Onko miten tavallista, että raitistunut tai kuiville päässyt alkaa päivittäin ahmia karkkia, suklaata, makeaa? Minulle on käynyt niin. Vieroitin itseni alkoholista, ei tee juuri mieli - paitsi että joudun yhä sanomaan jostain napatun lauseen "tänään ei juo". Mutta tämä suklaan ja karkin syönti. Saan raivarit, jos joku on syönyt ostamiani karkkeja, enkä taatusti jaa muille karkkipussista palaakaan. Aivan kuten viimeisinä alkoholistin aikoinani: viinat oli mun, niitä ei muille tarjottu.
Käyttäydyn karkin kanssa samoin kuin viinan. Päivittäin mielessä, odotan vain iltaa, milloin pääsen telkkarin ääreen mässäämään karkkia. Karkkipussi polttelee kaapissa, mätän karkkia menemään nopeasti, enkä maistele makuja. Jätän ruokaa syömättä, kun tiedän syöväni pian karkkia. Aivan kuten viina: jätin ruuan pois, korvasin sen viinalla. Tiedostan, että addiktio mikä addiktio. Juuri ahmin suklaalevyn (ison) ja karkkia.
Onnistuuko sokerivieroitus samalla tavoin kuin viinasta eroon: kerrasta poikki, totaalikieltäytyminen? Jo vuosikausia olen ollut hiilihydraatittomalla ruokavaliolla. Olen selittänyt itselleni, että vissiin elimistöni huutaa hiilihydraattia, nyt kun en juo viinaakaan enää (viini, olut, siideri). Mitään kakkuja, pullaa, jäätelöä en syö - paitsi suklaata ja karkkia.
Ainoa lohtu tässä on se, että sokeri ei aiheuta samanlaisia ongelmia kuin viina. Mutta eroon tästä typerästä karkin mässytyksestä on päästävä.
Käyttäydyn karkin kanssa samoin kuin viinan. Päivittäin mielessä, odotan vain iltaa, milloin pääsen telkkarin ääreen mässäämään karkkia. Karkkipussi polttelee kaapissa, mätän karkkia menemään nopeasti, enkä maistele makuja. Jätän ruokaa syömättä, kun tiedän syöväni pian karkkia. Aivan kuten viina: jätin ruuan pois, korvasin sen viinalla. Tiedostan, että addiktio mikä addiktio. Juuri ahmin suklaalevyn (ison) ja karkkia.
Onnistuuko sokerivieroitus samalla tavoin kuin viinasta eroon: kerrasta poikki, totaalikieltäytyminen? Jo vuosikausia olen ollut hiilihydraatittomalla ruokavaliolla. Olen selittänyt itselleni, että vissiin elimistöni huutaa hiilihydraattia, nyt kun en juo viinaakaan enää (viini, olut, siideri). Mitään kakkuja, pullaa, jäätelöä en syö - paitsi suklaata ja karkkia.
Ainoa lohtu tässä on se, että sokeri ei aiheuta samanlaisia ongelmia kuin viina. Mutta eroon tästä typerästä karkin mässytyksestä on päästävä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
joo jotain tuollaista on omassa elämässä havaittavissa. alkoholin jätin 6v sitten mutta kaikenmaailman herkut kyllä maistuu
Hei Fatserinsininen
Varmasti pääset myös sokerista eroon mutta kuten itse päättelit niin taisit jo tajuta että addiktio siirtyy. On mentävä ihan alkulähteille ja luulisin että sieltä löytyy ratkaisu.
Addiktion katkaisu onnistuu kerrasta poikki mutta on varottava sitä mikä tulee tilalle,,,
Syö säännöllisiä ja ravitsevia aterioita, lounas ja päivällinen, kunnon aamupala ja iltapala. Makeanhimo haipuu huomaamatta.
Siihen on tieteellinen selitys, jota en valitettavasti kykene sanatarkasti referoimaan,
Jostain muistan lukeneeni, että alkoholisteille/alkoa vältteleville nimenomaan suositeltiin namipussin pitämistä mukana siltä varalta, että viinanhimo iskee.
Nähtävästi sokeri vaikuttaa jossain aivoreseptoreissa samalla tavalla kuin alkoholi.
Omakohtaisesti toimii kyllä.
Mielummin karkkia, kuin alkoa.
Kyllä makeanhimo lähtee, kunhan muistaa pitää hiilihydraatit mahdollisimman alhaalla. Sanotaan nyt, että o,8 kertaa proteiinin määrästä. Rasvaa sen sijaan pitää syödä reilusti rasvaisten ruokien yhteydessä.
Jos on ollut pahasti sokeririippuvainen, niin voi olla, että ensimmäisellä viikolla tulee pahat vieroitusoireet kovina päänsärkyinä jne. Ei kaikille.
Sokeri on kuin huume, ehkä pahempi kuin tupakka.
Joillakin cromi auttaa.