Ajattelin kysyä kysymyksen, etsiä näkökulmaa.

Virallisen buddhalaisen opin kannalta en osaa tähän vastata, mutta heitän sivuhuomiona, että on kahdenlaista ikuisuuskäsitettä:
- milloinkaan loppumaton, äärettömiin jatkuva aika
- ajattomuus, jossa kaikki on yhdellä kertaa läsnä, ja jossa ajalliset kokemukset paljastuvat vain miniskulaarisen pieneksi tussaukseksi koko olemassaolossa.

Näistä se ensimmäinen on se, joka saa kenet tahansa toivottomaksi asiaa ajatellessaan (kokemusta on). Jälkimmäisestä kertovat ihmiset, jotka ovat kuolleet ja tulleet takaisin, sekä samadheja kokeneet mystikot, ja tämä puolestaan on kertoman mukaan tavattoman autuaallista.

Terve!

Kysyit että uskotaanko buddhalaisuudessa tästä jälleensyntymien kierrosta vapautumiseen? Vastaan maallikkobuddhalaisena:

Buddhan opetuksissa selitetään loogisesti miten syntyminen, kuolema ja kärsimys johtuvat syistä, joista muodostuu syy-seuraus-ketju (kausaaliketju). Tämä jatkaa toistumistaan, niin kauan kuin ihmisellä on harhakäsityksiä. Pohjimmaisena syynä kärsimykselle käsittääkseni on se, että mieli muodostaa minäkuvan, jolle se antaa myös välittömästi sellaisen itsenäisen statuksen, mitä sillä ei todellisuudessa ole, jos asia käytäisiin loogisesti läpi. Tästä seuraa myös samanlaisen liioitellun (ja kuvitteellisen) merkityksen antaminen kaikille muillekin asioille, ja silloin hänelle muodostuu monia tunteita, jotka vetävät häntä kuin renkaasta nenässä.

Tämän ymmärtämisessä auttaa se, että ymmärtää asioiden johtuvan niitä edeltävistä syistä. Kaikella on jokin syy, tai monia syitä. Kun tilanne nähdään realistisesti sellaisena kuin se on, haitalliset tunteet lakkaavat, ja siitä seuraa että haitalliset teot lakkaavat, koska ei ole mitään syytä tehdä pahaa toiselle, koska ahneus ja viha eivät ole (harhakäsityksen poistumisen takia) enää vaikuttamassa, ja jos ne nousevat esiin (aiemmista syistä), ne havaitaan heti, aivan kuin jos olisit hereillä kotonasi ja joku huonekalu syttyisi yhtäkkiä tuleen niin kävisit heti sammuttamaan sitä ja tietäisit miten se sammutetaan. Niiden todellinen luonne nähdään heti niiden noustessa esiin ja ne haihtuvat olemattomuuteen. Sitä voisi verrata myös siihen miten nouseva aurinko sulattaa varjopaikkoihin muodostuneen ohuen jään.

Kärsimykseen johtavan kausaaliketjun lisäksi on (onneksi) myös ns. "transsendentaalinen kausaaliketju", joka Buddhan mukaan johtaa kärsimysten loppumiseen. Buddha Gautama kiteytti ns. Ensimmäiseen jaloon totuuteen, että kaikessa on kärsimystä, koska kaikki ilmiöt ovat väliaikaisia ja tyydyttämättömiä. Buddha tiivisti ns. Toisen jalon totuuden siten, että kaiken kärsimyksen aiheuttaa joksikin tulemisen, tyhjäksi tulemisen, tai aistinautintojen tavoittelu. Kolmas jalo totuus oli, että halujen loppuminen johtaa kärsimysten loppumiseen. Neljäs jalo totuus oli, että on olemassa tie ulos kärsimyksestä ja se on ns. Jalo kahdeksanosainen tie.

Buddhalaisuuteen ei kuulu sellainen, että sokeasti uskottaisiin johonkin, vaan kokeilemalla ja tarkkaavaisuudella havaitaan johtaako se parempaan & kärsimysten vähenemiseen vaiko ei. Buddhan mukaan, jos ihminen on esim. vapautunut kierrosta, niin hän tietää ja ymmärtää sillä hetkellä että hän on "vapautunut kierrosta". Monissa maissa ilmenevät, ja mediassa eniten näkyvillä olevat buddhalaiseksi miellettävät tavat ja käytännöt, esim. Thaimaassa tapahtuva amulettien myynti yms. ovat tulleet paikallisen kulttuurin historiasta ja esim. Tiibetin buddhalaisuudessa monet piirteet ovat tulleet hindulaisuudesta. Jos vaikka Suomi olisi buddhalainen maa, täällä käytäisiin siitä silti saunassa ja sitten ehkä ulkomailla näytettäisiin, kun buddhalaiset istuvat saunassa.

Yleensä ihmisen pitää myös kärsiä paljon, ennenkuin hänen on oltava niin realistinen, että hänen on pakko ryhtyä kitkemään kärsimystä aiheuttavia asioita. Usein kärsimys kasvaa suureksi ennenkuin ihminen on valmis katsomaan mikä kärsimystä oikeasti aiheuttaa. Hyvä tapa aloittaa on tehdä lyhyitä meditaatiohetkiä yrittäen keskittyä omaan hengitykseen, aluksi ehkä mieluiten ohjattuna meditaationa, vaikka YouTubesta kuunnellen. Ajatus harhailee tietysti väsymättä, mutta ideana on että yrittäisi rentoutua ja muistaisi sitten kääntää aina huomion takaisin hengitykseen. Hengitystä pitäisi vain seurailla, kuin vierestä, eikä ikäänkuin hyökätä sen kimppuun ja yrittää puristaa sitä hengiltä. Toinen hyvä keino on kokeilla buddhalaisten maallikoiden käyttämien harjoitussääntöjen noudattamista esim. täydenkuun ja mustan kuun aikoihin, eli pari kertaa kuukaudessa, ja katsoa onko sillä mitään vaikutusta omaan elämään. (engl: "five precepts" (ks. myös "eight precepts") ja "observance day".)

Ei kannata ajatella mustavalkoisesti ja ottaa jotain ylettömän suurta ja korkeaa tavoitetta, tai verrata itseään johonkin ylettömän hyveellisiin standardeihin, vaan olla tyytyväisiä siihen olotilaan mitä tässä hetkessä on ja kokeilla voisiko siihen jotain höystettä lisäämällä vähän parantaa omaa tilannetta.

Onnea valitsemallesi tielle!

Ei ole olemassa hyvää tai pahaa. On vain oikeita ja vääriä valintoja. Väärät valinnat aiheuttavat tuskaa eläville olennoille. Oikeat valinnat vähentävät tuskaa eläviltä olennoilta.

Elämä on kärsimystä. Kärsimys johtuu mielihaluista. Vapautuakseen kärsimyksestä on vapauduttava mielihaluista. Mieihalut vetävät takaisin jälleensyntymään. Mielihalujen lakkaaminen tekee sinusta buddhan eli valaistuneen, etkä synny enää uudestaan. Älykäs spekulaatio puolestaan tekee sinusta älykkään spekulaattorin.

Nämä keskustelut johtavat useimmiten harhaan.
Parasta olisi tutkia omaa sydämentilaansa ja keskittää katseensa yksin Kristukseen.
Ei niinkään täälläkin esiintyviin keskusteluihin, sillä jos näitä juttuja liikaa alkaa lukemaan, on vaara, että menettää sen sinapinsiementäkin pienemmän uskonsa.
Niin kummallisia nämä jutut ovat.

Jeesus on tie.
Hän on lammasten ovi käydä taivaallisiin.

Uudestisyntynyt Jumalan lapsi on uusi luomus, katso, mikä vanhaa on, on kadonnut ja uusi on sijaan tullut.

Se uusi ihminen, uudestisyntynyt käyttäytyykin hiukan eri tavalla kuin ns maailman lapset ja olisi hyvä, jos täällä yksikin uskovainen kirjoittaa, käyttäytyä sen kutsumuksen arvon mukaisesti.
Ei siis kaiken aikaa heitellä lokaa ja leikkiä kuralammikossa.

Kehoitan: -Ole ja käyttäydy lähdekristityn tavoin.

Kuralammikossa jos ja kun räpiköi, niin vesi on ilman muuta sameaa.

Lähdekristitty on ja pysyy ja käyttäytyy lähdekristittynä, eli hänen tarjoamansa vesikin on puhdasta, kirkasta ja selkeää.
Täynnä totuutta ja täynnä armoa, täynnä iloa ja täynnä rauhaa, jotka hän on lahjaksi Herraltaan saanut.
Kuin myös täynnä rakkautta, kärsivällisyyttä, itsehillintää, pitkämielisyyttä, laupeutta.

Ylhäältä tuleva viisaus on ensinnäkin lempeä.... puhdasta...täynnä hyviä hedelmiä.

Alhaalta tuleva viisaus taas on riitaisaa...apostoli sanoo sitä riivaajien viisaudeksi.

Ole Kristuksen palvelija ja palvele iloiten Herraasi.

"In short, since thinking is samsara and nonthought is nirvana, when the yogi remains among distractions and diversions, it is known as samsara; while remaining for even one moment in composure free of focus, that duration is known as nirvana."

"Treasures from Juniper Ridge" p.71.