Entäs mitähän minä tekisin? Ihastuin tai oikeastaan heti kohta rakastuin seurustelevaan mieheen. Eivät asu yhdessä eikä lapsiakaan ole kuvioissa. Nyt luulen, että mies pitää meitä molempia, mutta onkohan hänen eka suhteessaan sitten jotain vialla vai miksi alkoi mun kanssa peliä pitämään? En ole uskaltanut kysyä... Itse olen kuitenkin niin lätkässä, että en voi suhdetta katkaista.
Mutta teenkö mielestänne väärin kun tietoisesti olen miehen kanssa vaikka tiedän hänellä olevan toinenkin suhde? Mies sanoi, ettei mun tarvi olla asiasta huolissani, hän ottaa vastuun asiasta ja katsoo olevansa yksin "syyllinen" tilanteeseen. (Olemme kuitenkin melko aikuisia ihmisiä) Tiedän ja tunnen, että hän on kallistumassa minun puoleeni. Mutta entä sitten myöhemmin vaikka olisikin yksin minun. Mitenhän voin luottaa kun tiedän miten suhteemme alkoi. On tämä elämä yhtä sekamelskaa joskus. Mutta ah, niin kutkuttavan ihanaa kuitenkin :)
Mutta teenkö mielestänne väärin kun tietoisesti olen miehen kanssa vaikka tiedän hänellä olevan toinenkin suhde? Mies sanoi, ettei mun tarvi olla asiasta huolissani, hän ottaa vastuun asiasta ja katsoo olevansa yksin "syyllinen" tilanteeseen. (Olemme kuitenkin melko aikuisia ihmisiä) Tiedän ja tunnen, että hän on kallistumassa minun puoleeni. Mutta entä sitten myöhemmin vaikka olisikin yksin minun. Mitenhän voin luottaa kun tiedän miten suhteemme alkoi. On tämä elämä yhtä sekamelskaa joskus. Mutta ah, niin kutkuttavan ihanaa kuitenkin :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
En ikinä alentuisi seurustelemaan / sekstailemaan varattujen kanssa.
Minusta teet väärin ..... tämä vain oma mielipiteeni.
Olenko mielestäsi ainoa, joka tässä tilanteessa tekee väärin? Minusta en.
Olemme kyllä asiasta miehen kanssa keskustelleetkin kuten alkuperäisessä viestissäni kait mainitsin ja hän tunsi olevansa yksin se joka tekee väärin.
Olimme nimittäin olleet joitakin viikkoja yhdessä ennen kun hän uskalsi tunnustaa seurustelevansa toisen kanssa. Ja sen hän kuitenkin teki oma-aloitteisesti, en kuullut sitä muualta tai muuten saanut selville. Jonkun aikaa mietinkin, että mitä tekisin. Olin kuitenkin jo häneen ihastunut enkä halunnut "luovuttaa". Heikko mikä heikko :(
Ihminen on yksin vastuussa omista tekemisistään, joten mielestäni sinä teet väärin. On tietysti helppoa löytää tekemisilleen oikeutusta siitä että joku toinen houkutteli tai tekee myös niin, mikä sinänsä hyvin huvittavaa ja tyypillistä naisten lapsenomaista tunnelöpinää. Loppu viimeksi, sinä itse vastaat mitä juuri sinä itse teet ja sanoinpahan vain mielipiteeni, sinä teet väärin.
Hei! se mies seurustelee et sinä. Vastuu on hänellä omista suhteistaan, sulla omasta. Pitäisi varmaan miettiä pelisäännöt-haluatko olla jahkaajan pelinappula vai et?
Pitäisi kyllä kohta päättää... Minä kuitenkin tunnen hänet jo ajalta ennen "seurusteluamme", enkä halua uskoa, että hän pelaa kanssani. Tuona entisaikana tilanteemme vaan olivat kummallakin sellaiset, ettei tullut edes mieleen mahdollinen seurustelu.
Tapasimme sitten kerran sattumalta ja se oli vähän niin kuin menoa kummallakin.
Kyllä hänkin sen tietää, etten minä ikuisesti odota. En kuitenkaan halua painostaa, koska tässä elämäntilanteessa olen itsekin epävarma sitoutumishalukkuudestani. Tiedän kuitenkin, että hän on erittäin rakas minulle...
Hei, jos ei ole lapsia, eikä asuta yhdessä, niin suosittelen tarttumaan asiaan. Eihön ole vilä mitään sitoomuksia.
Ihmettelisin kuitenkin, miksi tämä sinun rakkauden kohde ei ole jo valinut kumman kanssa aikoo matkaa jatkaa ja onko vielä kolmaskin nainen? Etkö ole painostanut valitsemaan teidän kahden väliltä? Aiotko aina olla "se toinen nainen"?
Olen välillä itsekin miettinyt, että olenkohan toinen, kolmas vai kuinka mones. Tällä hetkellä en oikein tiedä mikä olen. Välillä on jopa ensimmäinen olo :)
En missään nimessä aio pistää valitsemaan. Siinä tapauksessa uskon, että jään toiseksi. Hän ei ole sellainen mies, jota käsketään. Ei hän kyllä mikään alistajakaan ole. Minulla on toistaiseksi aikaa katsella kuten tuossa toisessakin vastauksessa sanoin, olen epävarma vielä itsestäninkin. Mutta aika näyttäköön.
"En halua painostaa häntä"....voi reppanaa. Noinko paljon pelottaa elää yksin ja itsenäisenä, että pitää olla mieluummin jonkun sarja-pukin kakkosena tai kolmosena tai nelosena?
Sääliksi käy teidänlaisianne reppana-naisia.
Kukaan ei ole ainut, siksi deittaan usean kanssa koko ajan. Ei jää tyhjän päälle, jos ruletissa häviää.
Onko tullut täyttäkättä?
Olen kanssasi samaa mieltä, että miehillä on usein selvästi tarve varmistaa itselleen jo seuraava suhde ennen kuin on entisestäkään selvitty. Kyllä tässäkin tapauksessa on siitä asiasta merkkejä. Monet miehet pelkäävät yksin jäämistä.
Niin sillä oli entisellä miehellänikin uusi katsottuna. Tosin minä olin se joka lähti :)
mies on ilmeinen pelimies,haluaa varmistella josko ruoho vihreämpää aidan takana.Palaa entisen luokse kun alkaa vaikealta tuntumaan.Ja mitä luulet jos muka sinut valitsisi?,tuskin niin käy;).Ja onneksi pelimies jatkaa samaa ihastumis tyyliään myös sinun kanssa ollessaan.Et ole ainut tälle miehelle!!Sinunlaisesi suhteenrikkojat saavat sitä mitä tilaavat!!
Ei ole kysymys siitä, että olisin niin epätoivoinen tai riippuvainen yleensä miehistä. Osaan olla kyllä yksinkin ja olen ollutkin melko pitkään. Ja muistaakseni jollekin vastasinkin, että en ole edes itse varma sitoutumishalukkuudesta. Siispä vaan katson tässä miten asiat kehittyy. Osaan ottaa huomioon senkin, että mies palaa entiseen suhteeseen. Mutta olen tällä hetkellä ainakin hänestä oikeasti kiinnostunut ja haluan katsoa, onko hän oikeasti kiinnostunut meidän jutusta.
Ehkä siis olen peluri itsekin, jos tarkkoa ollaan. Maailmani ei tosiaan kaadu siihen, että mies valitsisi loppukädessä tämän alkuperäisen juttunsa. Tiedän, ettei hän ole ainut mies maailmassa, joka voisi olla minua varten.
Enkä tunne olevani suhteenrikkoja, koska en alunperin edes tiennyt kaverin seurustelevan. Niin laskelmoiva en kuitenkaan ole, että olisin tilanteeseen tyytyväinen. Aion lähitulevaisuudessa tehdä asiasta lopun, jos mies ei kerran osaa päättää mitä haluaa. Siitä tässä oikeastaan on kysymys.
Kiitos kaikille vastauksista. On mukava lukea aina , mitä muut ajattelevat toisen tilanteesta. Itsehän sitä on kuitenkin ratkaisunsa tehtävä ja päätöksiini ei tosiaankaan vaikuta tämä netissä mietiskely. Se antaa kyllä aina uusia ajatusratoja itsellekin. En loukkaannu enkä ahdistu suoristakaan kommenteista. Helppohan niitä on anonyymisti antaa. Enkä tässä voi koko taustaa tietenkään edes kertoa, jokuhan pian tunnistaisi minut tai hänet ;)
Aion siis katsoa kortit loppuun asti. Peluri mikä peluri ja kuka se peluri sitten onkaan...