Rakastan poikaystävääni ja hän minua. Sitä en epäile. En myöskään epäile hänen pettävän minua, enkä uskoisi koskaan, että hän haluaisi mielummin olla entisensä kanssa kuin minun kanssa.
Ongelma on se, että itsetuntoni on alamaissa. Olen viehättävä nainen. Samoin oli rakkaani ex (Ulkonäöltään). En suostu uskomaan, että olen kultani silmissä kaikista kaunein. Järjen kanssa olen koittanut asiaa käsitellä, mutta ilman pysyviä tuloksia. Joskus toki tsemppaan itseni kuntoon, mutta jokin pienikin asia muuttaa tilanteen taas ikäväksi.
Esimerkiksi tietokoneella on tästä exästä kuvia. Se on toki luonnollista, historia on kaikilla teini-iän ylittäneillä. Minulla vain on pakkomielle katsella niitä kultani entisen kuvia lähes päivittäin. Typerää, tiedän. Tahdonvoimani vain ei riitä lopettamaan. Tästä kuvien katselusta sitten kehittyy paha mieli. Se ei tee hyvää suhteelle.
Rakkaani on ehdottanut, että hän hävittää kuvat. En halua sitä. Se tuntuisi luovuttamiselta. Eli tulisi tunne että kun en pysty ajattelemaan, että kultani pitää minua kauniimpana, niin hävitetään kuvat, että voin vaan unohtaa asian.
Kultani on toki joskus turhasta mustasukkaisuudestani hermostunutkin (ja syystä) mutta pääasiassa hän on ihana. Hän jaksaa kehua ja kannustaa.
Aiemmin minulla ei ole ollut itsetunto-ongelmia ulkonäöstäni. Miten tästä pääsee eroon?
Muita asioita mustasukkaisuus ei kata. Tiedän entisen suhteen olleen surkea ja liian pitkään venytetty. Meillä taas on meneillään jotakin suurenmoista molempien mielestä.
Olisko ihan konkreettisia ideoita?
Ongelma on se, että itsetuntoni on alamaissa. Olen viehättävä nainen. Samoin oli rakkaani ex (Ulkonäöltään). En suostu uskomaan, että olen kultani silmissä kaikista kaunein. Järjen kanssa olen koittanut asiaa käsitellä, mutta ilman pysyviä tuloksia. Joskus toki tsemppaan itseni kuntoon, mutta jokin pienikin asia muuttaa tilanteen taas ikäväksi.
Esimerkiksi tietokoneella on tästä exästä kuvia. Se on toki luonnollista, historia on kaikilla teini-iän ylittäneillä. Minulla vain on pakkomielle katsella niitä kultani entisen kuvia lähes päivittäin. Typerää, tiedän. Tahdonvoimani vain ei riitä lopettamaan. Tästä kuvien katselusta sitten kehittyy paha mieli. Se ei tee hyvää suhteelle.
Rakkaani on ehdottanut, että hän hävittää kuvat. En halua sitä. Se tuntuisi luovuttamiselta. Eli tulisi tunne että kun en pysty ajattelemaan, että kultani pitää minua kauniimpana, niin hävitetään kuvat, että voin vaan unohtaa asian.
Kultani on toki joskus turhasta mustasukkaisuudestani hermostunutkin (ja syystä) mutta pääasiassa hän on ihana. Hän jaksaa kehua ja kannustaa.
Aiemmin minulla ei ole ollut itsetunto-ongelmia ulkonäöstäni. Miten tästä pääsee eroon?
Muita asioita mustasukkaisuus ei kata. Tiedän entisen suhteen olleen surkea ja liian pitkään venytetty. Meillä taas on meneillään jotakin suurenmoista molempien mielestä.
Olisko ihan konkreettisia ideoita?
Vastaukset 21
Vanhimmat
mieltä, että kun on oikein kunnolla rakastunut, se rakkain on silloin se kaikkein kaunein/komein, vaikka kukaan muu tässä maailmassa ei sitä suostuisi ymmärtämään. En tiedä minkälaista universaalia tunnustusta kauneudestasi odotat, vaikka olisit kuin kaunis tahansa, aina löytyy kauniimpi jostain, silti olet miehesi mielestä se kaunein. Ja hän on se komein, vaikka vastaan kävelisi kuka tahansa komeaksi rankattu mies. Ehkei tämä auta sinua ongelmassasi, mutta itse uskon asian olevan näin, kun on rakastunut siitä toisesta tulee se ihanin. Liika mustasukkaisuus luonnollisesti vie toisesta sitä viehättävyyttä, kirjoituksesi perusteella sinulla ei ole tarvetta olla exälle mustis, koska teillä on meneillään hyvä suhde mitä exän kanssa taas ei ollut. En usko mitenkään että miehesi haikailee exänsä perään, mutta jos jatkat mustiskohtauksia, saattaa hän alkaa haikailla jonkun aivan toisen perään.
Olenkin itse, tunteen tasolla aina ajatellut juuri näin. Silti mietin, että ajattelevatko miehet samalla tavalla? Onko se rakkain varmasti myös kaunein? Tämä on tietysti huonoa itsetuntoa. Siitä on kyse, ei muusta.
Voisi ottaa ne kuvat pois koneelta, kuten on ehdottanutkin. Tallettaisi levylle ja panisi levyn omiin arkistoihinsa, pois silmistäsi ja ulottuviltasi?
Näin hänen ei tarvitse tuhota muistojaan, joita sinäkään et halua tuhota, ja sinä taas et pääse kiusaamaan itseäsi syyttä suotta.
Hän on itsekin ehdottanut myös tätä vaihtoehtoa, mutta samalla tavalla tästä tulee minulle sellainen olo, että luovutan. Annan vallan huonolle itsetunnolle, joka ei pysty näkemään exän kuvia morkkaamatta itseään.
Kaikki "tuhmat kuvat", eli sellaiset jotka paljastavat ihoa, on jo poistettu. Sen verran halusin. Ja eipä niitä sellaisia vanhoja kuvia halunnut säilyttää kultanikaan.
Mun miehen exä on vaalea, pieni, pitkätukkainen ja söpö, muodikas aina huoliteltu. Minusta nätti...Itse olen myös sieväksi sanottu, pitkä, tumma pitkätukkainen ja huomattavasti povekkaampi ja riskimpi tyttö. Tunsin ennen pahaa mieltä tästä exästä, koska pelkäsin tämän vielä erottavan meidät. Suurin osa riidoista johtui hänestä mitä meillä oli. Tämä hänen exänsä tosin yritti myös lähestyä miesystävääni viesteillä jne.
No mitä tapahtui, meille tuli ero!Ja saman tien tämä exä hyökkäsi kimppuun...mutta mitä tapahtuikaan. Exää ei mies enää halunnutkaan ja lopulta kolmen kuukauden tauon jälkeen palasimme yhteen. Tämä exä oli yrittänyt kaikin tavoin houkutella tätä miestä verkkoihinsa eromme aikana siinä onnistumatta. Mies kertoi kaikki yöllisistä soitteluista yöpaikkaa vailla ollen kaikkeen muuhunkin. (Uteluun mm. siitä miksi erottiin jne.)
Lopulta nyt kun tuosta kaikesta on yli vuosi aikaa voin katsoa itseäni peiliin miehen ja minun yhteisessä kodissa, että sittenkin minussa oli sitä jotakin verrattuna tuohon naiseen. He rakastivat syvästi mutta eivät lopulta sopineet yhteen toisin kuin me. Nykyään todellakin uskon, että olen miehelle kaikkea mitä hän naisesta haluaa, kuten hän sanoo. Ollaan kihlatkin jo valkattu!
Joten ala olla oma viehättävä itsesi, ettei tarvitse riitojen takia erota!Kyllä sä pärjäät!;)Pidä vaan ittes nättinä äläkä suotta riitele.
Sä selviät siitä jos minäkin selvisin, sun omassa päässä se juttu on kuitenkin!Niin se oli mullakin...aina on muita, jos oma mies ei arvosta sua. Mustasukkaisuudella ja riitelyllä ajat hänet varmasti pois.
Moi!
Valitettavasti joudun kertomaan asiasta myös toisen puolen. Eksäni(23) seurustelee nyt uuden kanssa mutta hän on koko seurustelun ajan soitellut/viestitellyt minulle, vanhalle tyttöystävälleen. Tämä uusi tyttöystävä ei tiedä tästä mitään (hänen kaverit kertoneet, ovat jopa todistaneet heidän mustasukkaisuusriitaa, jossa eksäni valehteli). Tyttö on minua ja eksää nuorempi, ehkä hieman lapsellinen jos antaa pojan jujuttaa. Itse kävin eksän pyynnöstä hänen luonaan vähän aikaa sitten ja näin kuinka hänellä oli vielä kuvani (pieni kylläkin, kehyksessä muiden kuvien kanssa ylähyllyllä). Ihmettelin tätä ja hän sanoi, että voi sen ottaa kyllä pois mutta ei haluaisi. Sanoin, että kannattaisi ajatella nykyisen tunteita mutta poika sanoi että voisihan sen kuvan laittaa laatikkoon. Sanoi myös että nykyistä ei ollenkaan haittaa, kun hänellä on kuvani (olin taas kuullut tuosta kuvasta ja nykyisen mielipiteestä sitä kohtaan ja hän ei -yllättäin- siitä pitänyt). Tulin siihen tulokseen, että jätkä huijaa niin itseään kuin meitä tyttöjä.
Siis uusi tyttö luulee, että minä olen pojalle soitellut ja pitänyt yhteyttä. Eksä taas on viestitellyt, pyytänyt kahville, soitellut yöllä baarista tullessaan ja kännissä kertonut kuinka edelleen rakastaa jne.
Sama jatkuu mulla. En tiedä, että seurusteleeko hän nykyään, mutta toivon että ei, koska tuollainen exien perään soittelu edes kännissä on todella typerää ja väärin uutta kohtaan!
En epäile mitään mieheni ja exän välillä. Tiedän että mieheni ei ota mitään yhteyttä naiseen koskaan. Sellaista minulla ei ole syytä epäillä. Tiedän että exä kyllä yrittäis mitä luultavimmin miestä lähestyä, jos meille ero tulis. Vaan eipä miestä enää kiinnostais. Ja ero ei ole näköpiirissä, vaikka tympeitä riitoja välillä onkin.
Tässä tapauksessa on kyse vain ja ainoastaan minun huonosta itsetunnostani. Sen setvimiseen kaipaisin apuja. Tsemppauspuheet eivät riitä. Saan niitä kyllä rakkaaltani, ja hoen niitä myös itse itselleni.
Sellaiselta tutultakin, joka tietää myös tämän exän, olen kuullut olevani kauniimpi. Mutta kun pienen ihmisen pää on joskus harvinaisen typerä. Minäkin pidän itseäni älykkäänä naisena, mutta tämä juttu alkaa kyllä syödä pohjaa jo siltäkin. Miten älykäs nainen ei saa otetta tällaisesta?
Eikö kellään olisi todella konkreettisia vinkkejä? Mitä tehdä kun tuntuu pahalta? Katsella peiliin vai lähteä vaateostoksille? Mitä?
Tekisi mieleni näin kauniisti sanoa, ilamn pahaa kaikua puheessa, että HANKI ELÄMÄ! Oikeasti tee jotain huonolle itsetunnollesi! Ala arvostaa itseäsi, miestäsi ja myös hänen entistään. Nuo juttusi eivät kuulosta enää kovin terveiltä... Ilman luottamusta ei ole järkeviä ihmissuhteita ja ilman itsensä arvostamista ei ole luottamusta. Itseluottamus ei mielestäni saisi perustua toisten mollaukseen tai vertailuun ("olen paremman näköinen kuin ex"). Ulkonäkö on varsin suhteellista ja sen ei edes pitäisi olla niin kovin tärkeää!?! Kunnioita itseäsi ainutlaatuisena upeana tyyppinä!
Sinulla on ongelma! Tee sille jotain, ennen kuin se on teidän parisuhteenne ongelma!
"Sellaiselta tutultakin, joka tietää myös tämän exän, olen kuullut olevani kauniimpi."
Anteeksi vain mutta tää kuulosti aika hassulta? Mitä yrität tällä todistaa? Ei se kauneus aina merkitse kaikkea ja itse tiedän, että minä ja poikaystävän ex olemme yhtä kauniita. Tottakai poikaystävän kuuluu kehua (ja hänen ystäviensä) nykyistä mutta en edes epäile, että eivät ole sitä tehneet aikaisemminkin. Itse olen mallin mitoissa ja tumma, eksä hieman pyöreämpi ja vaalea. Molemmat opiskelemme yliopistossa ja 23v. Mutta en itse kyllä edes lähtisi pönkittämään omaa itsetuntoa vastaavilla kommenteilla kuin sinä. Oletko varma että luotat OIKEASTI poikaystävääsi? Itse luotan ja siksi tuollaiset pönkitykset eivät tulisi mieleenkään.
Kyllä, olen täysin varma että luotan poikaystävääni. Siinä asiassa ei ole mitään epäselvyyttä. En voisi koskaan kuvitella hänen haluavan jotakuta muuta kuin minua.
Pönkitys on vain minun keinoni arvostaa itse itseäni. Luulenpa ettet aivan ymmärtänyt ongelmaani.
Viestilläsi varmasti tarkoitit hyvää, mutta tuollaisia samoja asioita osaan toki itsekin itselleni hokea. Siitä ei ole apua. Siksi pyysin jotain konkreettisia vinkkejä. Palopuheet eivät tehoa, kiitos vaan.
Elämä minulla toki on. Olen aktiivinen ihminen.
Ulkonäkö on tärkeää minulle. Ja se on tärkeää myös kumppanilleni. Siis myös hänen oma ulkonäkönsä. Ei se toki elämän ensisijaiseksi arvoksi nouse, mutta meidän mielestä sillä saa olla oma merkityksensä. Haluamme pitää itsestämme huolta.
Mainitsit että minun pitäisi arvostaa kultani exää. Siinä tuotan sinulle pettymyksen, koska tämän naisen kaltaista ihmistä en koskaan tule arvostamaan. Enkä ole tavannut yhtään ihmistä, joka hänen luonnettaan arvostaisi. Ei arvosta kultanikaan.
Hei Turhautunut!
Minulla oli melko samanlainen tilanne kuin sinulla on nyt, mutta olen päässyt siitä yli.
Ikävä kyllä tilanteesta ei ole helppoa ulospääsyä, vaikka niin haluaisinkin sinulle kertoa.
Luulen silti tietäväni mikä sinua vaivaa. Ainakin itselläni tilanne oli tämä:
En ole pahemmin yleisesti ihmisille ulkonäköasioista kateellinen, koska olen todellakin saanut aina olla joukkoni "parhaimman näköinen nainen". Sitä on kuulutettu minulle pienestä pitäen ja siksi siitä tuli jollain tapaa itsetuntoni perusta, itseisarvo. Joku oli hyvä tässä, joku toinen siinä, minä olin nätti. Tuttu tunne?
Olimme olleet neljä vuotta yhdessä, kun poikaystäväni ihastui toiseen tyttöön, omien sanojensa mukaisesti ensi silmäyksellä. Pääsimme kuitekin tilanteen yli, enkä itseasiasa ole varma oliko koko juttu vain yritys tehdä minut mustasukkaiseksi, koska mies niin nopeasti tytön sitten unohti.
Minä en..
Omassa päässäni alkoi mieletön kilpailu kyseisen naisen kanssa, koska kohtasin hänet milloin missäkin tilanteessa. Hän oli minun vastakohtani: vaalea, lyhyt ja tosi söötti.
Mielessäni oli aina ajatus, että tyttö oli "voittanut" minut. Vaikka mieheni kuinka koitti perua sanojaan ja vaikka mitä, pakkomielle oli jo valmis. Hän oli mielestäni voittamaton ja kadehdin hänessä oikeastaan kaikkea.
Se oli outoa, koska en yleisesti pahemmin kadehdi muita. Ja pahemmaksi tilanteen teki se, että tyttö tiesi ihastuksesta ja näytti itse myös kiinnostuneen miehestäni, koska aloitti minun vahtaamiseni.
Meni kauan, ennen kuin ymmärsin että kyse oli kerta kaikkiaan itsetyytymättömyydestä. En ollut hyväksynyt itseäni vielä täysin ja heikko itsetuntoni sai sen kaiken aikaan. Vaikka mieli olisi ollut kuinka korkealla, tytön näkeminen sai minut aina tuntemaan itseni vähäpätöiseksi. Harmillinen juttu sekin, että ulkonäöstäni oli aina tehty iso numero. Puukko osui aivan oikeaan paikkaan, "itsetuntooni".
Millä pääsin tilanteesta yli? Ajan kanssa. Ei varmaan lohduta yhtään ja minulla se kesti n. 3 vuotta... Tuli lisää ikää ja kokemusta, varmuutta omasta itsestään ja ehkäpä sitä myötä aloin loistaa myös sisäisesti, mikä tietysti lisäsi ulkoista kauneutta entisestään. Oloni alkoi oikeasti tuntua hyvältä, joka päivä.
Huvittavinta oli jälkikäteen huomata, että kyseinen tyttöhän kaiken lisäksi jatkuvasti matki minua!! Taisi hänelläkin olla jonkin suuruinen pakkomielle minusta, niin hullunkurista kun se onkin!
Olet todella kurjassa tilanteessa ja tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu :(
Mutta tosiaan, kukaan muu ei voi tehdä muutosta tuntemuksiisi kuin sinä itse. Ei siihen auta poikaystäväsi tai kenenkään muun sanomiset. Jonain päivänä katsot sitä nättiä exää ja huomaat ettei hänen kauneutensa ole sinulta pois, koska ennen kaikkea, sinä olet sinä!! Maailman tärkein ihminen! Joka seurustelee tällä hetkellä sen pojan kanssa jota kyseinen eksäkin mahdollisesti vielä kaihoaa!
Uskon että tuollaisilla hetkillä nuoruudessa on omat tarkoituksensa. Sitä kasvaa ihmisenä. Et ole mitenkään poikkeuksellisen huonoitsetuntoinen, eikä tämä tunne tee sinusta mitenkään vähemmän fiksumpaa. Päin vastoin, olet itsellesi rehellinen. Ja vahvaksikin sinua sanoisin, kun voit suoraan tunteesi myöntää. En tosiaan yhtään ihmettele ettei miehesi kaipaa eksäänsä, kun on sinunlaisesi ihmisen tavannut. Toivottavasti myös SINÄ sen joskus ymmärrät ja hellität noissa ulkonäköasioissa!
Kiitokset.
Meidän tilanteessamme on varmasti paljon samaa, vaikkakaan ei samanlainen. Toivon siis ajan auttavan minuakin. Tosin, kuten nimimerkistäni osaat päätellä, aika ei kuulosta hyvältä sanalta.
En ole niin nuori kuin mitä ehkä ymmärrät. Tämä ei siis ole osa nuoruuttani, vaan osa elämääni. Kaipa ne vaiheet voi tulla missä elämänvaiheessa hyvänsä.
Olen jo nyt ymmärtänyt, että tämä entinen ajattelee samoin minusta kuin minä hänestä. Huvittavaa tosissaan.
No, elämä jatkuu. Ja toivottavasti hiljalleen parempaan suuntaan. Minäkään ei haluaisi päivääni pilata aina kun exästä kuulen.
Mitä sitten jos exä on (sinun mielestäsi) kauniimpi kuin sinä? Kauneus on katsojan silmässä vaikka kovasti yleispätevää kauneutta on koetettu määritellä. Lisäksi, ei se sun sura sun kans ole ulkonäön takia. Tokko oli eksänkään kans sen takia että se on nätti.
Jos koet pahaa mieltä siitä että joku on kauniimpi kuin sinä niin elämäsi on/tulee olemaan aika kurjaa pelkästään esim mainonnan takia. Sitten on vielä kaikki poppitähdet ja leffat ja missikisat jajaja....
En minä toki sitä sure, että joku muu on mielestäni kaunis. Eikä nuo missit ja poptähdet aina niin hehkeitä edes ole. Kauneimmat ihmiset ovat yleensä myös älykkäitä, ja he eivät moisiin mukaan lähde. No, tämä nyt on vain minun mielipiteeni.
Paha mieli tulee siis vain tästä exästä. Ymmärsit siis väärin ajatusmaailmani.
Voisiko olla että olet tällä hetkellä niin rakastunut, että sinun on vaikea hallita rakkauden mukanaan tuomia tunteita. En usko että mustasukkaisuuden lievittämiseen on mitään konkreettisia keinoja, vaan ajan myötä kyseiset tunteet lievittyvät. Poista toki kuvat poikaystäväsi exästä tietokoneelta ja jatka elämää. Älä tunne syyllisyyttä mustasukkaisuudesta, olet liian hyvä ihminen. Tottakai sinä saat olla mustasukkainen kultasi edellisistä suhteista, niin kaikki muutkin ihmiset ovat. :)
Minäpä en ole siitä entisestä huonosta suhteesta mustis. Vai tämän naisen ulkonäöstä. Kuvia en hävitä. En halua hävittää oman entisen aviomiehenikään kaikkia kuvia. Meillä kaikilla on elettyä elämää takanaan. Se pitäisi pystyä hyväksymään.
Ja kommentti siitä että olen tällä hetkellä niin rakastunut... Meidän suhteemme ei ole enää tuore. Kyllä minä jo vahvasti rakastan, en ole enää vain rakastunut. Mitään käsittelykykyä hämärtävää uutuuden hulluutta ei siis enää ole.
Toivon että sinä ja muutama muukin täällä on oikeassa, eli aika auttaa. Turhautunut olen, mutta kai tässä on itsetuntonsa lisäksi treenattava kärsivällisyyttä. ;)