Hei.
Juttu on tämä;
Olen siinä tilanteessa että olen päättänyt tehdä itsemurhan eräässä määrätyssä vaiheessa tulevaisuudessa. Eli, en harkitse sitä enää vaan päätökseni on pysynyt vakaana jo yli kuukauden ajan.
Ahdistuksissani avasin suuni sossulle koska tarvitsin juttukaveria sillä minulla ei ole ketään muutakaan jolle tästä voisin puhua.
Tyhmää toki, mutta näin tein. Kerroin että olen näin päättänyt mutten tietenkään että koska ja miten, sillä tämän pidän omana tietonani koska en halua enkä kaipaa sankaritekoja keneltäkään varsinkaan sinnä vaiheessa kun laskettu aika on käsillä. Tuolloin haluan olla vain yksin omien tuntemuksini ja ajatuksieni kanssa.
Minulla EI ole psyykkisiä ongelmia, eikä niitä ole koskaan edes todettu ( olen nähnyt terapeutteja ja ammattilaisia ), enkä olen ns. psykoossissa joten ääniä en kuule ja olen jatkuvasti tietoinen ympäröistöstäni.
En myöskään käytä päihteitä enkä huumausaineita. En koskaan ole enkä ole ns. väkivaltainen enkä agressiivinen ketään kohtaan.
Aijempia yrityksiä minulla on takana kaksi. Näistä tuoren on vuosia sitten.
Talouteni olen hoitanut hyvin, laskuja ei ole rästissä eikä kotini ole sekasotukussa jonkalisäksi harrastukset yms. kiinnostavat aivan kuten ennenkin joten en usko että olisin masentunut taikka alakuloinen. Rahaa minulla on vähän, mutta sen verran että pärjään.
Olen kaikella mittapuulla täysin normaali ihminen.
Haluan vain kuolla syistä jotka pidän täällä omana tietonani.
Ainoat negatiiviset jutut joita oikeastaan koen on ahdistus joka tosin laantuu kun mietin että pian tämä loppuu. Ja tietenkin tyhjyyden tunne. Pystyn nauramaan ja olemaan iloinen, sekä rakastamaankin.
Joten, sossun jälkeen nämä ratsasivat asuntoni pari päivää myöhemmin kun en ollut vastannut puhelimeen kun olivat yrittäneet soittaa. Tekivät tämän ilman lupaani kun en ollut paikalla, ja ilman poliisia. Onko tämä edes laillista? Asuntoni EI ole mikään avoin mesta jonne voin noin vain tulla kuten sattuu. Olin tästä hyvin järkyttynyt.
Joten nyt tässä mietin että miten tuo ns. pakkohoito oikein menee? Tunnen perussyyt kuten että pitää olla mielisairas ja että muut tavanomaiset hoitokeinot eivät tepsi. Ja tietenkin jos on vaarallinen jota todellakaan en ole. En halua että seuraavaksi he yrittävät kiikuttaa minua johonkin sairaalaan koska en tarvitse sitä.
Tyypilliseen sossutapaan he vääristelivät kertomustani ja väittivät että olin uhannut tehdä itsemurhan. Tätä en kuitenkaan ole heille sanonut, vaan sanoin että aion tehdä sen määrättynä päivänä jne. Uhkaamisen näen sellaisena keinona jossa pyritään saavuttamaan jokin päämäärä toisen ihmisen kustannuksella.
Esimerkki; " Jos jätät minut niin tapan itseni! ", jne.
EN koskaan sanonut mitään tämänkaltaista. Kerroin vain että miksi olen tähän ratkaisuun päätynyt. En mitään muuta. En edes pyytänyt sossulta apua, vaan kysyin ensin että voimmeko jutella rehellisesti kuten ihminen ihmiselle ja ilman dramatiikkaa. Olin rauhallinen ja tyyni kuten tavallisestikkin olen, eikä käytöksessäni ollut mitään normista poikkeavaa. En ollut edes itkuinen.
Elämäni nyt kun vaan on tässä pisteessä ja olen kyllästynyt valehteluun.
Ja jos tätä lukee jokin asiasta paremmin teitävä niin voit toki yrittää keksiä syyn että mikä minua riivaa. En tiedä sitä näet edes itse.
Kiitos kun luit tämän. :)
Kaikkea hyvää sinulle.
Juttu on tämä;
Olen siinä tilanteessa että olen päättänyt tehdä itsemurhan eräässä määrätyssä vaiheessa tulevaisuudessa. Eli, en harkitse sitä enää vaan päätökseni on pysynyt vakaana jo yli kuukauden ajan.
Ahdistuksissani avasin suuni sossulle koska tarvitsin juttukaveria sillä minulla ei ole ketään muutakaan jolle tästä voisin puhua.
Tyhmää toki, mutta näin tein. Kerroin että olen näin päättänyt mutten tietenkään että koska ja miten, sillä tämän pidän omana tietonani koska en halua enkä kaipaa sankaritekoja keneltäkään varsinkaan sinnä vaiheessa kun laskettu aika on käsillä. Tuolloin haluan olla vain yksin omien tuntemuksini ja ajatuksieni kanssa.
Minulla EI ole psyykkisiä ongelmia, eikä niitä ole koskaan edes todettu ( olen nähnyt terapeutteja ja ammattilaisia ), enkä olen ns. psykoossissa joten ääniä en kuule ja olen jatkuvasti tietoinen ympäröistöstäni.
En myöskään käytä päihteitä enkä huumausaineita. En koskaan ole enkä ole ns. väkivaltainen enkä agressiivinen ketään kohtaan.
Aijempia yrityksiä minulla on takana kaksi. Näistä tuoren on vuosia sitten.
Talouteni olen hoitanut hyvin, laskuja ei ole rästissä eikä kotini ole sekasotukussa jonkalisäksi harrastukset yms. kiinnostavat aivan kuten ennenkin joten en usko että olisin masentunut taikka alakuloinen. Rahaa minulla on vähän, mutta sen verran että pärjään.
Olen kaikella mittapuulla täysin normaali ihminen.
Haluan vain kuolla syistä jotka pidän täällä omana tietonani.
Ainoat negatiiviset jutut joita oikeastaan koen on ahdistus joka tosin laantuu kun mietin että pian tämä loppuu. Ja tietenkin tyhjyyden tunne. Pystyn nauramaan ja olemaan iloinen, sekä rakastamaankin.
Joten, sossun jälkeen nämä ratsasivat asuntoni pari päivää myöhemmin kun en ollut vastannut puhelimeen kun olivat yrittäneet soittaa. Tekivät tämän ilman lupaani kun en ollut paikalla, ja ilman poliisia. Onko tämä edes laillista? Asuntoni EI ole mikään avoin mesta jonne voin noin vain tulla kuten sattuu. Olin tästä hyvin järkyttynyt.
Joten nyt tässä mietin että miten tuo ns. pakkohoito oikein menee? Tunnen perussyyt kuten että pitää olla mielisairas ja että muut tavanomaiset hoitokeinot eivät tepsi. Ja tietenkin jos on vaarallinen jota todellakaan en ole. En halua että seuraavaksi he yrittävät kiikuttaa minua johonkin sairaalaan koska en tarvitse sitä.
Tyypilliseen sossutapaan he vääristelivät kertomustani ja väittivät että olin uhannut tehdä itsemurhan. Tätä en kuitenkaan ole heille sanonut, vaan sanoin että aion tehdä sen määrättynä päivänä jne. Uhkaamisen näen sellaisena keinona jossa pyritään saavuttamaan jokin päämäärä toisen ihmisen kustannuksella.
Esimerkki; " Jos jätät minut niin tapan itseni! ", jne.
EN koskaan sanonut mitään tämänkaltaista. Kerroin vain että miksi olen tähän ratkaisuun päätynyt. En mitään muuta. En edes pyytänyt sossulta apua, vaan kysyin ensin että voimmeko jutella rehellisesti kuten ihminen ihmiselle ja ilman dramatiikkaa. Olin rauhallinen ja tyyni kuten tavallisestikkin olen, eikä käytöksessäni ollut mitään normista poikkeavaa. En ollut edes itkuinen.
Elämäni nyt kun vaan on tässä pisteessä ja olen kyllästynyt valehteluun.
Ja jos tätä lukee jokin asiasta paremmin teitävä niin voit toki yrittää keksiä syyn että mikä minua riivaa. En tiedä sitä näet edes itse.
Kiitos kun luit tämän. :)
Kaikkea hyvää sinulle.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lisäys. Latoin tämän Lain alle koska olen juuri tuota asunnon ratsaamista miettinyt ja mitenkä laillista touhua se oikeastaan oli.
"Joten, sossun jälkeen nämä ratsasivat asuntoni pari päivää myöhemmin kun en ollut vastannut puhelimeen kun olivat yrittäneet soittaa. Tekivät tämän ilman lupaani kun en ollut paikalla, ja ilman poliisia. Onko tämä edes laillista?"
Eivät he asuntoasi ole ratsanneet. Sinua he ovat etsineet tarkistaakseen tilanteesi. Ja kyllä, tarvittaessa voidaan etsiä myös kotoa.
"Joten nyt tässä mietin että miten tuo ns. pakkohoito oikein menee? Tunnen perussyyt kuten että pitää olla mielisairas ja että muut tavanomaiset hoitokeinot eivät tepsi. Ja tietenkin jos on vaarallinen jota todellakaan en ole."
No ei tuo tietosi kauhean vahvalla pohjalla ole. Riittää, että on vaarallinen itselleen. Ja itsensä tappamista aikova tietenkin on sellainen.
"Tyypilliseen sossutapaan he vääristelivät kertomustani ja väittivät että olin uhannut tehdä itsemurhan. Tätä en kuitenkaan ole heille sanonut, vaan sanoin että aion tehdä sen määrättynä päivänä jne. Uhkaamisen näen sellaisena keinona jossa pyritään saavuttamaan jokin päämäärä toisen ihmisen kustannuksella. "
Ei, sehän olisi kiristämistä. Sitäpaitsi kyse on lähinnä semantiikasta. Tahdonvastainen hoito ei vaadi mitään uhkailua tai kiristämistä. Juridisessa mielessä ratkaiseva kriteeri on se "vaaraksi itselleen tai muille", ja itsensä tappamisesta kertovan tietenkin katsotaan olevan ensimmäistä.
Joten kyllä, tuon kertomuksesi perusteella on helppo uskoa, että sinun kohdallasi katsotaan tahdonvaistaisen hoidon kriteerien täyttyvän.
Siitä voidaan toki olla montaa mieltä onko kaltasesi itsensä tappaan aikova henkilö "kaikella mittapuulla täysin normaali ihminen", mutta lääketieteen ja oikeustieteen muodostama yhteiskunnallinen kokonaisuutemme on rakennettu sen varaan, että ei ole, ja tahdonvastaisen hoidon kriteerit ja pykälät heijastelevat sitä ajatusta.
Sori, kopion tän.
En täytä näistä montaakaan kohtaa. Ai niin, olen sit aikuinen.
1. Henkilön todetaan olevan mielisairas
Todettava lääketieteellisin perustein.
Edellyttää huolellista tutkimusta.
Tarkoitetaan sellaista vakavaa mielenterveyden häiriötä, jossa todellisuudentaju on merkittävästi alentunut:
Skitsofrenian eri muodot
Delirium
Mielialapsykoosit
Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Elimelliset ja muut harhaluuloisuushäiriöt
Vaikea dementian ilmenemismuoto
Muu psykoosi (esimerkiksi amfetamiinin käytön aiheuttama)
2. Henkilö on mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen
joko
Olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan.
Esimerkiksi ei käytä soveltuvaa lääkitystään.
ja/tai
Vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan
Itsemurhavaarassa
Taloudellinen turvallisuus uhattuna
Jättää fyysisen sairautensa (esimerkiksi diabetes) hoitamattalähde?.
Kyky huolehtia itsestään alentunut.
ja/tai
Vakavasti vaarantaisi muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta
Laajempi kuin pelkkä väkivallan uhka. Voi sisältää esimerkiksi lapsen kasvun ja kehityksen vaarantumisen.
3. Muut mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä tai eivät sovellu käytettäväksi.
Esimerkiksi potilas ei suostu minkäänlaiseen hoitoon tai on vakavassa itsemurhavaarassa.
Potilas on suostuvainen avohoitoon, mutta se ei riitä estämään sairauden pahenemista.
Alle 18-vuotias henkilö voidaan määrätä tahdostaan riippumattomaan psykiatriseen hoitoon myös vakavan mielenterveyshäiriön perusteella. Nuoren henkilön kohdalla varsinaisen mielisairauden kriteerien ei siis välttämättä tule täyttyä.
Noh, sinuahan nyt vielä ei tiettävästi olut väkisin mihinkään raahaamassa. Koitettu vasta tavoittaa. Mutta kun nyt tästä tahdonvastaiseen hoitoon toimittamisesta niin paljon mieltäsi vaivaat, niin jatketaan siitä.
Parempi olisi, jos vielä koittaisit kuitenkin ihan oma-aloitteisesti hakea apua. Nimittäin kyllä, näin ulkopuolisen silmin apua sinä tarvitset, vaikka itse oletkin eri mieltä.
Lakiteksti asian tiimoilta on huomattavasti suppeampi.
Mielenterveyslaki 8 §:
"Hoitoon määräämisen edellytykset
Henkilö voidaan määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon vain:
1) jos hänen todetaan olevan mielisairas;
2) jos hän mielisairautensa vuoksi on hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta; ja
3) jos mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä."
Lisäksi ensiasteen tahdonvastaisen hoidon, eli tarkkailun (ns. M1-lähete), kynnys on laissa säädetty vielä alemmaksi, todennäköisyyden alueelle. Saman lain 9 a §:
"Terveyskeskuksessa työskentelevän virkasuhteisen lääkärin on laadittava potilaasta tarkkailulähete ja lähetettävä potilas tutkittavaksi sairaalaan, jos hän suorittamansa tutkimuksen perusteella toteaa, että tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisen edellytykset OVAT TODENNÄKÖISESTI OLEMASSA." (korostus tässä)
Käytännössä tämä hoituu jopa etänä. Aivan tavallinen, luultavasti joka päivä jossain päin Suomea toistuva, prosessi on se, että potilaan luona olevat ensihoitajat arvioivat edellytysten olevan käsillä, ja konsultoivat lääkäriä puhelimella. Lääkäri tekee saamiensa tietojen valossa päätöksen, ja jos se on positiivinen, voi vieläpä tehdä virka-apupyynnön poliisille etänä. Käytännön työn kohteessa sitten suorittavat ensihoitajat tarvittaessa poliisin avustuksella.
Ja kyllä, kyllä he asuntoni ratsasivat. En ole vastaamisvelvollinen jos he soittavat. Olin estynyt. Eli oli muuta tekemistä. :)
Kiitos muuten vastauksestasi.
Oletetaan että olet oikeassa; ei tarvitse ihmetellä kun ihmiset eivät uskolla puhua ongelmistaan ilman äärikeinojen pelkoa. Joten JOS olet oikeassa niin tämä oli sitten viimeinen kerta kun enää avaan suuni kenellekkään. Kantapäänkautta kun sekin piti oppia. Hyvä Suomi. /Cheers
Mun syyt kumpuaa osittain ihmisten julmuudesta ja miten he kohtelevat heikompiaan. Esim. 200.000 last kuolee Afrikassa nälkään ja aliravitsemuuteen eikä tuskin kovinkaan moni Eurooppalainen itke heidän peräänsä kun istuvat niillä sohvillaan. Mulla on näet aina ollut sellainen kuva lapsesta asti että maassa makaavaa on autettava. Mutta täällähän asia on toisin päin, että auttamisen sijaan potkitaan. Enkä nyt puhu itsestäni ja että tätä olisi tapahtunut minulle. Tässä maassa kohdella esim. vammaisia ja vanhuksia surkeasti, kuten myös lapsiakin. Tämä jos jokin kertoo yhteiskuntamme sairastuneen pahasti.
Kylä sä jollain lailla pöpi olet ja pahasti.
Tuo sossun tunkeutuminen kotiin saattaa olla käytännössä rutiinia ja saman käytännön perusteella sosiaalitoimen asiakkaalla ei ole oikeutta kotirauhaan.
Ihan lain tasolla teoriassa sossulla pitäisi olla perusteet kotiin tunkeutumiseen.
Aloittaja on kertonut tekevänsä itsemurhan ja häntä ei ole tavoitettu puhelimella, joten jonkin tasoiset oikeudet henkilön tilanteen tarkistamiseen on ollut olemassa, mutta eikö sosiaalityöntekijöiden "kotitarkastus huollon yleisavaimia" hyödyntäen riko lakia, jos paikalla ei ollut tilanteen välttämättömyyden vuoksi ambulanssihenkilökuntaa tai poliisia?
Kuka voi sanoa ovatko olleet lainkaan huolissaan henkilöstä ja päätarkoitus olisikin ollut henkilön kodin tarkistaminen.
Jos kerran aloittaja ei ollut paikalla, niin mistä hän tietää, että paikalla ei ollut poliisia? Itse asiassa hieman ehkä jopa epäilyttää koko kodin ratsausepäily. Olisi kiva kuulla aloittajalta jotain viitettä siihen, mistä hän tietää näin tehdyn.
"Kuka voi sanoa ovatko olleet lainkaan huolissaan henkilöstä ja päätarkoitus olisikin ollut henkilön kodin tarkistaminen."
No jos vaikka siitä, että se on heidän työtään. Meinaatko, että lähtökohtainen epäilys on siitä, että sossut ratsailevat huvikseen ihmisten asuntoja sillä varjolla, että muka ovat huolissaan henkilöstä? Miksi ihmeessä he ratsailisivat henkilön asunnon? Jos kuitenkin näin epäilet, niin todistustaakka asiassa on siinä tapauksessa sinulla.
Kuvitteletko keskustelevasi ketjun aloittajan kanssa kahden kesken?
Älähän sekoita aloittajan ja muiden kommentoijien kirjoituksia keskenään.
Minulla ei ole mitään todistustaakkaa vaan ihmettelen tilannetta, jossa sosiaalityöntekijät saavat tunkeutua toisen ihmisen kotiin yleisavaimilla, joka muuten ei ole heidän työtään.
Hei.
Kysyin tietenkin jälkikäteen eikä ollut poliisia mukana eikä mitään lupalappuja yms. Isännöitsijän kanssa menivät sisälle asuntooni ilman lupaani kun en ollut edes kotona. Ja vain sen takia kun en pystynyt vastaamaan puhelimeen. Sossun kanssa käydyn keskustelun piti olla privaatti muttei näemmä ollut. En pyytänyt heiltä mitään apua. En koskaan ole, enkä koskaan enää tule. Tämän verran opin.
Halusin vain jonkun juttukaverin sillä hetkellä.
Puhelimeen en ole valvoitettu vastaamaan ellen halua.
Kiitos vastauksista teille kaikille :)
Ja eräs henkilö huomautti etteikö olisi parempi jos itse hakisin apua.
Se ei ole noin yksinkertaista kun miltä kuulostaa. Olen menttänyt kaiken luottamuksen mikä tulee toiseen ihmiseen. Aivan kaiken, eikä minulla siksi ole edes halua hakea apua. Keskustella toki voin asioista niin kauan kun vastapuoli ymmärtää että keskusteleminen ja avun pyytäminen ovat kaksi eri asiaa.
Avoin voin olla, ja olenkin asiastani ollut mutta tämä ei tarkoita sitä että haluan minkäänlaista apua. Se että on joku joka kuuntelee merkkaa mulle enemmän kun mitkään tyhjät sankariteot.