Koira ottanut johtajan paikan

Minulla siis 11v japsi jolla nyt viime syksynä poikakaverin luokse muutettuamme ego paisunut ihan uusiin sfääreihin. Alkanut rähisemään lenkillä niskavillat pystyssä vastaantuleville, ihmisille ja koirille, kun ennen ei ollut huomaavinaankaan muita kulkijoita ulkona vaan sipsutti nätisti pää pystyssä ohi. Alkanut merkkailemaan pitkin lenkkejä, kun ennen tyhjentänyt koko rakon kerralla nurmikolle. Ruvennut ryntäilemään auton ja talon ulko-ovesta aina oven ollessa auki, ja tästä aiheutunut monia vaaratilanteita kun en ole osannut odottaa moista käytöstä, kun ennen osasi aina nätisti odottaa kunnes saa luvan. Alkanut varastaa ihmisten ruokia esim. sohvapöydältä, kun aikaisemmin saatoin jättää kinkkuleivän vaikka keskelle lattiaa eikä koira vilkaissutkaan sitä päin ellei ollut saanut lupaa ottaa.

Koira ei selvästikään kunnioita enää ihmisiä samalla tavalla vaan alkanut pitää reviiriä ja tekemään mitä lystää. Tämä on ollut aika hämmentävää, koska olen koko ikäni koiran kanssa ollut ja ollaan yhdessä sovittu pelisäännöt ilman sen ihmeellisempiä koulutuksia sen mukaan, miten elämä olisi helpointa koiran kanssa. Arki ja elo mennyt oikein mallikkasti kun koira tietää mitä siltä odotetaan, ja minä olen luottanut että tiedän miten koira käyttäytyy missäkin tilanteessa.

Syynä tähän on ollut se, että poikakaverini lellii koiraa eikä pidä sille mitään rajoja. Koira alkoi testata minuakin, ja kun toruin koiraa vaikkapa ryntäilemisestä, mitä se ei ollut aiemmin tehnyt, alkoi mies torumaan minua että nyt koira pahoittaa mielensä, koska koiralle kuulemma pitää olla niin kiltti ja mieliksi kuin mahdollista. Että koira saa tehdä mitä haluaa. Olen koittanut selittää että ne säännöt ovat meidän molempien elämää helpottamassa ja luomassa turvallisuutta, mutta poikakaverin mielestä mitää sääntöjä ei saa olla kun koira ei kuulemma ymmärrä miksei se saa tehdä mitä lystää.

Raivostuttavaa tällainen, ja noloa, kun ihmisten ilmoilla koira ei pysykään enää kurissa enkä tiedä mitä tehdä tilanteen takaisin haltuun ottamiseksi. Jätkän mielestä koiran kuuluukin puolustaa omistajaansa lenkeillä, mutta minusta se on juuri niinpäin että koiran pitää luottaa johtajaansa, eli lenkittäjään, että ihminen vie koiran turvallisiin paikkoihin ja puolustaa koiraa jos tulee jotain ongelmia.

Tuli pitkä vuodatus, mutta en olisi vaan uskonut että 10v tasapainoista yhteiseloa takana ja yhtäkkiä koira muuttuukin noin paljon.

Ehkä kestän tätä koiran loppuelämän kun koiralla ikää kuitenkin niin paljon, mutta poikkis on suunnittellut ottavansa uuden pennun ensi keväänä enkä kestä jos siitä tulee jo pennusta lähtien yhtä kuriton -.- onko jotain hyviä argumentteja millä saisin tuon uskomaan että kouluttamista on muutakin kuin istu- ja maate- ja tänne-käskyt.