Täällä näkyy aika paljon kiistelyä maajoukkuevalinnoista. Jokainen tietysti toivoo oman lapsensa tai valmennettavansa tulevan valituksi. Johonkin raja on vaan vedettävä ja siksi olisi hyvä kun olisi täysin avoimet valintaperusteet. Ratkaisuksi ehdotan, että maajoukkuevalinnat tehdään vain ja ainoastaan SM-kisamenestyksen perusteella. Näin saataisiin porukka sekä osallistumaan että panostamaan SM-kisamenestykseen. Tiedän kyllä että joissakin painoluokissa kisa on äärimmäisen kovaa ja toisissa helpompaa. Näin se on kuitenkin kansainvälisissä kisoissakin eli painoluokat eivät ole tasaisia. Läpinäkyvä systeemi kuitenkin vähentäisi turhaa jossittelua.
SM-kisat maajoukkueen valintaperusteeksi
Ulkopm
18108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Aika selviltä nuorten valinnat näyttää. Syksyllä mitalisijoja kisoista Junior SWOP, Tarto, Kymijoki ja keväällä SM-kilpailuista, niin yleensä on päässyt mukaan johonkin EJU-kisaan lähtevään joukkueeseen. Liittovalmentajilla on kokemusta ja näkemystä siitä kuka on kypsä Euroopan tasolla taitojaan kokeilemaan. Ei näitä pidä sivusta käsin liikaa lobata. Seuroilta tietysti pitää löytyä sellaista otetta, että omien parhaiden nuorten kehityksen eteen tehdään pyyteettä työtä ja satsataan heihin myös rahallista panosta. Kun nuoren urheilijan taso nousee, niin pitää seuran kukkaron nyörien aueta samassa tahdissa, muuten tulee seinä äkkiä vastaan.
juuri näin
Olen joskus valmennusvaliokunnan puheenjohtajana 1990-luvun alussa pitänyt puheita tätä systeemiä vastaan. USAssa oli voimassa tällainen systeemi. IJF on romuttanut tämän systeemin niin että paikat Olympialaisiin jaetaan henkilökohtaisten suoritusten perusteella.
Perustelen tätä seuraavasti
1. Ei ole mitään väliä sillä Voittaako Osku Peten SM-kisoissa. Väliä on sillä että kumpi heistä pystyy voittamaan kavereita ulkomailla. Valitettavasti on urheilijoita jotka pärjää kotimaassa mutta kv. tatameilla ei pärjätä.
2. Ulkomaan kisoissa näkee kuka pystyy matsaamaan jaappoja ja uzbekkeja vastaan ja kuka ei. On eri asia matsata "tuttuja" vastaan kuin matsata tuntematonta ranskalaista vastaan jolta ei tiedä mitä heittoja sieltä tulee.
3. Jos SM ratkaisee niin kaverit rupee välttelemään yhdessä harjoittelua vrt. USA. Miksi opetan pahimmalle vastustajalle liiton leirillä omat tekniikkani jos olemalla ottamatta randoria parannan mahdollisuuksia pärjätä SM-kisoissa.
1. Ei ole mitään väliä sillä Voittaako Osku Peten SM-kisoissa. Väliä on sillä että kumpi heistä pystyy voittamaan kavereita ulkomailla. Valitettavasti on urheilijoita jotka pärjää kotimaassa mutta kv. tatameilla ei pärjätä.
--> Ikävä kyllä tuo teoriasi ei toimi, jos pärjää ulkomailla, kotimaan tatamilla hänen pitäisi voittaa vastustajat perusottelulla ja ilman omaa lempitekniikkaa. Tällä hetkellä suomen judossa tehdään kaikkea uutta ja hienoa, judossa pärjää kun perustekniikat ovat kunnossa "ikävä kyllä ns suomen huipuilla perusteniikat ovat mitä ovat", otetaan paljon oikeaoppista uchikomi harjoitusta ja paljon randoria erillaisten judokoiden kanssa sekä treenataan paljon judoa "ei oheisleikkejä".
"Olen joskus valmennusvaliokunnan puheenjohtajana 1990-luvun alussa..."
Ja menestys oli ????
Menestyks oli sitä, että sain monta monta Dania lisää itsellenim vaikka kilpajudoa en ole koskaan ymmärtänytkään.
Finish Judo Openissa toimin aikanaan usein kuluttajana - voi sitä myötähäpeän määrää! Enhän osaa edes Englantia vaikka olenki proffa.
Mitäköhän nää kaks viimestä kommenttia kertoo tänne kirjoittavista"judokoista" ? Ilmeisesti sen, että judo on kuoleva laji suomessa, jossa toisilleen suuttuneet vanhat äijät haukkuvat niitä jotka ovat joskus oikeasti yrittäneet?
omat saavutukset oli ?
Huomaa selvästi trollien hädän. Kun ei osaa eikä pysty vastaamaan niin pitää hyökätä kirjoittajan personaa kohtaan.
Raukkaparat. Eikö teitä ruokita. Haukkukaa edes puheenjohtajaa.
Tähän aloitukseen on tullut mielenkiintoisia kommentteja ja koetanyt nyt puolustaa aloitukseni näkemyksiä.
1. Minä uskon vahvasti, että sillä ei ole mitään väliä onko vastassa kotimainen, ruotsalainen, georgialainen tai japanilainen vastustaja. Myöskään vastustajan ihonvärillä, hajulla, karvaisuudella ei ole mitään väliä. Kun on täysin keskittynyt kamppailemaan, niin vain sillä on väliä kumpi saa tehtyä suorituksia. Tekniikka, fyysinen suorituskyky ja reaktionopeus ratkaisevat.
2. Arvokisamenestystä tavoittelevan judokan pitää osa omat lempitekniikkansa niin hyvin, että ne onnistuvat vaikka vastustaja tietää niitä odottaa. Nykyään tekniikkoiden salaaminen ei muutenkaan oikein onnistu, kun matsit videoidaan ja kilpailijan tekniikoita voi kelata miten monta kertaa tahansa.
3. Lähtökohtana ehdotuksessani on nostaa SM-kisojen statusta sekä tehdä maajoukkue ja arvokisaedustusvalinnoista täysin läpinäkyviä. Mielestäni SM-kisamitalistien pitää olla sillä hetkellä Suomen sen painoluokan parhaimpia ilman mitään spekulaatiota tai selittelyä. Samoin arvokisoihin pitää laittaa ne, jotka SM-kisoissa pärjäävät. En ymmärrä miten semmoinen judoka voisi vaikka Euroopan Cupissa voittaa, joka ei pärjää SM-kisoissa.
Olen joskus miettinyt, mahtavatko Suomen edustajat olla fyysisesti tarpeeksi hyvässä kunnossa verrattuna kilpailijoihinsa. Vaikka judo on tekniikkalaji, on fysiikallakin merkitystä. Muistelen aikoinani lukeneeni miten painin arvokisamitalisti Tuomo Karila veti minuutissa 60 leukaa. Kuinkahan moni suomalainen kamppailu-urheilija nykyään sellaiseen pystyy. Löysin myös tuommoisen ketjun. Suoritusten todenperäisyydestä en tiedä, mutta kyllä olympiavoittajat oikeastikin ovat todella kovia urheilijoita myös fyysisiltä ominaisuuksiltaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/8994072/huippupainijoiden-voimatasot
Maajoukkueen pitäisi olla resurssi, joka auttaa judokaa menestymään. Sen ei pitäisi olla suodatin, jolla valitaan kuka pääsee kilpailemaan. Siksi judossa ei pitäisi myöskään tarvita lobbauskilpailuja siitä, kuka pääsee maajoukkueeseen (ja kilpailemaan). Meillä on kilpailuja, jotta tiedetään kuka on paras ja kaikkien tavoitteena pitäisi olla pärjätä niissä ensisijaisesti itseään varten ja vasta toissijaisesti antaakseen näyttöjä. Maajoukkue ei saisi olla tavoite vaan tuki tavoitteeseen pääsemisessä.
Ennenvanhaan, jos arvokisapaikkaa tavoitteli kaksi judokaa ja vain toinen voitiin valita, lähtijä ratkaistiin siten, että kaverit otti leirillä matsin keskenään ja voittaja lähti kisoihin. Ei jäänyt epäselvyyksiä, kun koko joukkueen nähden katsottiin, kumpi on paremmassa kunnossa.
Miten mahdottoman vanhaan aikaan tuo mahtoi olla? Noin ei ole toimittu ainakaan 30 vuoteen.
Muistan, että ainakin kerran 90-luvun alussa ratkaistiin tällä tavalla Bremenin nuorten kisoihin lähtijä.
Vakkilaisen perustelu numero yksi:
"1. Ei ole mitään väliä sillä Voittaako Osku Peten SM-kisoissa. Väliä on sillä että kumpi heistä pystyy voittamaan kavereita ulkomailla. Valitettavasti on urheilijoita jotka pärjää kotimaassa mutta kv. tatameilla ei pärjätä."
Montako otteluvoittoa on viimeisen vuoden aikana saaneet vaikkapa EM-joukkueeseen nimetyt ulkomailla? Jos ei nyt kaivella sen vanhempia. Eli aika vaikea on suomalaisista judokoista sanoa, keitä ulkomaalaisia tai "kavereita ulkomailla" hekään voittaisivat kun aika usein ottelut päättyy aika lyhyeen.
Jokuhan perustelu nyt vaan pitää olla, onko sitten parempi tapa punnita sitä, että onko judoka saanut otteluvoittoja ulkomailla kun kisa ja kaavio on voinut olla ihan mikä vaan. Miesmiestä- vastaan kamppailusta kai kuitenkin aina selviää sen kamppailun parempi ottelija. Olisi aika tuulestatemmattua sen jälkeen perustella tappion kärsineen paremmuutta sillä että hän voitti jossain random-kisassa kaksi vuotta takaperin jonkun kun sattui arvonnat kohdilleen, vaikka olisikin oteltu "ulkomailla".
Eju tai ijf rankingista voi katsoo ketä lähetetään, ja bremen oli 90 luvun alussa suunnilleen pm tason kisa.
Japsit mukana - PM-tason kisa. Selvä.
bremenissä japsit taisivat olla ensimäistä kertaa mukana vuonna 1997.