Tuxette sinulle

Kiitos Tuxette. Näit aivan oikein. Mies pohtii tällä hetkellä paljon raha-asioita sattuneesta syystä. Hänellä ei ole lapsia. Hän on aina niitä halunnut, mutta elämä on mennyt siten, että ei ole ehtinyt/saanut niitä. Minut tavatessaa muutama vuosi sitten, kysyi ensimmäisenä olenko vielä valmis tekemään lapsia. Ja kyllä olen. Hän on sanonut tässä vähän aikaa sitten, että ei ole enää hänellä ykkösasiana. Pelkään vain kovasti, että mikäli hän tämän asian jättää elämästään, tulee sitä vielä katumaan. Meillä vähän aikaa vielä on asialle, mutta hyvin vähän, minulla ainakin. Hän vain keskittyy työhön ja talouteen niin paljon, että ei ymmärrä tämän asian tärkeyttä elämässä. Enkä halua painostaa, mutta toivoisin, että yhteinen lapsi saataisiin. Ja oikea perhe ja koti.

Kiva kuulla, että joku edistymisaskel hänen suunnaltaa myös tulisi. Tässä on jo tosi pitkään mennyt tapahtumatta mitään. Yhteinen aika välillä tosi vähissä ja uskonpuute vaivaa sen suhteen sekä hänen tunteidensa, joita ei tuo esille.

En halua painostaa häntä tässä asiassa. Haluan ensin kunnon oikean parisuhteen. Jotenkin ehkä pelkään, että hän säikähtää minun painostavan ja ei haluakaan ottaa sitä askelta, joka johtaa yhteiselämään. Varmaan olen epävarma, koska meillä on yhteistä aikaa tosi vähän ja nähdään harvakseltaan. Eikä hän juuri osoita tunteitaan minulle.

Minulle lapsi ei ole itseisarvo vaikkakin välillä kaipaan sitä yhtä pientä vielä syliin niin että sattuu. Olisin hyvin onnellinen saadessani vanheta tämän miehen kanssa yhdessä, vaikka kaksin jos sitä lasta ei hän enää halua eikä saada. Jotenkin minusta tuntuu, että tämä mies on kohtaloni. Jostain selittämättömästä syystä. Kun hän vain nyt ymmärtäisi ja haluaisi pitää minusta kiinni ja osoittaisi sen. Pitääkö????