Miten kaikki maailman miljoonat naiset ovat jaksaneet tämän raskausajan? Odotan esikoistani, ja olen jo nyt ihan poikki, vaikka vasta vajaat 3 kk. Luulin ennen raskautta, että olen jo kokenut maksimaalisen henkisen ja fyysisen tuskan, mitä kokea voi. Luulin, etten hätkähtäisi enää mistään. Mutta toisin kävi. Minä olen maannut tiputuksessa ja olo on kaikinpuolin tosi surkea. Mitenkään päin en voi olla kun joka paikkaan sattuu, ja olo on kuin ilmapallolla. Jos se ilma edes tulisi mahasta ulos, mutta kun ei. Kesällinen laskettu aika tuntuu olevan iäisyyden päässä, vaikka tässä iässä (30 v) aika menee yleensä jo tosi nopeasti.
Miten jaksatte 9 kk?
Väsynyt
3546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kaikilla tämä raskaus ei vaan mene ihan niin helposti läpi, vielä on synnytys edessä ja jaksamista kysytään sittenkin kun vauva syntyy ja valvottaa. Kyllä sen silti vaan ihmeellisesti jaksaa...se pieni mytty antaa kummasti vaan voimia joten kyllä sinä hengissä selviät vaikka hankalaa onkin, usko pois :)
minulla on nyt rv 8 1 ja tuntuu todella rankalta, pahoinvointia on...ruoka ei maistu, syön vain pakosta koska olo on vielä huonompi jos en syö. Koko ajan väsyttää ja muutenkin paikat todella kipeänä. Vauva on toivottu ja todella iloinen asia mutta tällä hetkellä tuntuu kyllä todella rankalta...toivottavasti tämä jossakin vaiheessa helpottaisi!!
Vatsani paisuu kuin kuumailmapallo, vaikka se ei vielä sanottavammin näy takin alta. Paha olo ei juuri vaivaa joten voisin sanoa olevani kohtalaisen onnekas. Mutta muuten elämä rassaa kotona, perheenjäsenten touhut ja lemmikin vaativa hoitaminen..se on kontollani vuorokauden ajasta riippumatta ja verottaa kyllä voimia. Miesväkikin osaa olla toisinaan tosi rasittavaa porukkaa..pyydä nyt heitä auttamaan juuri ja heti - mitään ei tapahtu ainakaan puoleen tuntiin, vaikka itsellä kädet täynnä kotitöitä.. ja sitten heidän pakolliset kuviot viikonloppuna, niistä ei tingitä..
Toisaalta, voisinhan olla töissäkin tällä hetkellä, mutta tuntuu siltä että se voisi olla tosi kurjaa tämän pallo-olotilan ja väsymyksen vuoksi. Ihailen yhtä työtoveriani, joka kesti koko raskausajan töissä urheasti, kulki autolla töihin joka päivä 15 km ja on ison perheen äiti, jossa kaiken ikäisiä. Auttoi seuraajaansa töissä vielä äitiyslomallaankin. Hänen etunaan tosin oli helppo raskaus, eikä vatsakaan kasvanut hirveän suureksi, hän oli energinen ja hyväntuulinen koko ajan, muutenkin aivan erityinen tapaus.
Mutta toista se olisi minulla, tiedän kokemuksesta että vattani turpoaa vielä hirveäksi ja säryt alkavat.. ;)