Sekopää vanhempien lapsena!

Mika21 kirjoitti:

Sekopää vanhempien lapsena!
Äitini on ihana huumorin tajuinen. Hän uskoo, että me lapset ja perhe ollaan tärkein asia hänen elämässään. Hän arvostaa menestystä ja uskoo onnen tulevan sen kautta. Hän uskoo antavansa meidän vuoksi paljon, mutta todellisuudessa vaatii tuhat kertaa enemmän. Hän on luonteeltaan voimakas tahtoinen ja hänen on saatava tahtonsa aina läpi. Hänellä on paljon unelmia suhteessa meihin, joita hänen on myös saavutettava, sillä hän ei luovuta.
Hänessä minua inhottaa se, että hänen on mahdotonta ymmärtää, että ei ole yhtä oikeaa reittiä onneen ja menestykseen. Hän näkee oikeudekseen valita, jokaiselle lapselle ammatin, hän näkee myös oikeudekseen kontrolloida jatkuvasti meidän rahan käyttöä ja valita tulevat puolisot jne. Tärkeintä elämässä on se, että kulutetaan niin vähän rahaa kuin mahdollista ja hankitaan sote-alan korkeakoulu/ yliopisto tutkinto. Arvostan sen, että hän kannustaa kouluttautumaan ja yrittää tehdä unelmiensa eteen töitä. Tästä huolimatta toivoisin häneltä kykyä ymmärtää, että me ollaan ihmisiä, meillä on oma tahto ja omat unelmat niin kuin hänelläkin. Vaikka hän temperamenttisena persoonana pystyy dominoimaan, olisi toivottavaa, että hän pystyisi edes joissain pienissä asioissa joustamaan.
Hän pettää usein lupauksiaan, sillä kokee, että hänellä on oikeus siihen. Kaikki pienetkin pyynnöt ovat hänestä liikaa. En pienenä saanut karkkia, vaikka koulussa olisi kuinka karkki päivä, sillä 2 luokkalaisena olin niin vanha, että ei karkki päivää tarvitse ja nehän pilaa hampaita. En myöskään voinut saada polkupyörää, koska mullahan oli yhteinen kirppikseltä hankittu pyörä pikkuveljen kanssa. En koskaan saanut leluja, sillä niitä ei tarvinnut. En myöskään saanut viikko rahaa, sillä minulla oli ruokaa mihin muka tarvitsisin rahaa.
Hän ei voi arvostaa meitä sellaisena kuin olemme, vaan tekojemme kautta. En voi tietää olevani arvostettu omana itsenäni minun pitää olla jotain ihan muuta kuin mitä oikeasti olen. Minulla ei ole oikeutta valita ammattiani, minulla ei ole oikeutta käyttää omia rahojani, minulla ei ole oikeutta valita vaimokseni naista jota rakastan. Minun on rakennettava elämääni hänen unelmiensa varaan.
Hän on aina vertaillut meitä muihin lapsiin, arvostellut ja mollannut jatkuvasti. Hän on mm. syyttänyt siitä, että en ole itsevarma enkä sosiaalinen. Mitä voin omalle temperamentille. Ei hänelläkään ole kykyä hillitä itseään, aina kun hän suuttuu hän käy ihmisten päälle, mutta se on ok. Hän voi vaan todeta, että on hermoraunio. Mutta se, että olen hiljainen, epävarma ja ujo ei ole hyväksyttävää, eikä sitä voi perustella millään, sillä se on minun oma vika. Miten lapsen sosiaaliset taidot voivat koskaan kehittyä, jos ei ole kavereita sosiaalisia kontakteja, häntä on jatkuvasti haukuttu ja pahoin pidelty. Identiteetin kehitystä ei ole tuettu millään tavalla, sitten verrataan lapsiin/ nuoriin, joilla on ollut kunnon koti ja rakastavat vanhemmat. Miten koskaan voi pärjätä SOTE-alalla jos niin paljon ongelmia oman identiteetin kanssa.
Turhaan valitan omasta surkeasta elämästäni, sillä pikkusiskoa ja pikkuveljeä on lapsena kohdeltu pahemmin ja pahoin pidelty useammin.

Isää äiti on myös kohdellut koko ajan kaltoin. Siitä asti kun he ovat tavanneet. Kaikki menee parisuhteessa hyvin niin kauan kunnes isä uskaltaa olla erimieltä. Jokaisesta pienestä riidasta huudetaan, että häivy, en halua nähdä enää ikinä sua yms. Jos hän sattuu yskimään, hänet heitetään huoneesta ja hän saa nukkua sen yön eteisessä. Hän käyttää kaiken omaisuuden ja ajan meihin. Hänen pitäisi olla useammin kotona, jotta voisi olla enemmän mukana elämässämme, mutta hänellä pitäisi olla myös enemmän rahaa. Aina voi tehdä enemmän töitä jos tarvitaan rahaa, mutta sitten olisi korrektia ymmärtää, että ei voi olla niin usein kotona tai toisinpäin. Isä tekee päivittäin kaikkensa, että suhde toimisi, mutta ei saa minkäänlaista arvostusta siitä.

Ihmeellisintä asiassa on se, että iskä on perheen hyödyllisin henkilö, vaikka hän saa vaan huutoa niskoille.

Miksi hän ei ota ja lähde. Miksi hän kuvittelee, että ei voi pärjätä ilman tätä narsisti vaimoa. Miksi heittäytyy uhriksi. Miksi antaa äidille mahdollisuuden kuvitella, että hän tekee jotain suurta isän eteen, vaikka todellisuus on ihan muuta. Miksi isä jatkuvasti kirjoittaa rakkausrunoja ihmiselle, joka ei niitä arvosta. Jokainen rakkausruno, jonka hän äidille kirjoittaa todistaa äidille sen, että hän ei pärjää ilman äitiä ja on valmis ottamaan luodin hänen puolestaan, mikä johtaa siihen että hän voi potkia vapaasti päähän kun ei tarvitse pelätä suhteen hajomista
Tilanne on mielestäni todella epäreilu, en kuitenkaan tiedä kuinka puuttua siihen. Äiti kohtelee myös ystäviä ja muita läheisiä samalla tavalla. Ihmiset saavat arvostusta vaan ja ainoastaan jos hyödyttävät häntä, mutta muuten ei.
Miten voin puuttua tilanteeseen ja saada isää ymmärtämään, että äiti on narsisti eikä mielistely pidemmän päälle auta.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä