Miten määritellään toi ongelmakoira? Se kun tuntuu olevan usein aiheena ja alkaa jo vaikuttaa muoti-ilmiöltä. Kuulostaa ainakin mun korvaan kovin negatiiviselta ja itse ennemmin puhuisin koiraongelmista.
Tulee mieleen, että vetoamalla siihen, että omistaa ongelmakoiran, saadaan jotenkin itselle parempi omatunto ja selitetyksi monia ongelmia, joita koiran kanssa on. Vikahan on tuolloin koirassa, ei omistajassa.
Mikä siis tekee koirasta ongelmakoiran?
Tulee mieleen, että vetoamalla siihen, että omistaa ongelmakoiran, saadaan jotenkin itselle parempi omatunto ja selitetyksi monia ongelmia, joita koiran kanssa on. Vikahan on tuolloin koirassa, ei omistajassa.
Mikä siis tekee koirasta ongelmakoiran?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Haluaisin myös tietää millainen on ongelmakoira vaiko onko kyseessä koiraongelma? jos kyseessä on ongelmakoira niin miten siitä voi päästä? koulutus? millainen? eli jos joku viisas voisi hieman valoittaa minua.? kiitos.
Ennen koiraa oli tuhat teoriaa ilman käytäntöä. Nyt kun omistaa koiran, on käytäntöä, muttei enää yhtään teoriaa..
...on ongelmakoira:
Ei tottele omistajaansa, on arka ja haukkuu päivät pitkät, aggressiivinen (ja arvaamaton), puree ihmisiä ja on vihamielinen toisia koiria kohtaan, jahtaa pyöräilijöitä, tekee tarpeensa sisälle, karkailee... yms.
Usein tällaisia koiria on kohdeltu huonosti ja aiheuttaa koiralle mielenterveydellisiä ongelmia. Toki huonolla (olemattomalla) koulutuksella on suuri osuus koiran ongelmakäyttäytymiseen.
Olen sinun kansassi nimimerki TÄLLAINEN monesta asiasta samaa mieltä.Mutta kaikki ei silti mun mielestä ole kuitenkaan ihan niin kuin sinä olet kirjoittanut.Nimittäin ,unohdit tosi tärkeän asian ongelmakoirasta.Sillä sehän voi ola sairas,eli aina täytyykin ensin selvittää,että olisikohan taustalla jokin sairaus,esim.korvatulehdus!
Sillä tiedän tämän asian kokemuksesta.Meidän koira oli pennusta saakka niin ihanan kiltti ja ihmisrakas,mutta sitten yllättäen se alkoikin käydä agressiiviseksi,ei kuitenkaan koskaan purrut täysillä,mutta näykkäili.Me oltiin aika masentuneita,että mitä nyt oikein tehdään tän karvakuonon kans.Koska tää on meillä kolmas koira,ja kaikki on saatu hyvin mielestämme kasvatettua.Niin ei sitten sellaistakaan tullut mieleen että meissä olisi jotain vikaa.
Sitten vaan päätettiin ,että viedään se varmuuden vuoksi eläinlääkäriin,ja niin sitten saatiin selvile,että oli paha korvatulehdus.Antibiootikuuri sitten vaan ja toinen perään.Koirasta tuli taas rauhallinen kiltti koira,paitsi siinä suhteessa kyllä ei kun se suoleli kaikkia lelujaan kuin laumaansa,eli vielä koiraan jäi pieni agressiivisuus,kun jos joku koski sen leluihin ,niin se saattoi ärähtää.
Ei muuta kuin uudelleen kysytiin neuvoa eläinlääkäriltä,ja tultiin siihen tulokseen,kun on iso koira,niin päätettiin,että se kastrodoiraan.-tulikohan oikein kirjoitettua?
Koira nukutettiin,ja sitä raukkaa leikattiin melkein kaksi tuntia,koska sillä oli toinen piilokives,ja sitä yritettiin mahan kautta löytää,muttei löytynyt lopultakaan,vaikka suolet laitettiin kaksi kertaa pöydälle.Mutta loppujen lopuksi se löytyi toista kautta.Samalla lääkäri putsas sen korvat kunnolla,ja niissä oli tosi paljon töhnää,ja taas tulehduksen alkua!!!!!!
Sitten kotin toipumaan,ja pitkä antibioottikuuri tietenkin.Koira oli kaksi viikkoa tosi kipeä, mutta parani kuitenkin.
Sen jälkeen on jouduttu korvien kanssa tappeleeen kahteen otteeseen, eli on mennyt lääkettä,ja rahaa!
Koira kuitenkin rauhoittui jonkin verran leikkauksen vuoksi.Muta korvat on edelleen ongelmana,sillä taaas tuntuu,että on tulossa tulehdus!
Eli,ei koira aina ole agressiivinen huonosta kohtelusta,ja koulutuksen puutteesta,se voi olla sairas.Ja sen takia muistutankin,että AINA ensin täytyy ottaa huomioon se ,että koiralla voi olla jokin sairaus,minkä vuoksi se voi olla arvaamaton.No kyllä tässä tätä tulikin jo ihan tarpeeksi.
Terveisiä kaikille koiranystäville,ja hyvää terveyttä ja jaksamista myös niille kasvattajille.
koira on koira, tekee koirasta ongelmakoiran.
Ihmiset ei halua koiraa,vaan valmiin paketin mikä käyttäytyy hyvin ja nuhteettomasti ja vielä näyttää söpöltä.
sentään kaikki!! Kyllä minä koiraa ottaessani olin valistautunut vaikka mihin, mutta ylläri tuli!!! Koirapa ei jääkään yksin, vaan huutaa ja tuohoaa paikat. Enkä jaksa nyt mitenkään eritellä mitä koiran kanssa EI olisi ongelman eteen tehty, eli mielestäni ihan kaikki.
En tiedä onko meidän koira ongelmakoira?! Ei minusta...joskus täytyy varmaan vaan myöntää oma pienuutensa ja vajavaisuutensa...eli meillä varmaan edessä koiralle uuden kodin etsintä..
Noin olen usein huomannut asian olevan. Kerran viikossa tokoon ja koiran kuuluisi heti osata kaikki ja "toimia" niin kuin ihminen sen olettaa tekevän. Toki on hienoa, että ongelmiin koiran kanssa haetaan apua, mutta mun korvaan toi ongelmakoira kuulosta aika pahalta.
Meillä on joskus ollut koko kämppä nurin, kun on kotiin tultu, välillä jopa on tullut mieleen paeta hiljaa ovesta, mutta koskaan en ole ajatellut, että kyseessä olisi ongelmakoira. Narussa vetäminen tai haukkuminen ym. ei myöskään ole tehnyt näistä ongelmakoiria, ne vaan on ollut asioita, joista on töitä tekemällä päästy eroon.
Jossain tapauksissa voisin meillä toista kutsua ongelmakoiraksi, mutta se mielestäni leimaa koiraa liikaa. Sen kanssa vaan on ongelmia ja niiden voittamiseksi tehdään jatkuvasti töitä ihan tässä normaalissa elämässä.
Ongelman päättää luultavasti omistaja itse. Eli jos ei ole ongelmaa siitä haukkuuko koira yksinään, silloinhan ei ole todellakaan mitään ongelmaa.
Mutta ongelmakoiran määritelmän voisi laittaa jotenkin näin: kun koirilla on olemassa ongelmia fyysisiä tai henkisiä, silloin ongelman omaava koira on siis ongelmakoira.
Kaikki käytös siis minkä koira antaa ja ihmisen mielestä se on joku paha tapa/ongelma tekee silloin koirasta ongelmakoiran. Ongelmaan on syytä hakea ratkaisua. Ratkaisun jälkeen koiralta silloin katoaa ongelma ja se on tavallaan parantunut ex-ongelmakoira.
Oikein vakaviin asioihin, kuten eroahdistus ja agressiivisuus/arkuus muita koiria/ihmisiä kohtaan on syytä hakea apua koirien omalta ammattiauttajalta (ongelmakoirakouluttajalta) joka tietää ja osaa katsoa koiraa kokonaisuutena ja yksilönä, eikä ohjeita kannata silloin hakea naapurilta tai miltään keskustelupalstoilta. Kun ne eivät ole kotiisi tulleet eikä koiraasi tutustuneet jotta voisivat antaa asiantuntijan mielipidettä ja neuvoja aiheeseen, saati osaisivat oikeasti auttaa koiraasi pärjäämään ongelman kanssa.
Sellainen on tämän teoria asiasta. :)
Minä en tajua. Kun koira ei käyttäydy halutun mukaisesti, annetaan se uuteen kotiin, jossa se jatkaa samaa käytöstä. Ja sitten taas mahdollisesti uuteen.. ja uuteen..
Ja niistä tuleekin ongelmakoiria, koska kukaan ei osaa tehdä asialle mitään.
Jos olet Todella kaikkesi tehnyt, niin ennemmin koira, jonka kanssa et pysty elämään, piikille, eikä uuteen kotiin.
Tiedän, kuulostaa julmalta.
Mutta ei se pompottelukaan koiralle hyväksi ole, missään nimessä.
Pakko kertoa tähänkin..
Meillä hiili on oppinut sisäsiistiksi noin vuoden ikäisenä. Samoin rita. Ne ovat syöneet kaiken.
Kerran tulin kotiin; postit oli revitty, pikkuhousunsuojat revitty pakkauksesta irti, ja riekaleet liimautuneena eteisen mattoon. Sänky oli myllätty, vesikuppi kaadettu, kaikki ovet avattu, myös ne vetolaatikot keittiöstä, keittiön normaalikaapin ovet jne.. pyykit viety pyykkikorista, kirjahyllyyn kiivetty, tiputeltu asioita.. Ja se kaikki neljässä tunnissa.
ja tapahtuisikin se vain kerran...
Lisäksi Hiili on ihan virallisesti yliaktiiviseksi todettu, ja lisäksi se on jääräpäinen, ja dominoiva.
Jos joku koira on ongelmakoira, niin Hiili. Välillä itku meinaa päästä.
Rita vetää hihnasta, kun ne leikkivät yhdessä, ne telmivät niin rajusti, että ovat itsekin haavoilla. Ne syövät cd-levyt, haukkuvat posteljoonia, varastavat juustohöylät, salakuljettavat käpyjä suussaan sisälle, avaavat jopa parvekkeen oven poissaollessamme ja lisäksi Hiili laulaa musiikille. Siis ulvoo korkealta ja matalalta, varsinkin gregorianille, dave lindholmille, tiktakille .. (eli ei kovin valikoiva musiikkimaku..)
Eli ihan oikeastikin niitä itkuja on itketty kun nukkumaanmentäessä on sänkyyn lirahtanut koiran pissiä. Niin, siihen sänkyyn, mihin EI saanut mennä....
Mutta kaikesta huolimatta: minäkin olen sitä mieltä, että meillä on kaksi koiraa, jonka kanssa Meillä on mieheni kanssa ongelma. Eli meillä on koiraongelmia, ei ongelmakoiria. Ja kuten teilläkin, meilläkin on menty eteenpäin ajan kanssa, työtä tekemällä, ja kärsivällisyydellä.
Mutta se on varmaan kiinni kaikki siitä, että nämäkään eivät ole ensimmäiset koirani. Jos olisivat, varmaan olisin luopunut niistä ensimmäisen parin kuukauden jälkeen. :)
kertoa mitä rata venakko sai aikaan 20 kg multasäkin kanssa :)
Voin vain kuvitella :D
meilläkin silloin kun koirani oli nuorempi, oli ihania yllätyksiä kotona odottamassa, eikä ollut edes kauaa yksin, eikä joka päivä. Oli seinää revitty ihan tunteella, kenkiä, lasten leluja,...
Tuli tehtyä remonttia.
Koirallahan ei ole ongelmia, eikä sille sen käyttäytyminen ole ongelma. Se lauma (=eli me ihmiset) missä koira elää, näkee jotkut asiat koiran käyttäytymisessä hankaliksi arkielämän kannalta eli määrittelee ne ongelmiksi.
Suurin osa ongelmista johtuu siitä, ettei koira pysty luottaa lauman toimivuuteen (eli siihen että ihminen pystyy olemaan johtaja). Äärimmäisen harva koira haluaa rähistä tms. vaan se haluaisi luottaa johtajansa hoitavan tilanteet. Kun ihminen toiminnallaan viestittää, ettei ole valmis ottamaan johtajan vastuuta on koiran tehtävä se, mikä on lauman toiminnan kannalta välttämätöntä... jolloin koira omasta mielestään huolehtii laumastaan ja pyrkii toimimaan niin, että laumaelämä on toimivaa kun taas siitä meidän ihmisten mielestä tulee "ongelmakoira".
Jos koiran ei tottele, murisee, eikä muutenkaan tee mitään niin kuin kuuluisi. Niin syy ei ole koirassa, vaan koiran omistajassa. Miten se on koulutettu, vai onko sitä koulutettu lainkaan. Itselläni oli ns. ongelmakoira. Koirakoulussa sen oppimisesta ei tullut mitään, mm koira piti laittaa istumaan. Mutta se ei halunnut istua. Mitäs teet siinä vaiheessa, kun koirasi ei tee mitä käsketään.
Joten otin yhteyttä koirapsykoplogiin, jonka opetuksen ja opastuksen kautta saatiin ongelmat ratkottua.
ei periaatteessa ole olemassa ongelmakoiria, vaan ihmisiä joiden ongelmana on koiran oikea ja johdonmukainen kouluttaminen.
Kun aikoinaan kotikaupungissani vedin näyttelytreenejä, pidin jokaisen kerran jälkeen "puhuttelun" mukana olleille siitä, miten ei riitä todellakaan koiralle se, että kun kerran viikossa käydään treenailemassa, vaan että joka päivä tulisi tehdä jotain. Jotkut kuuntelivat ja sen huomasi selvästi koirien kehittymisestä. Mukaan mahtui myöskin niitä, joille ei millään meinannut saada päähän mahtumaan, että koiraa ei kehuta ja komenneta samalla äänenpainolla, koska silloin koira ei todellakaan tiedä kumpiko on kyseessä. ja että komento viedään aina loppuun saakka ja harjoitus lopetetaan onnistuneeseen suoritukseen. Näille aloin sitten yksinkertaisesti antaa kotiläksyjä ;). Kehuin ohjaajia silloin, kun siihen oli aihetta, mutta annoin myöskin negatiivistä palautetta samoin perustein. Jos treenattiin esim. ruuhkakehää, niin sitä tehtiin tasan niin kauan, että kaikkien koirat toimivat ok. No, voisin kertoilla treeneistä mielettömät määrät juttuja, mutta oleellisinta nyt kuitenkin on se mitä jo tuossa alussakin kirjoitin, eli ihmisillä on ongelma, ei koirilla! On oma mielipiteeni tämä koirien kanssa pitkään touhunneena.