Minne lomamatkalle ei kannata mennä

Suomeen ei kannata mennä. Siellä viha vallitsee.

Ei Marokko. Entisessä elämässäni siellä perheeni kanssa kävin, mutta en oikein tykännyt. Kauniista tyttärestäni tarjottiin kameleita, en enää muista kuinka monta. Reissun kohokohta oli, kun lähtöpäivänä koneen kumissa oli viilto ja meidät vietiin yhteen ravintolaan syömään ja juomaan Finnairin piikkiin. Kukaan ei valittanut, mutta pian ravintolasta loppui viina.

Espanjassa olen käynyt useamman kerran, ja paras muistoni reissuista on, kun hotellin bussikuskin kanssa kävimme tomaattivarkaissa. Muuten en Espanjasta erityisesti pitänyt. Muun muassa Kypros ja Malta olivat mieluisammat. Myös kaupunkilomat, esim. Pariisi ja Lontoo, olivat antoisat silloin nuorempana kun paljon jaksoi kävellä ja myös pubeissa viihtyä. Viikon risteily Karibian merellä ja toinen viikko Atlantilla Kap Verdeen on myös jäänyt muistettavien joukkoon. Se retki oli raskas, mutta kuitenkin mieleinen ja antoisa.

Virossa kävin ensimmäisen kerran joskus 1960-luvun alkupuolella, myöhemmin useita kertoja ja viimeksi vuosi sitten kaljanhaku reissulla. Viro on jo monessa mennyt Suomen ohi. Myös Latvia. Riika on kaunis kaupunki ja ennen kaikkea siisti, mutta siellä roskaaminen onkin rikos josta sakotetaan. Työni puolesta tein monet matkat Pietariin, mutta sinne en enää haikaile. Vaikeuksia oli, tavaraa varastettiin ja kerran autostani varastettiin kilvet, vaikka se oli miliisien valvontakameran alla. Mutta olivat miliisit myös ystävällisiä, ylinopeussakot maksoi saman verran kuin pullakahvit Viipurin Nesteellä. Viipurin torilla ostin yhdeltä mummolta kaksi muovikassilista tulitikkuja kympillä (markka).

Nyt vanhana ei enää jaksa kulkea kuin kotimaassa. Nyt sinkkuna kuitenkin levoton sielu aina vetää jonnekin. Paljon kotimaassamme on vielä näkemättä. Uudellamaalla olen asunut yli 40 vuotta, Pohjanmaalla olen opiskellut 3 vuotta, Päijät-Häme ja Päijänteen vesistö on tullut tutuksi ja nyt myös Kanta-Häme. Savossa olen useasti kulkenut ja myös Kainuussa. Kajaanissa oli oppaana kaupungin hyvin tunteva miellyttävä daami, jonka ansiosta ehkä kaupunkiin ihastuin.

Valoisa kesä ja hyvät ajokelit ovat taas edessämme , elämä ja matka jatkuu. Minne, en vielä tiedä, mutta ehdotuksista olisin kiitollinen. Myös paikallinen opas olisi mieluinen, pulakahvin tai lounaan hinnalla.

Ykkösinhokit: Bulgaria, Romania, Venäjä, Kreikka, Ukraina , Viro.

Ei ole osunut kohdalle sellaista paikkaa missä ei olisi kannattanut käydä. Aina on kertynyt kokemuksia.
Mihin haluaa uudelleen onkin jo toinen asia.
Noista Atlantin saarista mieleeni jäivät Azorit uneliaana ja Kap Verden Sal yksitotisina joihin 2:n viikon reisu riitti lopuksi elämää.
Madeira on toinen juttu.
Kanarian saariin asennoituu hieman eri perustein.

Eteläisten Pienten Antillien risteily on ok kunhan aiemmasta poikkeava reitti osuu kohdalle. Jatkoviikko sopivassa paikassa.
Välimereltä löytyy useitakin risteilyjen satamakaupunkeja mihin ei mieli tee uudelleen mutta en inhoakaan niitä.

Mutta inhokeista keulille nousevat muslimimaat. Istanbul ja Marmaris riittävät kertakäynnillä.
Egyptissä riitti kertakäynti Niilin risteilyllä ja jatkoviikko Hurgadassa.

Voisin jatkaa tuota kertakäyntilistaa mutta ajatus lienee selvinnyt. Yhtään reisua en kadu mutta useassa paikassa yksi vierailu on riittänyt.

Espanjassa olemme luumuilleet vuoden 1985 jälkeen usein mutta tietystä syystä.

On yksi kaupunki jossa en ole viitsinut käydä edes kokemuksen vuoksi. ENSO! Vaikka antaisivat bensansa ilmaiseksi niin en mene rajalle venäläisten pelleksi!