Kun ei enää kelpaakkaan

lähenkövainmeneen

Kyllä tulee arvoton ja merkityksetön olo. Ensin olet toiselle kaikki kaikessa. Alkuhuuman laannuttua tilanne normalisoituu. Mutta että yhtäkkiä en kelpaa mihinkään. Apu missään asiassa ei kelpaa. Seura ei kelpaa. Jutut ei kiinnosta. Ei ota toinen enää yhteyttä, pyydä mihinkään tai lähde mihinkään mukaan. Silti, kun asiasta mainitsen, tulee vastaus, että välittää tykkää jne.

Jos puheet ja teot on noin pahasti ristiriidassa niin pitäisikö vain antaa olla? Pitkään ajattelin, että tämä on vain jokin vaihe, mutta kyllä tää on alkanut vaikuttaan pysyvältä tilanteelta. Useita kuukausia jo kestänyt. Tuntuu pahalta ja en koe saavani enää tästä mitään, vaikka kuin haluaisin toista rakastaa ja uskoa hänestä hyvään. Olen alkanut epäilemään myös, että hänellä olisi joku toinen, kun toisinaan viettää pitkiäkin aikoja puhelimessa ja viestittelee jonnekin paljon. Minulle vastailee lyhyesti ja mielenkiinnottoman oloisesti. Paitsi humalassa on aina iloinen ja juttelee minullekin innokkaasti. Ei nyt kiinnostais mikään kännipuoliso olla.

10

647

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • EnNytMaustaTätäLisää

      En nyt viitsi lietsoa lisää, mutta seurannut tota sikatouhua vierestä ihan tarpeeksi :)
      Ensin vingutaan suhdetta, sitten käydään vieraissa uittamassa melaa , hakemassa vaikka tippuri, sitten kun exä alkaa rupsahtaan paljastuu monia heiloja lapsukaisia, joista exä sitten voi valita kenen luokse haisevine diggeineen menee... ja tääkään ei ole keksittyä satua vaan tapahtunutta totta. Sitten vaikka nainen olisikin suhteessa se uskollinen osapuoli, voi tehdä hyvää käydä vilauttamassa alapäätään sukupuolitautiklinikalla... voit yllättyä mitä siipiveikko tuo mukana tullessaan. Ai että on sairrrrraaasta ja aistikasta eiks jeh?

      • lähenkövainmeneen

        Miten tää nyt tähän liittyy?


    • Keskustelupaikallaan

      Kyllä ne ihmisen teot näyttää paljon enemmän kuin puheet. Keskustele rohkeasti, että mille sinusta tuntuu ja suhteessa toisen käytös näyttää. Hän voi pitää sinua itsestäänselvyytenä ja on keskittynyt siihen omaan elämäänsä ja pitää yhteyttä ystäviinsä. Kerro hänelle itse mitä suhteeltanne haluat, jos tilanne ei muutu keskustelunkaan jälkeen, niin ehkä sitten on lähdettävä eri teille.

    • saaampua

      Yks juttu.. No, antaa olla sittenki. Elämän päälle kaatumiseen tottuu.

    • suoraviivaisesti

      Sinuna en kiusaisi itseäsi. Tuollainen häilyvyyv ja ristiriitaisuus on pirullista toiselle joka välittää. Tee itse selvät rajat mitä hyväksyt, miten sinua kohdellaan. Kun et ole tyytyväinen niin ilmaise se toiselle ja lopeta suhde. Laita toinen oikeasti jäähylle. Ei taida olla sinua varten käytännössä.

    • dskjfsdl

      Selkeä tilanne. Anna olla. Haluat varmaan itsekin ihmisen joka aidosti susta kiinnostunut.

    • Mattiarz

      Mulla oli hieman sama tilanne tuossa joskus. Alussa naisystäväni oli kuin iilimato kiinni minussa, kehui ja hoki kuinka olen hänelle tärkeä. Kohtelu sitten kylmeni ajan myötä, ja teot puhuivat sanoja vastaan. Suhde loppuikin sitten aika pian, ei ole mitään järkeä roikkua sellaisessa ihmisessä kiinni, joka ei oikeasti välitäkään sinusta tai ei ole suhteessa mukana 100% intensiteetillä.

    • ikävöiden

      se että tuntee olevansa...ei niin tärkeä enää, on ihan raastavaa. Nettisuhteessa olen (tavattu reaalielämässäkin) ja hiljalleen viestit muuttuvat vain kuivemmiksi....niissä ei ole enää tunnetta eikä intohimoa, mutta tuntuu että en uskalla vaan tehdä viimeistä irtiottoa.

      Tai kerran jo tein, mutta hän vakuutti että minä vain kuvittelen kaiken. Kannattaako katkaista nopeasti vai kuulostella vielä?

    • konkaritarsankaritar

      Kokemusta on minullakin.

      Ensimmäinen suhde kesti seitsemän vuotta, mies jätti yhtenä tavallisena päivänä, yllättäen. Olimme seurustelleet 18-vuotiaasti alkaen eikä meillä ollut muita suhteita aikaisemmin. Hän varmasti halusi maistaa vielä elämää ja muita naisia, eikä halunnut minua siinä vaiheessa elämää esim. vaimokseen. Pidän mahdollisena, että hän tapasi yhtäkkisesti jonkun toisen, kiinnostavan, uuden. Ero oli aivan kauhea shokki minulle. Kesti vuosia päästä yli asiasta edes jonkin verran ylitse.

      Toinen suhde kesti kuusi vuotta. Mies osoittautui vähitellen tuurijuopoksi ja hyvän perheen tulevana perijänä "ikuiseksi opiskelijaksi" ja taivaanrannanmaalariksi. Hän jäi roikkumaan minuun kiinni, piinasi soitoillaan kauan jne. Hän oli varsin mielenkiintoinen ja seurallinen, kelpo mies muuten. Festarit, kuppilat, kaverit veivät ajoittain häntä. En jaksanut odotella ihmeparantumista. Parhaat vuoteni 30-36 v kuluivat tällaisessa suhteessa. Nykyisin olemme hyvissä väleissä.

      Kolmas mies oli mielestäni varmasti oikea. Saimme lapsen ja piti mennä naimisiin. Kas kummaa, häntä ei huvittanutkaan perhe-elämä lainkaan. Alkoi opiskella, keskustelemattta, teki ylitöitä, oli ahdistunut ja väsynyt. Tai hän ei lainkaan ole kiinnostunut perheen hankkimisesta ja arjesta, seurustelusuhde taitaa olla hänen bavuuri. Erosimme. Nykyisin olemme kavereita ja lapsemme on hyvin hoidettu. Hyvä mies oli ja on, muttei kai minusta niin kiinnostunut. Hän ei ole perhettä eikä vaimoa koskaan hankkinut.

      Olen ollut 10 vuotta yksin. Käyn töissä. Hoidan lapseni. Tämä oli kai nyt tässä, tämä osa elämääni. Vanhuus edessä yksin. En ole onnellinen. Olen surullinen ja pettynyt siihen, miten elämäni meni rakkauden osalta.

      Olen aikoinaan mennyt, nauttinut elämästä ja riekkunut tarpeeksi, ja minulla ei ole ollut koskaan vaikeutta tutustua ihmisiin. Enää en sitten uskaltanut ottaa riskiä. Kiintiö tuli kai pettymyksiä täyteen. Arki verotti voimat vuosien mittaan niin, ettei siihen kuvioon olisi voinut ajatella uutta henkilöä, joka olisi vienyt huomiotani, Painopiste siirtyi äitinä olemiseen. Pian lapseni on aikuinen.

      Mainittakoon, että olin joka kerta tosissani, ja tuntuu ihan uskomalttomalta, että olen nyt yksin.

    • voivoiitku

      Mies varattu

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Taisin tehdä virheen

      Kaipaan sua enemmän kuin kuvittelin. Luulin, että helpottuisin, mutta olinkin täysin väärässä. Vieläkö vastaisit minulle
      Ikävä
      44
      2972
    2. Hyvä että lähdit siitä

      Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖
      Ikävä
      36
      2631
    3. Et siis vieläkään

      Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k
      Ikävä
      53
      2584
    4. Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa

      Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt
      Maailman menoa
      101
      2244
    5. Nyt tuntuu siltä, että on pakko päästä puhumaan kanssasi

      Tuntuu että sekoan tämän kaiken takia. Miehelle
      Ikävä
      48
      2084
    6. Olisitko mies valmis?

      Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me
      Ikävä
      338
      1874
    7. Mitä haluat sanoa kaivatullesi?

      Onko ikävä? Milloin näitte viimeksi?
      Ikävä
      150
      1546
    8. Nainen, mulla olisi sulle pari vinkkiä

      Kerro vain ongelmasi niin annan siihen vinkin. :/
      Ikävä
      73
      1408
    9. vieläkin sanoa voin...

      💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos
      Ikävä
      23
      1188
    10. Nainen onko sulla supervoimmia ?

      Voisitko auttaa miestä mäessä? Tarjota auttavan käden ja jeesata tätä miestä? Tai antaa olla et sä kuitenkaan auta.
      Ikävä
      28
      1175
    Aihe