Maajohtajien puuttuva vastuuntunto

Vaihto-oppilasohjelmia ja kielimatkoja myyvien maajohtajien vastuuttomuudesta ja törkeyksistä on keskusteluketjuja tälläkin foorumilla sivukaupalla. Mikä mättää alalla? Miksi asiat eivät kohennu? Kenellä vastuu?
Lukemattomat kirjoitukset ja julkiset asiakirjat osoittavat ongelmien ja rikkomusten toistavan itseään vuodesta toiseen. Asia ei ole vähäpätöinen, koska häviävinä ja kärsivinä osapuolina ovat alaikäiset nuoret vanhempineen. Rikkomuksen tekijöinä ovat ahneiksi käyneet vaihto-oppilasjärjestöt, joiden härskiydellä ei tunnu olevan mitään rajaa.
Mikäli jollain sosiaali- tai terveysalalla vastuuhenkilö tekee ihmillisenäkin erehdyksenä virheen, josta koituu asiakkaalle tuhansien eurojen tappio, puhumattakaan pysyvästä terveydellisestä haitasta, on seurauksena yleensä huomautus, varoitus virkavirheestä, sakot tai peräti viraltapano.
Vaihto-oppilasbisneksessä on kaiken toiminnan päämääränä pelkästään saada rahaa järjestölle. Ahneuden seurauksena maajohtajien vakiintuneeksi toimintatavaksi on tullut laskelmoitujen ja törkeiden sopimusrikkomusten tekeminen piittaamatta lainkaan asiakkaalle ja nuorille aiheutuvista ikävistä seurauksista.
Otettakoon esimerkkinä vaikkapa Mira Silvonen: STS:n maajohtajana ollessaan hän on näiden seitsemän vuoden ajan ollut jatkuvasti toiminnastaan kanteluiden ja kanteiden kohteena. Hän on tietoisesti erottanut vastoin sopimusta vaihto-oppilaita ja kieltäytynyt sopimusneuvotteluista. Hän on puolustanut epäasiallisia asuinolosuhteita ja isäntäperheitä jne. Järjestön virheitä hän ei myönnä eikä niistä neuvotella kuin kuluttajariitalautakunnassa tai oikeussalissa. Näissä perheiden käynnistämissä riitaprosesseissa maajohtaja on edelleen hakenut syitä ja syyllisiä virheisiin pelkästään vaihto-oppilaasta ja hänen perheestään.
Oikeudessa yritys on saattanut saada tuomion ja moitteita virheellisestä ja laskelmoidusta toiminnasta. Entä sitten? Yritys maksaa rahallisen korvauksen ja nuori on käynyt läpi uudelleen tämä kielimatkahelvetin sekä maajohtajan erilaiset syyllistämiskeinot prosessin aikana. Nuori saattaa raskaan prosessin, tämän henkisen mankelin seurauksena, saada pienen rahallisen korvauksen mutta jäljelle jää elämänikuinen trauma.
Entäpä maajohtaja? Hän porskuttaa eteenpäin ilman henkilökohtaisia sanktioita ja jatkaa ylpeänä toimessaan toistaen härskisti samoja rikkomuksia yrityksen johdon tukemana.
Ymmärrän täysin maajohtajia kohtaan esitetyn kritiikin näillä sivuilla! Yleinen käsityshän on, että toiminnastaan tuomion saanut henkilö ymmärtää myös itse tarkastella toimintaansa ja ns. parantaa tapansa. Maajohtajat eivät rappeutuneen moraalinsa puitteissa tähän kykene.