Olen pitkään tuntenut olevani synkän sumuverhon peitossa, painostavan taakan kantajana, hukkumassa ja kamppailemassa elämän haluni kanssa. Suuren pelon vallassa päivästä toiseen. Huolestunut siitä miten mulle tässä käy.
Tänään katselin aamuvarhaisen bussissa ihmisiä jotka hytisi kylmyydestä vielä jäisessä autossa, joka ajoi aamun ensimmäisiä vuorojaan.
Töissä katselin ihmisvirtaa ja asiakkaita joita eteeni tuli. Ihmiset tuli ja meni.
Kaikki eri näköisiä, osa persoonallisia jo ulkonäöltä, eri ikäisiä, ujoja, pidättyväisiä, rohkeita, kiukkuisia, hajamielisiä, neutraaleja, yksinäisiä, päihteistä sekaisia, hippejä, näkyvässä määrin mielenterv.ongelmaisia, kehitysvammaisia, lapsia, teinejä, kiireisiä bisnesihmisiä jne
Kasvoja vilisi ohitseni, puhuin useille kymmenille jos en sitten jopa sadoille uusille kasvoille päivän aikana...
Siinä ihmisvilinän lomassa erilaisia ihmispersoonia katsellessa mietin millaisia tarinoita nuokin kaikki ihmiset kantaa noiden kuoriensa sisällä mukanaan. Millaisia tunteita nyt siellä sisällä heilläkin on. Ehkä heilläkin raskaita huolia?
He silti ovat tuossa edessäni, hengailevat jopa yksin noissa pöydissä. Osa fiilistellen rennosti ja surffaillen omilla laitteillaan ravintolan nettiyhteyksillä. Osa syventyen töitä tai opiskelutehtäviä tekemään koneillaan.Yksinäiset äitiyslomalais äidit tapaa toisia tuntemattomia äitejä ja ystävystyy siinä edessäni.
Välillä sattuu tuttujakin eteen ja morjestaa ihmeissään sanoen "ai sä täällä töissä nykyään? Mitään et ole puhut!"
Monenlaisia ihmisiä ja monenlaisia mielialoja,tunteita ja ajatuksia mahtuu suhteellisen pieneen tilaan.
Lasisesta katosta kirkkaasti paistava aurinko ja yskäsevä asiakas edessäni herätteli välillä minua ajatuksistani takaisin siihen hetkeen takaisin.
Yhtäkkiä siinä ihmiskasvojen ja äänien vilinässä sekä lasikatosta paistavan auringon loisteessa tunsin oloni vapaaksi, jopa onnelliseksi. Oli hetki jolloin tunsin että hengitys kulkee vapaasti ilman jatkuvaa "palaa" hengitysteissä.
Huomasin nauttivani työstäni ja siitä miten hyvin se sujuu. Ihmisistä joiden erilaisuus tuntui ihanalta rikkaudelta. Erilaisista mielialoista ympärilläni. Näin yhtäkkiä edessäni suuren maailman täynnä mahdollisuuksia ja vain itseni ja omat ajatukseni ainoana esteenä ja kahleena välissä.
Jos nuo kaikki ympärilläni olevat ihmiset omien murheiden ja kahleidensa kanssa pystyy tuohon vapauteen ja rentouteen niin miksi en sitten minäkin?
Olen ainoastaan itse oman itseni suurin vangitsija ja kahlitsija. Päätin että muutan tietoisesti ajatuksieni suuntaa tästä lähtien pois niistä synkistä heti kun ne niille urille lähteen. Haluan olla yhtä rohkea ja vapaa kuin nuo asiakkaani jotka noissa pöydissä viettää aikaa chillaillen vaikka taustalla olisikin suruja!
Tänään katselin aamuvarhaisen bussissa ihmisiä jotka hytisi kylmyydestä vielä jäisessä autossa, joka ajoi aamun ensimmäisiä vuorojaan.
Töissä katselin ihmisvirtaa ja asiakkaita joita eteeni tuli. Ihmiset tuli ja meni.
Kaikki eri näköisiä, osa persoonallisia jo ulkonäöltä, eri ikäisiä, ujoja, pidättyväisiä, rohkeita, kiukkuisia, hajamielisiä, neutraaleja, yksinäisiä, päihteistä sekaisia, hippejä, näkyvässä määrin mielenterv.ongelmaisia, kehitysvammaisia, lapsia, teinejä, kiireisiä bisnesihmisiä jne
Kasvoja vilisi ohitseni, puhuin useille kymmenille jos en sitten jopa sadoille uusille kasvoille päivän aikana...
Siinä ihmisvilinän lomassa erilaisia ihmispersoonia katsellessa mietin millaisia tarinoita nuokin kaikki ihmiset kantaa noiden kuoriensa sisällä mukanaan. Millaisia tunteita nyt siellä sisällä heilläkin on. Ehkä heilläkin raskaita huolia?
He silti ovat tuossa edessäni, hengailevat jopa yksin noissa pöydissä. Osa fiilistellen rennosti ja surffaillen omilla laitteillaan ravintolan nettiyhteyksillä. Osa syventyen töitä tai opiskelutehtäviä tekemään koneillaan.Yksinäiset äitiyslomalais äidit tapaa toisia tuntemattomia äitejä ja ystävystyy siinä edessäni.
Välillä sattuu tuttujakin eteen ja morjestaa ihmeissään sanoen "ai sä täällä töissä nykyään? Mitään et ole puhut!"
Monenlaisia ihmisiä ja monenlaisia mielialoja,tunteita ja ajatuksia mahtuu suhteellisen pieneen tilaan.
Lasisesta katosta kirkkaasti paistava aurinko ja yskäsevä asiakas edessäni herätteli välillä minua ajatuksistani takaisin siihen hetkeen takaisin.
Yhtäkkiä siinä ihmiskasvojen ja äänien vilinässä sekä lasikatosta paistavan auringon loisteessa tunsin oloni vapaaksi, jopa onnelliseksi. Oli hetki jolloin tunsin että hengitys kulkee vapaasti ilman jatkuvaa "palaa" hengitysteissä.
Huomasin nauttivani työstäni ja siitä miten hyvin se sujuu. Ihmisistä joiden erilaisuus tuntui ihanalta rikkaudelta. Erilaisista mielialoista ympärilläni. Näin yhtäkkiä edessäni suuren maailman täynnä mahdollisuuksia ja vain itseni ja omat ajatukseni ainoana esteenä ja kahleena välissä.
Jos nuo kaikki ympärilläni olevat ihmiset omien murheiden ja kahleidensa kanssa pystyy tuohon vapauteen ja rentouteen niin miksi en sitten minäkin?
Olen ainoastaan itse oman itseni suurin vangitsija ja kahlitsija. Päätin että muutan tietoisesti ajatuksieni suuntaa tästä lähtien pois niistä synkistä heti kun ne niille urille lähteen. Haluan olla yhtä rohkea ja vapaa kuin nuo asiakkaani jotka noissa pöydissä viettää aikaa chillaillen vaikka taustalla olisikin suruja!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä on postmodernia proosaa.
Olkoon mikä vaan,kunhan on omaani eikä lainailtua :) Muutes "maija meikäläisille" noi hienosto sanat voisi riisua sellaisiksi ihan arkisiksi. Ei mulle tartte hienostella kato kun en mä kuitenkaan jymmärrä ja joudut kuitenkin riisumaan hienot sanat ihan perus katusanastoon. Säästyt vaivalta kun teet sen suoraa. Olen duunari. en hienohelma. :)
No katsos kun postmodernia ei voi kääntää arkikielelle kovin helposti. Sillä tarkoitetaan lähinnä pirstaleista suurkaupunkilaista kokemusmaailmaa, jossa ei ole selkeitä olemisen kaavoja, vaan ollaan vaan ja hengaillaan. Postmodernia taidetta on Kiasmassa.
Minä tsemppaan.
Minun mielestä aina kannattaa valita parempi suunta, eikä jäädä piehtaroimaan loputtomassa rämeessä. Minäkin yritän löytyy jonkun harmonian näitten tunteiden myllerryksessä. Toistaiseksi on ollut jatkuvaa etsimistä, mutta pakkohan se harmonian on löydyttävä.
Tää nyt on yksi ilta muitten joukossa ja enkä mä suinkaan herkkis aina ole, pitäisi vaan porskuttaa :)
"vapaudu vankilasta kortti"
käyttä sitä hyvin X)
Finlandia ehdokkaana kirja jonka kannessa ilmapalloja sama aihe.