Haluanpa minäkin kantaa korteni kekoon ja sanoa sanottavani..
Täällä on kovasti käyty keskustelua siitä, kenellä on oikeus surra, kommentoida, auttaa yms. ja ennen kaikkea MITEN se pitäisi tehdä.
On kritisoitu sitä kenellä on oikeus surra ja ketä. Kuten jo aiemmin joku on kommentoinut, niin se että monen suru ja järkytys kulminoituu Aki Sirkesaloon perheineen, johtuu pitkälti siitä että Aki on antanut kasvot katastrofille ja sen säälimättömyydelle. Itse olen pitkälti samaa mieltä, harvalla meistä on kuitenkaan ketään omaisia tai tuttuja kadoksissa, menehtynyt,tai loukkaantunut onnettomuudessa. Se, että Aki on niitä harvoja julkkiksia joita on kadoksissa/menehtynyt auttaa sisäistämään sen tosiasian kuinka suuresta onnettomuudesta todella oli kyse.Lisäksi on otettava huomioon se, että monelle Aki todella oli suuri idoli, jolloin menetys on niin ikään "henkilokohtainen" eikä sitä mielestäni saisi väheksyä sen enempää. En usko että KUKAAN kuitenkaan väheksyy muiden suomalaisten tai ulkomaalaisten menetyksiä ja menehtymisiä. TÄmän verran pitäisi jokaisen taitaa psykologian ja empatian perusteita.
Jokaisella on oikeus surra, oli se sitten henkilökohtaista tai ei, enemmänkin surullista on se että missään ei tunnu ja että asiaa vähätellän.Tämän luokan katastrofit ja ihmismenetykset pitää jollakin tasolla koskettaa, jos on empaattisuuden hiventäkään. Näitä asioita kun ei järjellä loppujen lopuksi käsitellä tai hyväksytä.
Samaa mieltä olen kuitenkin siitä että liika on liikaa ja elämän on jatkuttava kaikesta huolimatta.
Ja mitä näihin "ruumis-Bingoon" ja muihin kyseenalaistettaviin termeihin tulee, niin myös ne ovat ihan luonnollista toimintaa, vaikkakaan harva tulee todella ajatelleeksi että kovin pieni mahdollisuus on ulkopuolisilla löytää mitään vihjeitä katselemalla kuvia ruumiista tai tutkimalla listoja. Ajatus kuitenkin -lähes kaikilla- on tässäkin hyvä. Ja näiden kauheiden kuvien ja listojen kautta sitä ymmärtää paremmin mitä todella on tapahtunut, semmoinenkin jota ei lähempää ole tuo onnettomuus koskettanut. Inhimillistä siis tämäkin.
Se mitä tässä nyt haen takaa on, että jokainen suree tavallaan ja surua on muutakin kuin henkilökohtainen sellainen. Osoittaa vielä suurempaa empatiakykyä surra ihmisten puolesta joita ei ole henkilökohtaisesti tuntenut, myös tällainen suru on oikeutettua ja hyväksyttävää.
Kovasti arvostellaan "ulkopuolisia" surijoita täällä ja niitä jotka OMAA surutyötään helpottaakseen haluavat/luulevat auttavansa, mutta mielestäni lapsellisempaa ja säälittävämpää on arvostella ja kritisoida sitä. Tällä tarkoitan sitä, että ne monet jotka tänne tulevat "jeesustelemaan" ja nälvimään toisten kirjoituksia ja osaonttoja ovat itse vähintään, mielestäni jopa enemmän, ajattelemattomia ja "mässäilevät yhtä lailla tilanteen kauhedella", sillä erolla että asettavat itsensä toisten yläpuolelle, mukamas olemalla kypsempiä ja oikeutetumpia kommentoimaan. Jos he todella ovat niin ahdistuneita toisten kommenteista ja "kauhun hakuisuudesta" niin mitä ihmettä HE täällä tekevät? eikö se osoita typeryyttä kiusata itseään täällä "toisten tyhmyydellä ja kypsymättömyydellä"? eikö silloin olisi järkevämpää pysyä poissa ja antaa toisten rypeä siinä missä rypevät.
Meistä kukaan, ei kukaan ole vähemmän oikeutettu reagoimaan tapahtumiin tai suremaan niinkuin itse parhaaksi kokee. Typerät kommentit voi jokainen jättää omaan arvoonsa (-> ne hävyttömyydet ja kaksimielisyydet mitä olemme saanet lukea, myös ne ovat jonkun tapa purkaa pahaa oloaan.)
Kenenkään ei ole pakko täällä keskustelussa roikkua, se on jokaisen omalla vastuulla.
Antaa kaikkien kukkien kukkia ja surujen surra.
Täällä on kovasti käyty keskustelua siitä, kenellä on oikeus surra, kommentoida, auttaa yms. ja ennen kaikkea MITEN se pitäisi tehdä.
On kritisoitu sitä kenellä on oikeus surra ja ketä. Kuten jo aiemmin joku on kommentoinut, niin se että monen suru ja järkytys kulminoituu Aki Sirkesaloon perheineen, johtuu pitkälti siitä että Aki on antanut kasvot katastrofille ja sen säälimättömyydelle. Itse olen pitkälti samaa mieltä, harvalla meistä on kuitenkaan ketään omaisia tai tuttuja kadoksissa, menehtynyt,tai loukkaantunut onnettomuudessa. Se, että Aki on niitä harvoja julkkiksia joita on kadoksissa/menehtynyt auttaa sisäistämään sen tosiasian kuinka suuresta onnettomuudesta todella oli kyse.Lisäksi on otettava huomioon se, että monelle Aki todella oli suuri idoli, jolloin menetys on niin ikään "henkilokohtainen" eikä sitä mielestäni saisi väheksyä sen enempää. En usko että KUKAAN kuitenkaan väheksyy muiden suomalaisten tai ulkomaalaisten menetyksiä ja menehtymisiä. TÄmän verran pitäisi jokaisen taitaa psykologian ja empatian perusteita.
Jokaisella on oikeus surra, oli se sitten henkilökohtaista tai ei, enemmänkin surullista on se että missään ei tunnu ja että asiaa vähätellän.Tämän luokan katastrofit ja ihmismenetykset pitää jollakin tasolla koskettaa, jos on empaattisuuden hiventäkään. Näitä asioita kun ei järjellä loppujen lopuksi käsitellä tai hyväksytä.
Samaa mieltä olen kuitenkin siitä että liika on liikaa ja elämän on jatkuttava kaikesta huolimatta.
Ja mitä näihin "ruumis-Bingoon" ja muihin kyseenalaistettaviin termeihin tulee, niin myös ne ovat ihan luonnollista toimintaa, vaikkakaan harva tulee todella ajatelleeksi että kovin pieni mahdollisuus on ulkopuolisilla löytää mitään vihjeitä katselemalla kuvia ruumiista tai tutkimalla listoja. Ajatus kuitenkin -lähes kaikilla- on tässäkin hyvä. Ja näiden kauheiden kuvien ja listojen kautta sitä ymmärtää paremmin mitä todella on tapahtunut, semmoinenkin jota ei lähempää ole tuo onnettomuus koskettanut. Inhimillistä siis tämäkin.
Se mitä tässä nyt haen takaa on, että jokainen suree tavallaan ja surua on muutakin kuin henkilökohtainen sellainen. Osoittaa vielä suurempaa empatiakykyä surra ihmisten puolesta joita ei ole henkilökohtaisesti tuntenut, myös tällainen suru on oikeutettua ja hyväksyttävää.
Kovasti arvostellaan "ulkopuolisia" surijoita täällä ja niitä jotka OMAA surutyötään helpottaakseen haluavat/luulevat auttavansa, mutta mielestäni lapsellisempaa ja säälittävämpää on arvostella ja kritisoida sitä. Tällä tarkoitan sitä, että ne monet jotka tänne tulevat "jeesustelemaan" ja nälvimään toisten kirjoituksia ja osaonttoja ovat itse vähintään, mielestäni jopa enemmän, ajattelemattomia ja "mässäilevät yhtä lailla tilanteen kauhedella", sillä erolla että asettavat itsensä toisten yläpuolelle, mukamas olemalla kypsempiä ja oikeutetumpia kommentoimaan. Jos he todella ovat niin ahdistuneita toisten kommenteista ja "kauhun hakuisuudesta" niin mitä ihmettä HE täällä tekevät? eikö se osoita typeryyttä kiusata itseään täällä "toisten tyhmyydellä ja kypsymättömyydellä"? eikö silloin olisi järkevämpää pysyä poissa ja antaa toisten rypeä siinä missä rypevät.
Meistä kukaan, ei kukaan ole vähemmän oikeutettu reagoimaan tapahtumiin tai suremaan niinkuin itse parhaaksi kokee. Typerät kommentit voi jokainen jättää omaan arvoonsa (-> ne hävyttömyydet ja kaksimielisyydet mitä olemme saanet lukea, myös ne ovat jonkun tapa purkaa pahaa oloaan.)
Kenenkään ei ole pakko täällä keskustelussa roikkua, se on jokaisen omalla vastuulla.
Antaa kaikkien kukkien kukkia ja surujen surra.
Vastaukset 8
Vanhimmat
.....kirjoitetusta viestistä. Täsmälleen olen samaa mieltä.
Ihmisen tunnemaailma on niin käsittämättömän monimutkainen. Nykymaailmassa valmiudet empaattisuuteen vähenevät, koska enää ei ole aikaa olla lähellä ja läsnä lapsille tarpeeksi. On pakko painaa pitkää päivää, jotta saisi kaikki tarvittavat hyödykkeet, mitä tarjolla on. Lapsen tunne-elämän anemia alkaa oireilemaan, koska lapsi ei ole itse tullut kuulluksi, tai ei hänelle ole annettu turvaa, lämpöä ja rakkautta, niin ei voi vaatia, että hän osaisi sitä eteenpäinkään välittää. Ei pleikkarit, netit tai muut tavarat korvaa aikuisen läsnäoloa.
Tällä palstalla on hyvä samalla tehdä analyysia, jo muutamasta lauseesta voi päätellä, että kirjoittamassa on lapsi/nuori, jolta puuttuu turvallisuus ja oikeanlainen välittäminen.
On kuitenkin ihana huomata, että joukkoon eksyy myös välittäviä, aitoja ja rakkaudella ruokittuja ihmisiä.
Ehkä tämän jälkeen monet silmät aukeavat katsomaan maailmaa ja sen alennustilaa, saaden miettimään: Mitä minä voisin tehdä, että maailma olisi parempi paikka elää ja lapseni saisivat hyvän käyttäytymismallin.
Jos joku tästä provosoituu, niin voin kertoa, että puhun omasta kokemuksesta. Korjaan nyt sitä satoa, mitä oma ahneuteni on saanut aikaan. Antasin mitä vain, jos saisin lapseni takasin pieniksi ja voisin valita uudestaan kuinka aikani käyttäisin. Lapseni eivät ole rikollisia...eivätkä tunneköyhiä...muuten vaan solmussa elämänsä kanssa, mistä kannan ikuisesti syyllisyyttä.
kirjoitat. Tämä on otsikoitu Thaimaa.
????Kuinkahan moni muu täällä kirjoittaa asian vierestä? Jokaiselleko laitat muistutuksen, että tämän palstan otsikko on Thaimaa?
Thaimaa, hymyn maa, jota suru on kohdannut!
Oletko nyt tyytyväinen, palstapoliisi??
Kiitos sinulle Annina hyvästä viestistä - veit ajatukseni. Ajauduin tänne palstalle eilen ja järkytyin, miten kylmäsydämisiä ihmiset voivat olla ja aamulla matkalla töihin mietin, miten pukisin ajatukseni sanoiksi tällä palstalla.
Minua raivostuttaa, että miten eräät voivat nyt haukkua ja arvostella meitä ihmisiä, jotka vilpittömästi tunnemme surua ja murhetta perheensä / sukulaisensa / ystävänsä / elinkeinonsa / omaisuutensa menettäneiden ihmisten puolesta, myötäelämme ja tunnemme "maailman tuskaa" (~Welt Scmerz) kaikesta?!? Aivan käsittämätöntä, että joku voi tällaisilla forumeilla k_ä_s_k_e_ä toisia lopettamaan suremisensa ja "asiasta jauhamisen". Muutenkin omat ajatukset (ks. edellä) esitetään maailman totuuksina, tietoina jostain kummallisen vääristyneestä maailmankuvasta.
Olen järkyttynyt tästä empatian puutteesta ja myönnän, että olen ehkä provosoitunut liikaa joidenkin kommenteista - täällähän on helppo purkaa huuliltaan (= näppäimistöltään) vaikka minkälaista sontaa ja kovia sanoja, vaikkei tiedä asiasta. Huh, jokaisellahan saa olla mielipiteensä, mutta ei sitä pitäisi sentään maailman muuttua näinä aikoina niin kylmäksi, että kanssaeläjille voidaan törkeästi kommentoida mitä vain.
Meille sureville ei tämä katastrofi varmastikaan jää yhteen tai kahteen julkkikseen tai länsimaisiin turisteihin - meillä on huoli tästä maailmasta!!! Alkuun naiivina kuvittelin, että kaikki ihmiset surevat tai myötäelävät, sillä viikon elin katastrofin kanssa omien läheisteni, ystävieni ja työkavereideni kanssa keskustellen ja me kaikki oikeasti koimme tuskaa. Sitten luen tällaisilla forumeilla niin kuvottavaa roskaa, että tajusin että maailma on todella kova paikka eikä kaikilta löydy empatian kykyä!
En kuvittele itsestäni mitään kummempia, en koe itseäni paremmaksi eikä minun kirjoitustani kohtaan tarvitse kenenkään hyökätä. Olen lukenut uutisia (Suomen, Ruotsin, Englannin, Saksan), seurannut useita nettisivustoja (Yle, MTV3, Nelonen, BBC, Reuters), katsonut satelliittikuvia Indonesiasta ennen ja jälkeen tuhon, selannut sairaaloiden sivustoja, katsonut brittien ja ruotsalaisten kotivideoita aallosta, nähnyt kuvia mustuneista rannalle vääristyneistä ruumiista ja viidakon uumenien mutaliejuihin peittyneistä junamatkustajista sekä ruumisarkuista...
Olen käynyt mm. Intiassa ja Thaimaassa, joten olen eläytynyt liikaakin siihen, miltä on voinut trooppisella rannalla tuntua vain hetkeä ennen tsunamia... mutten enää hetkeä sen jälkeen. Kaikki on minusta aivan käsittämättömän kamalaa - ja ihmiset "keskustelevat" netissä siitä miten "ei ainakaan jätä uudenvuoden lärvejään vetämättä ja rakettejaan ostamatta, kun ei edes tuntenut ketään sieltä" tai syyllistävät ansaitulla lomallaan olevia ihmisiä "jos on varaa maksaa viiden hengen lomat Phuketissa, niin kukas teidän vakuutukset maksaa" tms. järjetöntä.
Koittakaa ihmiset ymmärtää muitakin, niin maailmasta voisi joskus sukeutua jonkin verran parempi paikka. Ehkä.
Ugh. Olen puhunut ja voin pahoin - parempaa maailmaa toivoen.
eikö sulla oo elämää kun kirjoittelet ton pitusii juttuja.....!!!)=
..Ja ajatuksia silmällä pitäen kirjoitin otsikon alaisen aiheeni. En ees jaksa alentua tuolle tasolle, mutta kiitos kysymästä, kyllä mulla on elämä ja erittäin ihana sellainen. Siitähän tämä vuodatus lienee kumpusikin.. =)
tiedätkös kun joillakin ihmisillä on se lahja, että osaa kirjoittaa noin pitkän tektin, jossa ei turhaa jauheta eikä toistella?
esim. sinä tuskin siihen pystyisit ja minullekin tuottaa suuria vaikeuksia saada tätä pidempi viesti kirjotettua.
Puit ajatukseni sanoiksi. Kiitos.