Olen nuori nainen ja seurustellut hyvän tovin neljä vuotta vanhemman miehen kanssa ja olen hänestä todella huolissani..
Kerran hän suht' humalapäissään avautui mulle traumoistaan lapsuudesta ja muutenkin. Hän kertoi kuinka hänen oma isänsä on pahoinpidellyt häntä ja äitiään. Isä hakannut hänet lähes sairaalakuntoon kun hän oli 6 vuotias.. Myöskin kaksi muuta ns. isäpuolta hakannut miestäni, että hänen äitiään pahoin. Häntä myös kiusattu paljon harrastuksen vuoksi pienenä ja hän väitti äitinsä opettaneen hänelle, että väkivallalla vittuuilu loppuu. Myöskin sain kuulla hänen isänsä olevan tappaja, alkoholisti ja vankilassa (en ole varma, onko isä vapaalla jalalla juuri nyt). Tällöin hän ei puhunut mulle ilkeästi, oli vain niin sekaisin että itki että nauroi hysteerisenä. Mulla ei suhteen alussa ollut tälläisestä harmainta aavistusta, mieheni kun on sellainen iloinen ja hauska tyyppi. Sen tiesin, että ei ole faijan kanssa tekemisissä ja että hän on juoppo sekä kusipää. Eipä näistä kyllä kelle tahansa kerrotakaan ja hän kertoi, että kukaan muu ei tiedä tästä kuin vain minä ja hänen äitinsä. Nämä kaikki tulivat minulle järkytyksenä, että oli tosi vaikea sisäistää kaikkea näin yhdellä kerralla..
Kun mieheni juo sen tietyn pisteen yli, menevät hänen juttunsa aivan uudelle tasolle ja hänestä tulee täysin eri ihminen. Hänellä on vaikeuksia lopettaa silloin, kun on vielä kivaa. Hänestä tulee sen hilpeän hiprakan jälkeen ilkeä ja tappeluntahtoinen. Hän lähes aina ottaessaan liikaa tappelee jonkun kanssa niin, että todella sattuu. Syyksi sanonut, että toinen aukoi päätä, vittuili ja provosoi. Nyt viimeisimmällä kerralla hän sanoi tuon lisäksi rakastavansa tappelemista ja uhkasi lähteä kotoaan haastamaan riitaa jas provosoimaan ihmisiä. Hän on todella impulsiivinen ihminen. Myöskin hänelle tulee juomisesta henkisesti todella huono olo, hän puhuu usein kuinka olisi helpompaa jos hän vain tappaisi itsensä. Myöskin on puhunut, että on sellainen tunne että voisi tappaa vastaavasti jonkun. Hän mm. vannoi tappavansa isänsä, jos löytää hänet joskus (tämän pelkään olevan muutakin kun vain alkoholi-puhetta...). Tuon sanoessaan hän katsoi mua suoraan silmiin ja hänellä oli tosi tunteeton ilme ja kylmä katse.
Tuossa kunnossa ollessaan hän aina automaattisesti muutenkin soittaa minulle (jos en ole hänen luonaan tai hän mun) ja muutamaa kertaa lukuunottamatta hän on todella ilkeä mua kohtaan. Varmaan kaikki purkautuu muhun kun kukaan muuhan ei näistä asioista tiedä.
Hänellä on ollut vaikeuksia juuri tuon kanssa niinkuin jo mainitsin, että ei ole osannut lopettaa siihen kun vielä on ollut hauskaa vaan jatkanut juomista. On hän siinäkin onnistunut, että lopettaa kun on kivaa mutta valitettavasti harvemmin. Hän ei siis ole alkoholisti, eikä juo todellakaan joka viikonloppu, valitettavasti silloin kun hän juo enemmän niin käy näin, lähes joka kerta... Hän selkeästi purkaa henkistä pahaa oloaan tuolla tavalla. Selvinpäin hän ei pysty lähes koskaan juttelemaan näistä asioista tai ylipäätään tunteista sun muista sellaisista (se on minulle itsellekin kovin vaikeaa, mutta välillä se on pakko). Kun hän on selvinpäin, hän on TÄYSIN eri ihminen.. Hän lähetti mulle kuvankin, jossa hänellä on toinen silmä ihan paskana ja kädet veressä... Hän itsekin sanoi vihaavansa itseään kun on humalassa. En vain ymmärrä, miksi silti tekee näin..
Hän on käynyt aikoinaan juttelemassa jollekin psykologille, mutta kävi ilmeisesti sen verran kalliiksi, että 'hoito' jäi kesken.. Olen todella huolissani hänestä että loukkaantunut hänen tavasta kohdella mua (vaikka humalassa olikin) sillä en ole muutakuin auttanut häntä. Aina olen mennyt hänen luokseen kun on ollut ns. hätä. Ollaan monesti oltu eron partaalla näiden sekoilujen takia, koska välillä tuntuu etten jaksa enää vaikka rakastan häntä enemmän kun mitään. Mua sattuu kun häntä sattuu.
Hän ei ole koskaan mua kohtaan ollut väkivaltainen, on tosin lyönyt betoniseinää täysiä läsnäollessani yms. mutta koskaan ei ole naista hakannut eikä hänen mukaansa ole tuntenut niin, että haluaisi lyödä esim. mua.
Pelkään kuollakseni, että joku kaunis päivä löydän hänet sairaalakunnossa jostain ulkoota makaamasta, kuolleena alkoholimyrkytyksestä tai sitten vankilasta. Aina kun tiedän mieheni olevan menossa juhlimaan tms. sydän hakkaa viimestä päivää, olen levoton, en pysty syödä enkä nukkua. Tuntuu, että menetän oman mielenterveyteni ja tulen hulluksi. Hän on vielä muuttamassa kimppaan kaverinsa kanssa, joka on armoton kupin ottaja. Hän tyrkyttää alkoholia miesystävälleni tuon tuosta. Kauhulla ajattelen, mitä se tulee olemaan... Kaveri kun ei tiedä miehestäni puoliakaan. Eli en voi sanoa hänellekään paljon mitään eikä hän edes ymmärtäisi tilanteen vakavuutta ilman kunnon selontekoa mieheni tilanteesta..
Onko jollain kokemusta tai jonkinlaisia neuvoja...? Rakastan häntä ja välitän hänestä liikaa jättääkseni häntä oman onnensa nojaan kokonaan...
Kerran hän suht' humalapäissään avautui mulle traumoistaan lapsuudesta ja muutenkin. Hän kertoi kuinka hänen oma isänsä on pahoinpidellyt häntä ja äitiään. Isä hakannut hänet lähes sairaalakuntoon kun hän oli 6 vuotias.. Myöskin kaksi muuta ns. isäpuolta hakannut miestäni, että hänen äitiään pahoin. Häntä myös kiusattu paljon harrastuksen vuoksi pienenä ja hän väitti äitinsä opettaneen hänelle, että väkivallalla vittuuilu loppuu. Myöskin sain kuulla hänen isänsä olevan tappaja, alkoholisti ja vankilassa (en ole varma, onko isä vapaalla jalalla juuri nyt). Tällöin hän ei puhunut mulle ilkeästi, oli vain niin sekaisin että itki että nauroi hysteerisenä. Mulla ei suhteen alussa ollut tälläisestä harmainta aavistusta, mieheni kun on sellainen iloinen ja hauska tyyppi. Sen tiesin, että ei ole faijan kanssa tekemisissä ja että hän on juoppo sekä kusipää. Eipä näistä kyllä kelle tahansa kerrotakaan ja hän kertoi, että kukaan muu ei tiedä tästä kuin vain minä ja hänen äitinsä. Nämä kaikki tulivat minulle järkytyksenä, että oli tosi vaikea sisäistää kaikkea näin yhdellä kerralla..
Kun mieheni juo sen tietyn pisteen yli, menevät hänen juttunsa aivan uudelle tasolle ja hänestä tulee täysin eri ihminen. Hänellä on vaikeuksia lopettaa silloin, kun on vielä kivaa. Hänestä tulee sen hilpeän hiprakan jälkeen ilkeä ja tappeluntahtoinen. Hän lähes aina ottaessaan liikaa tappelee jonkun kanssa niin, että todella sattuu. Syyksi sanonut, että toinen aukoi päätä, vittuili ja provosoi. Nyt viimeisimmällä kerralla hän sanoi tuon lisäksi rakastavansa tappelemista ja uhkasi lähteä kotoaan haastamaan riitaa jas provosoimaan ihmisiä. Hän on todella impulsiivinen ihminen. Myöskin hänelle tulee juomisesta henkisesti todella huono olo, hän puhuu usein kuinka olisi helpompaa jos hän vain tappaisi itsensä. Myöskin on puhunut, että on sellainen tunne että voisi tappaa vastaavasti jonkun. Hän mm. vannoi tappavansa isänsä, jos löytää hänet joskus (tämän pelkään olevan muutakin kun vain alkoholi-puhetta...). Tuon sanoessaan hän katsoi mua suoraan silmiin ja hänellä oli tosi tunteeton ilme ja kylmä katse.
Tuossa kunnossa ollessaan hän aina automaattisesti muutenkin soittaa minulle (jos en ole hänen luonaan tai hän mun) ja muutamaa kertaa lukuunottamatta hän on todella ilkeä mua kohtaan. Varmaan kaikki purkautuu muhun kun kukaan muuhan ei näistä asioista tiedä.
Hänellä on ollut vaikeuksia juuri tuon kanssa niinkuin jo mainitsin, että ei ole osannut lopettaa siihen kun vielä on ollut hauskaa vaan jatkanut juomista. On hän siinäkin onnistunut, että lopettaa kun on kivaa mutta valitettavasti harvemmin. Hän ei siis ole alkoholisti, eikä juo todellakaan joka viikonloppu, valitettavasti silloin kun hän juo enemmän niin käy näin, lähes joka kerta... Hän selkeästi purkaa henkistä pahaa oloaan tuolla tavalla. Selvinpäin hän ei pysty lähes koskaan juttelemaan näistä asioista tai ylipäätään tunteista sun muista sellaisista (se on minulle itsellekin kovin vaikeaa, mutta välillä se on pakko). Kun hän on selvinpäin, hän on TÄYSIN eri ihminen.. Hän lähetti mulle kuvankin, jossa hänellä on toinen silmä ihan paskana ja kädet veressä... Hän itsekin sanoi vihaavansa itseään kun on humalassa. En vain ymmärrä, miksi silti tekee näin..
Hän on käynyt aikoinaan juttelemassa jollekin psykologille, mutta kävi ilmeisesti sen verran kalliiksi, että 'hoito' jäi kesken.. Olen todella huolissani hänestä että loukkaantunut hänen tavasta kohdella mua (vaikka humalassa olikin) sillä en ole muutakuin auttanut häntä. Aina olen mennyt hänen luokseen kun on ollut ns. hätä. Ollaan monesti oltu eron partaalla näiden sekoilujen takia, koska välillä tuntuu etten jaksa enää vaikka rakastan häntä enemmän kun mitään. Mua sattuu kun häntä sattuu.
Hän ei ole koskaan mua kohtaan ollut väkivaltainen, on tosin lyönyt betoniseinää täysiä läsnäollessani yms. mutta koskaan ei ole naista hakannut eikä hänen mukaansa ole tuntenut niin, että haluaisi lyödä esim. mua.
Pelkään kuollakseni, että joku kaunis päivä löydän hänet sairaalakunnossa jostain ulkoota makaamasta, kuolleena alkoholimyrkytyksestä tai sitten vankilasta. Aina kun tiedän mieheni olevan menossa juhlimaan tms. sydän hakkaa viimestä päivää, olen levoton, en pysty syödä enkä nukkua. Tuntuu, että menetän oman mielenterveyteni ja tulen hulluksi. Hän on vielä muuttamassa kimppaan kaverinsa kanssa, joka on armoton kupin ottaja. Hän tyrkyttää alkoholia miesystävälleni tuon tuosta. Kauhulla ajattelen, mitä se tulee olemaan... Kaveri kun ei tiedä miehestäni puoliakaan. Eli en voi sanoa hänellekään paljon mitään eikä hän edes ymmärtäisi tilanteen vakavuutta ilman kunnon selontekoa mieheni tilanteesta..
Onko jollain kokemusta tai jonkinlaisia neuvoja...? Rakastan häntä ja välitän hänestä liikaa jättääkseni häntä oman onnensa nojaan kokonaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei
Myötätuntoa sinulle. Taakkasi on raskas. Rakastat miesystävääsi ja tahtoisit auttaa, mutta et pysty. Ymmärrän, että olet huolissasi.
Kirjoitat, että miesystäväsi ei ole alkoholisti. Oletko aivan varma? Alkoholismilla on monia muotoja eivätkä kaikki alkoholistit juo joka viikonloppu. Minusta käytös kuulostaa alkoholistin käytökseltä.
Miesystäväsi on kertonut raskaista lapsuuden kokemuksista. Ne varmasti ovat totta ja samalla niin vaikeita, että hän ei vielä ole pystynyt kohtaamaan niitä selvin päin.
Tie eteenpäin on menneisyyden kipeiden vaiheiden selvittämisessä. Siihen voit rohkaista miesystävääsi. Humalassa ne eivät selviä, vaikka hän niistä silloin voikin sinulle puhua. Kerrot, että hän on käynyt psykologilla. Mihin tuo hanke kaatui? Olisiko mahdollista löytää uudelleen luotettavaa terapeuttia?
Poikaystäväsi on humalassa väkivaltainen. Toivon, että hänen väkivaltaisuutensa ei ulotu sinuun. Joskus suurinta rakkautta on ottaa etäisyyttä ja tavalla tai toisella ”pakottaa” toista ihmistä näkemään käyttäytymisensä. Olen huolissani sinun jaksamisestasi. Onko sinulla ketään, jolle voit kertoa huolistasi ja peloistasi? Toivottavasti sinulla on. Ellei ole, haluaisin rohkaista etsimään.
Voimia sinulle, tervehtien Päivi-pappi
Kiitoksia paljon.
Olen kyllä varma. Hän on ollut monesti kuukausiakin putkeen juomatta mitään ja vaikka on tarjottu, on hän kieltäytynyt.
Ja kyllä, hänen ollessa selvinpäin kun koitan kysellä näistä, hän sanoo vain voivansa ihan hyvin ja kaiken olevan kunnossa. Vaikka näenhän minä, ettei ole.
Psykologilla käynti tyssäsi siihen, kun kävi niin kalliiksi. Varmasti terapeuttikin löytyisi, mutta valitettavasti kummallakaan meistä ei ole varaa sellaiseen..
Kyllä, hän on impulsiivinen ja väkivaltainen ollessaan liian humalassa.. Ei ulotu, hän ei ole koskaan ollut väkivaltainen minua kohtaan! Olen yrittänyt sitäkin, että otan etäisyyttä ja kerron kaiken mitä hän on sanonut/tehnyt humalapäissään ja antanut vertauskuvia jne, mutta ei taida tehota tarpeeksi hyvin. Vaikka hän itse jälkikäteen katuu ja kauhistelee käytöstään, tuntuu hän silti usein toistavan saman...
Kiitoksia huolenpidosta Päivi! On minulla rakkaita ystäviä, joille voin puhua lähes kaikesta, onneksi. Tunnen kuitenkin olevani niin yksin tämän asian kanssa, eikä tähän olotilaan tunnu tuovan helpotusta enää yhtään mikään. Olen masentunut ja aina kun luulen asioiden menevän hyvin, käy näin..
Ensinnäkin on pakko sanoa että lähestyt tätä asiaa huolestuttavalta kantilta. Sinä yrität ottaa kaikesta ihan vastuuta ja se on väärin sinua kohtaan. Sinun pitäisi opetella käsittelemään omia tunteitasi paremmin ja pistää oma henkinen hyvinvointisi aina etusijalle. Muista että olet aina vain vastuuta omasta itsestäni ja miten lähestyt asioita. Rakastamiasi ihmisiä voit vain tukea, kuunnella, muistuttaa heidän todellisesta luonnostaan ja ohjata sellaiseen apuun, josta voisi olla hyötyä tälle ihmiselle ja suhteellenne.
Ehdottomasti kannattaa miehen kanssattaa kokeilla jotain kriisipuhelinta tai ryhmää, jossa voisi olla saman tyyppisistä ongelmista kärsiviä ihmisiä. En pois sulkisi AAA-ryhmää ilman ammattilaisen tämän hetkistä diagnoosia, sillä hän kumminkin kärsii jonkin sortin alkoholi-ongelmasta kun hakeutuu kumminkin siihen humalatilaan niin usein ja on ihan erilainen ihminen humalassa.
Miten sinä voit? Sopivia kriisipalveluita on myös läheisille, jos kaipaat muualtakin äkkiä vertaistukea ja hyviä neuvoja. Oletko sinä sentään ollut aina avoin ja kertonut näistä tuntemuksista ja ajatuksista miehelle?
Näin taidan alitajuntaisesti tehdä. Olen tunnetilaltani hyvin sekava tällä hetkellä. Niinhän minun pitäisi, mutta se on vain niin vaikeaa kun näen hänen kärsimyksensä. Olen selkeästi tämmöinen 'hoivapersoona'.
Olen yrittänyt puhua mm. terapiasta tai siitä, että aina kun hänellä on paha olo, hän puhuisi minulle eikä ottaisi viinaa. Hän vain kivenkovaa väittää kaiken olevan ihan hyvin ja kunnossa ollessaan selvinpäin. En ole sokea, näenhän minä, ettei ole..
Hän on sen verran 'ylpeä', sekä nuori ja tyhmä, ettei varmasti suostu menemään mihkään AAA-kerhoon. Hän vain loukkaantuisi verisesti, ja sanoisi miten kehtaan edes ehdottaa mitään tuollaista ja väitänkö hänen olevan alkoholisti. Olen kerran jo sanonut jotain sen suuntaista, että hän on menossa hyvää vauhtia alkoholistin suuntaan ja hän loukkaantui/suuttui kovin. Hän myöskin näytti minulle, että pystyy sanoa ei ja pystyy helposti olla monta kuukautta juomatta. Juuri äsken hän soitti minulle ja pyysi jo anteeksi sekä kysyi vointiani selvästi aavistaen, että on tullut taas tehtyä väärin.
Rehellisesti sanoen... Voin huonosti. Olen masentunut ja pelkään jatkuvasti, mitä tuleman pitää. Varsinkin tuosta mieheni muutosta yhteen hänen alkoholin suurkuluttaja-kaverinsa kanssa. Itsellänikään elämä ei ole ollut helpommasta päästä vaikka nuori olenkin. Aina kun ajattelen asioiden rullaavan hyvin, niin käy tällä tavalla. Olen henkisesti loppu mieheni ohella vaikka tosin uupumuksesta huolimatta tekisin mitä vain, että tilanne paranisi.