Miksi olla katkera... Ja kenelle

Katkeruus. Helppoa. Koska exä teki sitä, vanhemmat teki tätä, lapset teki tuota...
Minulla on kaikki. Minulla on vanhemmat. He kasvattivat, kuten parhaiten taisivat. He olivat sotien jälkeistä sukupolvea ja heidän vanhempansa olivat traumoja nähneet ja kokeneet. Heidän kurinsa oli kovaa, mutta annan sen heille anteeksi, koska ymmärrän heitä nyt. Rukoilen, ettei kansakuntamme joutuisi sotaan enää koskaan.

Minulla on exä. Voisin nimitellä häntä vaikka kuinka. Voisin sanoa häntä huoraksi, lutkaksi ja ties miksi, sillä hänellä oli loppumaton miehen huomion jano, eikä mikään sanomani riittänyt. Annan sen hänelle anteeksi, sillä mitä hän sille voi? Hän joutui lapsena hyväksikäytetyksi, eikä koskaan ole toipunut siitä. Tuollaiset arvet ovat sellaiset, mitä suomalainen tuomioistuin ei koskaan näytä kykenevän ymmärtämään. Exäni etsii yhä sitä oikeaa, eikä luultavasti koskaan sitä löydä. Mielessäni säälin häntä nyt, kun asian paremmin ymmärrän.

Minulla on kaksi lasta. He uhmaavat minua. Joudun pakottamaan heitä toisinaan. Samaan aikaan he ovat suloisimpia olentoja, mitä maa päällään kantaa. Jos kysyt minulta, arvostanko enemmän tottelevaisuutta vai uteliaisuutta, vastaan uteliaisuutta. Tottelevaisuudesta on tehty SS-joukot ja Kambodzan Punaisten Khmerien kansanmurhat. Nuo lapset haastavat minut, antavat minulle aiheen itkeä ja nauraa ja ennen kaikkea TUNTEA. Olen elossa, olen siis ihminen. Olen heidän isänsä. Jos minun käskettäisiin tarttua aseisiin, tekisin sen. Heidän vuokseen.