Tämäkö ahdistusta?

Oireet ovat kyllä sellaiset. Hyvä että itse tiedostat että kysymys on psyykkisestä ongelmasta. Kun fyysisesti on tutkittu, niin nyt kannattaisi alkaa käsitellä tätä pelkoa. Kaiken taustalla on sittenkin kuoleman ja tuhoutumisen pelko.

Sama juttu että minulla ei ole kuolemanpelkoa. Ei se varmaan ahdistukseen liity, jollain on ja jollain ei ole kuolemanpelkoa?
Mulle hoitaja ja yksi lääkäri on sanoneet että ei ne nyt enää keksi auttaa. Se on kyllä väärin. Nyt mietinkin että sanonko että tapan itteni, kun ei kerran näytä olevan mitään tehtävissä. Ei saisi sanoa sairaalle että ei ne nyt keksi auttaa. Se on sanottu jo kolmesti, riittäisi kun kerran sanottaisiin, ei muisti sentään niin huonosti minulla pätki, mutta ilmeisesti heillä pätkii, paljon potilaitakin tietysti. Toisaalta se kuolema tosiaan olisi vapauttava, ei olisi enää ahdistusta. Ei siinä mulla mitään pelottavaa ole.

Aloittajalle.
Aika tutulta kuulostaa.
-Tosiaan jokapäiväistä vaikkapa puristavaa ja ahdistavaa kipua. Rinnassa tai sitten voi olla ihan missä vaan muualla.

-joo voi vaihdella. mulla on aina jalat. joskus on kädet, kivun suuruus vaihteelee ja ehkä voi kuvailla hyvin lieviksi aaltomaisiksi tai voimakkuutta muuttavaksi. Eli voi joutua purra hampaat yhteen sellaisen (kipu)aallon aikana.

-Pahenee tosiaan mulla ainakin fyysisen kuormittamisen jälkeen. Ei juurikaan sillä hetkellä vaan vasta jälkeenpäin. On paikat entistä kipeämmät. Psyykkinen stressi on kaikista pahinta, voi lähennellä jo lähes sietämätöntä. Silloin täytyy keskittyä esim telkkari uutisiin tarkasti että saisi ajatukset käännettyä johonkin muualle.

-huoli voi olla mistä vaan. Mulla se ei ole kuolemanpelko. Mutta voi olla huoli jostain pahasta. Esim töihin joutumisesta sairaana tai jostain muusta vastaavasta. Joko se on todellinen huoli tai voi kai se olla keksittykin huoli. Mutta viimeksi joitajan aika sai olon vaan paljon huononemaan. Oli liian päällekäyvä hoitaja. Ja lisäksi se ei tunnu tietävän oikein mistään. Ihan arvailua vaan, sanoo joskus jotain ja joskus muulla kerralla keksiikin sanoa juuri toisin päin. Ei mitään logiikkaa tai oikaa vastausta. Täyttä arvailua vaan.

-jotain 15 vuotta vanhempi olen. Ei ole kanssa mitään sairauksia, muutakuin tämä ahdistus juttu joka on tullut. Tutkittu on. Toinen jalkapohja ja varpaat on oikeastikin kipeät. Siitä johtuen en ole pärjännyt riittävän hyvin töissä josta on seurannut tämä ahdistus.
Mutta tosiaan voit olla täysin kunnossa, mutta tuo ahdistus olisi ainut haittaava juttu.

Joku tuollainen ajattelu voi saada sen ahdistuksen aikaiseksi. Mutta se että miten sen ajattelut saa pois, niin se voi varmaan olla vaikeampi juttu.

Ahdistuksessa ja paniikissa ihminen on kiihtyneessä tilassa. Mikä sille on tasapainottava tekijä?