Jos vankilan vanki päättä että nyt saa riittää ja haluaa kuolla ja lopettaa syömisen kokonaan ei vankia pakoteta letkuruokintaan.Mutta jos mielisairaalan potilas päättää lopettaa syömisen ja haluaa kuolla tällä tavoin niin miksi mielisairaalan potilas lyödään alta aikaykiskön letkuruokintaan????
Mielisairaalan potilas vs Vanki
MietteliäsPulu
3146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
psykiatrisella osastolla ei joudu letkuruokintaan vasta kun paino on todella alhainen. Itse ollut osastolla laihuuden takia ja oli ruokavalio mitä noudatettiin mutta koskaan ei pakotettu syömään. toki tarjotin tarkastettiin mitä olin syönyt muttei puututtu sen kummemmin
"Mielisairaalan" "potilas" on vanki. Hän on erilainen vanki toki, mutta vanki yhtä kaikki. Vankeja kohdellaan kuten vankeja kohdellaan. Psykiatristen vankien oikeudet ovat huomattavasti rajoitetummat kuin rikosvankilajärjestelmän vankien. Jostain hassusta syystä ihmisillä on tapana kutsua psykiatrian vankeja potilaiksi.
Oon samaa mieltä, ennemmin kärsisin oikeassa vankilassa kuin mielenterveysosastolla, jos pitäisi jossakin kärsiä! Jos joskus jostakin syystä joutuisin syytteeseen (tuskin tulee tapahtumaan kun olen niin kiltti ihminen) jostakin rikoksesta niin taatusti tekisin kaikkeni päästäkseni sen sovittamaan vankilaan vaikka olisin miten sairas ollutkin! Sen verran olen dokumenttia vankilaelämästä nähnyt, että vangeilla on nykypäivänä paljon paremmat olot monin eri tavoin kuin mielenterveyspotilailla osastolla. On työtä, harrastuksia, ei pakkolääkintää, ulkoilua ja pääse jopa lomille, jotkut jopa opiskelevat linnasta käsin ja jos oikein muistan ne saa jotakin kuukausirahaakin. Huoneissakin näyttäisi olevan omat suihkut ja televisio yms. Hotellihuoneiden luokkaa on nykypäivän sellit. Ainakin uudemmissa vankiloissa. Se, joka on ollut osastolla tietää kyllä mitä tuosta listasta puuttuu mielenterveysosastolla.
Oon samaa mieltä, että sana potilas on täysin harhaanjohtava nykypsykiatriassa. Mielenterveysvankeja suurin osa osastolla olevista vaikka jotkut sinnekin ihan omasta tahdostaankin ovat halunneet. Varsinkin nämä pakkolääkityt ja suljetulla osastolla olevat. Ja hoitohenkilökunta on vanginvartijoita. Vankila on usein näkymätön, sillä sen kalterit on tehty lääkkeillä sitomisesta, joten sitä ei voida nähdä kaikissa tilanteissa ulkopuolisen silmin.
Ei riitä, että muutenkin kärsit itse sairaudesta sitten psykiatria vie sinulta omilla toimillaan ne loputkin hyvät elämästä, jos vain siihen pystyy. Kuten loput terveydestäsi ja tunteet ja sitä kautta lähtee työkyky, ihmissuhteet ja lähes kaikki muukin. Vuodepotilaana ei juuri mitään elämää sitten olekaan! Ja kun tunteetkin puuttuu mitä enään jää elämästä jäljelle? Tietysti tähän kehitykseen voi mennä paljon aikaakin, eikä se tule yhdessä hetkessä, riippuu yksilöstä ja hänen perusterveydestään miten pitkään keho jaksaa vastustaa niitä kamalia myrkkyjä mitä ihmiselle syötetään ja pysyä vielä jokseenkin tolpillaan. Loputtomiin ei kenenkään keho kestä! Ennenaikaiseen hautaan psykiatria "potilaansa" tuuppaa ja sitä ennen kiduttaa lukuisilla lääkkeiden sivuoireilla ja niiden aiheuttamilla uusilla sairauksilla. Onpa siinä laatua elämässä?
Vankilassa saat pitää sentäs oman terveytesi, sen mitä on jäljellä!