Okei. Olen 16-vuotias tyttö ja olen miettinyt, miksi nykyisin on niin äärettömän vaikeaa löytää mitään kunnollista nuortenkirjaa. Tarkoitan siis kirjaa, jossa päähenkilö on nuori, en missään tapauksessa mitään "sweet valley high" tai "mirkka" tai susikoira roi ja plaaplaa" -kirjoja!
Ainakin itseäni kiinnostaisi paljon lukea kirjoja, jotka kuvaisivat maailmaa nuoren ihmisen näkökulmasta. Se vain on niin, ettei 50v. täti osaa kirjoittaa uskovasti 15-18-vuotiaista nuorista, ei, vaikka olisi kuinka hyvä kirjailija muuten.
Minusta ne muutamat kirjat, joissa on minun ikäiseni päähenkilö, kuvaavat murrosikää ja teini-iän vaikeuksia ja pääasiassa niissä kiroillaan kaiken aikaa ja ryypätään ja joudutaan vaikeuksiin. Ei meidän elämä sellaista ole!! Ei ainakaan suurimman osan.
Ja nyt varsinaiseen asiaan. Olen kirjoittanut tässä vuoden aikana ihan kirjan mittaisen kyhäelmän. Se on tavallaan yksi osa nuoren elämästä. Siinä tapahtuu isoja muutoksia, ja ne EIVÄT ole todellakaan murrosikään liittyviä juttuja, vaan oikeaan elämään, joka ei aina ole kiinni itsestä, vaan esim. vanhemmista, sattumasta, markkinavoimista, onnesta...jne. Tarinani ei ole jännityskirja, se on pätkä 'suht normaalia' suomalaista elämää.
Miltä kuulostaa? En viitsi selostaa tarinaa yksityiskohtaisesti, enkä muutenkaan halua paljastaa tapahtumia. Mutta tuon perusteella mitä kirjoitin, miltä kuulostaisi? Kai tuollainen voisi kiinnostaa aikuisiakin??? Sillä luulen, että vain nuori voi kirjoittaa nuoresta nuoren silmin.
Eli, ottakaa kantaa, kannattaisiko yrittää kustantajalle? Olisitteko itse kiinnostuneita lukemaan juttuni?
Ainakin itseäni kiinnostaisi paljon lukea kirjoja, jotka kuvaisivat maailmaa nuoren ihmisen näkökulmasta. Se vain on niin, ettei 50v. täti osaa kirjoittaa uskovasti 15-18-vuotiaista nuorista, ei, vaikka olisi kuinka hyvä kirjailija muuten.
Minusta ne muutamat kirjat, joissa on minun ikäiseni päähenkilö, kuvaavat murrosikää ja teini-iän vaikeuksia ja pääasiassa niissä kiroillaan kaiken aikaa ja ryypätään ja joudutaan vaikeuksiin. Ei meidän elämä sellaista ole!! Ei ainakaan suurimman osan.
Ja nyt varsinaiseen asiaan. Olen kirjoittanut tässä vuoden aikana ihan kirjan mittaisen kyhäelmän. Se on tavallaan yksi osa nuoren elämästä. Siinä tapahtuu isoja muutoksia, ja ne EIVÄT ole todellakaan murrosikään liittyviä juttuja, vaan oikeaan elämään, joka ei aina ole kiinni itsestä, vaan esim. vanhemmista, sattumasta, markkinavoimista, onnesta...jne. Tarinani ei ole jännityskirja, se on pätkä 'suht normaalia' suomalaista elämää.
Miltä kuulostaa? En viitsi selostaa tarinaa yksityiskohtaisesti, enkä muutenkaan halua paljastaa tapahtumia. Mutta tuon perusteella mitä kirjoitin, miltä kuulostaisi? Kai tuollainen voisi kiinnostaa aikuisiakin??? Sillä luulen, että vain nuori voi kirjoittaa nuoresta nuoren silmin.
Eli, ottakaa kantaa, kannattaisiko yrittää kustantajalle? Olisitteko itse kiinnostuneita lukemaan juttuni?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se on aika vaikea sanoa, kiinnostaisiko vai ei, noin vähäisellä tieto määrällä. Ehkä kiinnostaisi, jos asiassa olisi joku tuore näkökulma ja teksti itsessään olisi hyvää.
Jos se menee 'eih, viikkoraha peruuntui ja Matti katsoi minua kummasti, mitä mä teen!?' tyyliseksi, niin voisin sanoa, että ei.
Jos se taas onnistuu käsittelemään murrosiän juttuja, tai miten murrosikäinen kokee juttuja, hieman syvällisemmin ilman teini draaman sävyttämiä itkuisia 'kukaan ei rakasta mua' -kohtauksia, niin voisi kenties kiinnostaa.
'suht normaali' suomalainen elämä ei tosin ole mikään maailman järisyttävin juttu ja näinollen kirjan pitäminen mielenkiintoisena voi olla varsin hankalaa.
Ainakin minä join jo 16 vuotiaana, kiroilin, ajattelin seksiä epätoivoisella vimmalla ja jouduin jos jonkinmoisiin 'vaikeuksiin' (nykystandardeilla hyvin hyvin pieniin ja vähäpätöisiin) mutta se onkin vain minä.
Tuo 'suht normaali suomalaisen perheen elämä' ei tarkoita sellaista kuvausta, jossa tullaan töistä ja syödään ja hieman riidellään viikkorahoista perheen nuoren kanssa jne. Eikä tarinani todella ole tämän tyylinen: "voi vittu ku mutsi peruutti viikkorahat, mitä masa nyt aattelee musta, pyyäääh, kukaan ei rakasta mua apuaaaa..." Ei, ei ei missään nimessä. :)
Voisin sanoa, ettei tarinalla ole mitään tekemistä murrosiän kanssa. Eikö edes teini-iän perinteisten ongelmien kanssa. Siis perinteisellä tarkoitan juuri edellisen kirjoittajan kuvailemaa tyyliä, jossa nuori joutuu ryyppäämisen takia vaikeuksiin jne...
Tarinani perhe on sellainen perhe, jonka kaltaisia Suomessa kyllä on. Muttei se ole oikeastaan lähelläkään 'tavallista' perhettä, jolloista ed. kirjoittaja kuvaili.
Ehkä, mutta todennäköisemmin ei. Perustelu: et osaa tiivistää kirjasi ydintä. Se valitettavasti usein tarkoittaa, ettei ole kunnon tarinaa. Ja nyt en tarkoita, että pitäisi paljastaa tarina kokonaan. Ehkä ennemmin sen takakansitekstin tyyppistä tiivistelmää kaipaisin.
syy ettei joku välttämättä halua tiivistää tai kertoa tarinansa juonta tai ydintä täällä, on täysin ymmärrettävää: joku ei esim. halua, että hänet tunnistetaan sen perusteella. Toisekseen, mitä mieltä on kirjoittaa tällaiselle palstalle 'mahdollisimman lyhyesti'? Olen samaa mieltä, olet ehkä liian jyrkkä.
Juu eihän kenekään ole pakko paljastaa minulle omaa ainutlaatuista, upeaa kirjaideaansa. Minähän voisin, herra paratkoon, sutaista kilpailevan tekeleen tuossa tuokiossa. Mutta jos ei kerro teoksestaan lukijan kannalta olennaisia seikkoja, ei potentiaalinen lukijakaan voi oikeasti kertoa mitä mieltä on ideasta.
Siis jääräpäisesti puolustan jyrkkää ehkääni.
Markkinavoimista...
Kuulostaa aika kypsältä. En itse kuulu nuorisoon enää, mutta ainakin tuo vaikuttaisi hieman erilaiselta. Voihan sitä kokeilla.
Voisitko lähettää kirjoituksesi minulle, nii
voisin arvostella sen??? En tietty oo mikää
ammattilainen, mutta 15 vuotias tavallinen
nuori joka tykkää lukee.. jos haluut nii
lähetä se mulle ossaan: [email protected]
Kerrot kyllä aika vähän, tai siis, et oikeastaan mitään kirjasi juonesta. Mutta lupaavalta mielestäni vaikuttaa se, että sinulla on jonkinlainen visio. Tiedät, mitä haluat ja mitä et. Tämän materiaalin perusteella näyttäisi siltä, että ainakin kykenet tuottamaan selkeää tekstiä, mikä on myös lupaavaa. Et uskaltaisi laittaa tänne jotain pätkää tarinastasi, jotta voisimme nähdä hieman otettasi? Eihän sen pätkän tarvitse paljastaa mitään keskeistä juonesta, jos et sitä halua...