Kolmen kaava

Työelämässä ryhmä pysyy koossa vuosien ajan, koska ihmisten toimeentulo riippuu työpaikasta. Tämä tekee porukasta tavallaan narsistin panttivankeja. Harrastipa hän millaista terroria tahansa suurin osa ihmisistä pysyy ympärillä. Hovi hullaantuu, elää narsistin harhassa. Hovijoukkojen liepeillä taiteilevat hymistelijät, jotka varovat ottamasta kantaa mihinkään, ettei heille käy kuten uhreille, jotka joutuvat monenlaisten rikosten uhreiksi. Narsisti nauttii tästä asetelmasta täysin rinnoin.

Juuri noin. Sainpa itsekin hamassa menneisyydessä lottovoiton ja pääsinpä työryhmään, jossa oli lisäkseni kaksi narskua ja yksi sosiopaatti. Narskut tekivät ohareita, valittivat kokoajan, olivat jatkuvasti sairauslomalla ja valittivat pomolle kaikesta. Sosiopaatti ylisteli itseään, valehteli päin naamaa, hihitteli itsekseen ja juoni selän takana kaikenlaista. Pomo uskoi tietysti enemmistöä ja syytti minua siitä, ettei työryhmä toiminut, vaikka jouduin tekemään toistenkin työt ja etsimään heitä ympäri kaupunkia. Minut leimattiin diktaattoriksi, joka ei ottanut huomioon muiden ideoita. Tunnelma työpaikalla kävi ahdistavaksi ja stressaavaksi. Ryhmä hajosi ja minä sain potkut työryhmästä.

Sama toistui kun narsisti saapui paikalle. Narsistinen persoonallisuushäiriö, käytöshäiriö, se on pysyvä luonteenpiirre se kenellä se on. Narsistin "kouluttaminen" paremmaksi ihmiseksi on turhaa koska ei muutu. Viisaampaa on vaihtaa seuraa. Narsisti voi löytää "oman paikkansa" yksityisyrittäjänä.

Ja ryhmä hajoaa, koska narsisti pilaa tunnelman, kylvää riitaa, manipuloi ihmiset valehtelemaan toisistaan ja inhoamaan toisiaan. Vaikka ottaisit narsistin siitä pois, ei rikottu luottamus tule takaisin eikä sitä edes kukaan halua enää takaisin.