Onko teitä muita ahdistanut tuo melkein kaikissa "itsehoito" oppaissa ja muissa elämäntapakirjoissa hoettu neuvo:
"Jos ahdistaa oikein kovasti, juttele siitä läheisen ystäväsi kanssa."
"Kerro ystävällesi/ystävillesi elämäntilanteestasi."
"Voit tehdä tämän harjoituksen ystäväsi kanssa."
Muutaman kerran on ahdistanut niin, että oli vähällä etten paiskannut kirjaa nurkkaan....
Kirjoittajat olettavat siis automaattisesti, että kaikilla on ystävä/ystäviä olemassa.
Ja myöskin olettavat, että on sisaruksia ja muita omaisia/sukulaisia.
Ei kuitenkaan kaikilla ole... jotenkin tuntui aikoinaan niin julmalta tuo..
Ja tuntuu muuten vieläkin.
"Jos ahdistaa oikein kovasti, juttele siitä läheisen ystäväsi kanssa."
"Kerro ystävällesi/ystävillesi elämäntilanteestasi."
"Voit tehdä tämän harjoituksen ystäväsi kanssa."
Muutaman kerran on ahdistanut niin, että oli vähällä etten paiskannut kirjaa nurkkaan....
Kirjoittajat olettavat siis automaattisesti, että kaikilla on ystävä/ystäviä olemassa.
Ja myöskin olettavat, että on sisaruksia ja muita omaisia/sukulaisia.
Ei kuitenkaan kaikilla ole... jotenkin tuntui aikoinaan niin julmalta tuo..
Ja tuntuu muuten vieläkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mun mielestä ystävät ei kaikille edes sovi. Kunhan elämässä on naamoja jotka pysyy ja on tuttuja niin se riittää.
Perhe tai ystävä olisi hyvä tukiverkkojoo, mutta valtio hoitaa senkin vaikkakin huononemaan päin.
Olen itse yksinäinen, mutta olenkin täysin omasta tahdosta. Joskus yritin väkisin saada uusia ja pitää vanhat ystäväni, mutta kun luovuin ajatuksesta niin elämäni on parempaa.
Ei välttämättä lohduta sua, mutta voit saada toisen näkökulman asialle :)
Ehkä kirjoittajat tarkoittavat tässä sitä että on helpompaa käsitellä asioita joidenkin muiden ihmisten kanssa, koska he usein tarjoavat vilpittömästi näkökulmaa jota ei itse heti tule ajatelleeksi.
Itsehän on ongelmat ratkaistava ja asiat punnittava. :) Looppujen lopuksi...
Ehkä näillä pyritään tarjoamaan apua joihinkin lievempiin ahdistuksiin, joissa kyökkipsykologialla voidaan jotain saavuttaa. Perhe on yleensä se ongelmien alku ja juuri ja ystävien kanssa voi tulla tilanne, että kokee itsensä vaan entistä surkeammaksi, kun tapana on verrata itseä muihin. Yhteiskunnan varojen säästö voi olla myös neuvojen taustalla. Terapeutteja kun on rajallinen määrä.
Meitä on monenlaisia. Eivät ystävät voi korvata ammatillista apua: ei heillä ole voimavaroja ja tietoa, miten auttaa vaikeissa elämän solmuissa. On silti hyvä että on ystäviä joiden kanssa lörpötellä ja antamassa kuunteluapua. Eihän terapeutit ole aina saatavilla ja tuskin ainakaan viikonloppuisin.
Jos kokee ettei tarvitse ystäviä ja pärjää paremmin vaikka itsekseen, ja ne tuttavat, työkaverit, pinnalliset ihmiskontaktit riittävät, niin saa ihan hyvälloä omallatunnolla elää sitten niin. Pääasia että ihminen on onnellinen ja se "erakkous" on oma valinta ei kohtalon sanelema pakkotilanne.
On kyllä vaikea jutella ja toimia itsehoito-oppaiden neuvojen mukaan, jos niitä ystäviä ei ole.
On keljuttanu ja monesti onkin. Yksinäisen pitää kuulemma puhua yksinäisyydestään ystävälleen ja läheiselleen. PRKL!
Nälkäkuolemaa tekevän pitää syödä!!! Jees! Maailma pelastuu!
Käytä viimeinen oljenkorsi ja kilauta keverille.
Hyvä neuvo jollekin avuttomalle MUTTA yksinäisellä ei ole ketään kenelle kilautella.
En olisi näin yksinäinen, jos olisi joku, edes yksi ihminen jossakin vaikkakin kaukana ja pelkästään puhelinsoiton päässä.
Totta. Samoin nuo suuret viisaat olettavat, että jokainen vähintään asuu jonkun kanssa. Herrajumala, äkkiä vanha pappi ja nuori pappi paikalle jos asut yksin! Ei ihme että yksinäisyys on tabu.