Masennus/kumpi lääkäriin?

Hei!
Mieheni on ollut alakuloinen ja aloitekyvytön vuoden verran. Kovasti olen yrittänyt kysellä mikä mieltä painaa. Ei tiedä itsekään.
Olen miettinyt masennusta, mutta sellaista diagnoosia ei hänen kaltaiselleen miehelle niin vain myydä.
Onneksi hän otti asian esille itse pari viikkoa sitten. Olin tästä helpottunut. Sanoin, että voin kyllä tulla mukaan lääkäriin, jos hän haluaa.
Kuluipa siinä viikko ja kysäisin ohimennen, että onko hän miettinyt lääkäriasiaa. Hän sanoi yrittävänsä ensin selvitä itse, ettei mene vielä lääkäriin. Niin mä vähän arvelinkin, ei häntä hevillä lääkäriin saa. No, minkäs minä sille teen.
Kuluipa toinen viikko ja mies sai emäraivarin. Hän on huono ylipäätään puhumaan tunne-elämän asioista ja minut yllätti täysin tällainen silmitön huutaminen. En pelännyt, mutta outoa se oli. Vielä oudommaksi sen teki se, että hän huusi, että minun on mentävä lääkäriin! Minun? Miksi? Hän raivosi, että muutetaan vaikka eri osoitteisiin mikäli hän ei minulle kelpaa sellaisenaan. Täh? Enhän minä muuta ole kuin ollut hänestä huolissaan , ilmaissut sen ja pyytänyt puhumaan minulle asioistaan. Pistää väsyttämään tällainen
Tuossa oli nyt taustaa seuraavalle kysymykselle : onko jotenkin yleistä tai ylipäätään tapahtuuko tuollaista, että masentunut kääntää asian ihan toisin päin tajuttuaan itse, että on masentunut? Syyttelee toista? Mitä ihmettä minä nyt teen, miten käsitellä asiaa?
Tuosta raivarista on nyt muutama päivä ja mies on kuin ei oliskaan. Ei ole palannut/kommentoinut raivariinsa millään tavalla. Yrittää jotenkin olla " reipas" ja ehkä yrittää mielistelläkin. Itse pyrin olemaan normaali, mutta täytyy myöntää, että mieluummin teen omia juttujani kuin olen hänen kanssaan katsomassa telkkaria. Ei tuollasta raivaria voi ihan noin vaan sivuuttaa. Hän tuntuu tuon jälkeen hyvinkin "vieraalta".
Jelpatkaa vähän, please.