hyppäämällä.onneksi asunto ei ollut korkealla.suunnaton huoli ja itku oli pari päivää.sitten (sisäkissamme)havaitsimme istuvan illalla oman parvekkeen kohdalla maassa.se oli tosi varovainen ja arka.saatiin houkuteltua se sieltä alakerranasunnon kuistin alta ruualla.voi sitä kun se otettiin syliin ja se ahmi samalla ruokaa ja kehräsi kovaa.mietin usein että jos kissa sairastuisi ja kuolisi, se olisi maailman loppu minulle!
Hei, viestisi innosti minua kirjoittamaan tänne jutun meidän edesmenneestä Musti-kissasta, joka suunnisti vanhempieni luota takaisin kotiimme 13 km päähän ollen poissa 2 v 9 kk. Monesti meitä kalvoi epätietoisuus Mustin kohtalosta, mutta sitten se vaan ilmeistyi (entisen) asuntomme portaille. Voitte lukea jutun otsikolla "Musti-kissan tarina".
Tervesiä Olgalle.
Tosi hienoa! Meillä katos aikanaan miki-kissamme pentuna neljäksi päiväksi ja etsimme sitä epätoivoisena...mikä kummallista, niin kissa löytyi n. 1 km:n päästä vanhasta kodistamme, jossa kissamme ei ollut edes käynyt koskaan! Olikohan siellä ollut vielä "meidän kodin tuoksu" tai jotain...asukkaat oli ruokkineet sitä ja se oli asunu ne päivät ulkovarastossa. Oli tosi ihanaa saada miki taas kotiin!!