Umperto Da Vinci

Umperto Da Vincin elämänkerta on todella mielenkiintoinen.Varsinkin loppuosa sai minut miettimään erästä mahdollisuutta.

Siinähän mainitaan Umperton testamentanneen suosikkimaalauksensa Mona Luccan Milanon yliopistolle,josta se muutaman mutkan kautta päätyi variksenpelättimeksi viljapellon laidalle.

Entäpä jos tämä maalaus pihistettiin ja varkaat myivät sitä jatkuvasti eteenpäin sillä seurauksella,että se lopulta päätyi jemmaan jonnekin,vaikkapa Englannin,viljapeltoon.

Sitten itse asiaan eli onko Umperto maalannut tähän Renessanssi-ajan maalaukseensa jotain sellaista,mitä humikset eivät haluaisi ihmisten näkevän.Ja niinpä he edelleenkin syksyisin etsivät tätä maalusta viljapelloista saaden näin aikaan viljapeltokuviot.

Asiallisesti.
Kipaise kirjastosta lainaamaan Leonardo da Vincin työpäiväkirjat. Siellä lopussa on hänen visioitaan tulevasta. Ne on kuin tätä päivää.

Maailmanhistoria on täynnä ihmisiä, jotka olivat melkein oikeassa, melkein kuuluisia ja melkein menestyivät.

Kuuluisuus ja menestys ovat monen asian summa. Ihminen voi olla hyvin kuuluisa, vaikutusvaltainen, menestynyt ja silti väärässä.

Oikeassa oleminen ei ole mikään menestyksen tae, pikemminkin päinvastoin, jos aika ei ollut ajatukselle otollinen.

Kertomasi perusteella Umpertto kokeili asioita ja ne jäivät kokeilun asteelle. Hän kenties keksi ruudin sattumalta ja onnistui siinä hyvin, ikävä kyllä keksintö johti onnettomuuteen monestakin syystä. Ruuti nimittäin oli Umperton aikana Euroopassa hyvin tunnettu asia ja sitä käytettiin aseissa.

Riippuliidin putosi liitämättä, oli sen kyydissä kuka tahansa. Tiedämme nykyään, että riippuliidin voi toimia ja jättää käyttäjänsä henkiin vielä toiseenkin käyttökertaan. Olisi ollut kohtuutonta, että umperto olisi lähettänyt sukulaisiaan prototyyppien kanssa kallionkielekkeeltä alas enemmissä määrin ja kehittänyt liitimestä toimivan. Paperilla oleva keksintö ei välttämättä toimi oikeasti.

Leonardon riippuliidinkään ei toimi sellaisena kuin se paperilla on. Sitä ei voi ohjata mitenkään. Käytännössä se on kuin paperiliidokki, jonka kyydissä roikkuu ihminen. Onneksi kukaan ihminen ei sitä testannut Alpeilla tai missään muuallakaan. Se kun jäi rakentamatta niin kuin oikeastaan kaikki muutkin Leonardon hahmottelemat keksinnöt.

Leonardo oli taitava maalari ja hän pääsi hallitsijoiden suosioon. Oikeastaan kaikki hänen maalauksensa jäivät keskeneräisiksi. Hän menetti suosionsa yhden hallitsijan silmissä ja hakeutui toisen suosioon.

Menestys ei siis välttämättä liity yksilön kykyihin niinkään, vaan kenen vaikutusvaltaisen suosiossa hän kulloinkin sattuu olemaan.