Tuleeko läheisriippuvaisesta tunteeton?

Lapsikka

Tuleeko läheisriippuvaisesta lopulta tunteeton? Jos läheisriippuvaisella on pakonomainen tarve huolehtia, muodostuu siitä varmasti ajan mittaan taakka hänelle myös itselleen. Lisäksi huolehtimisen kohteissa riippuvaisen toiminta voi aiheuttaa ärtymystä, tästä on minulla itselläni kokemusta. Minä suutuin aina kun toinen vanhemmistani väkisin tunkeutui auttamaan ja asiani menivät aina sen jälkeen todella huonosti minun kannalta katsottuna. Koskaan apu ei koskaan kohdistunut siihen missä apua olisin tarvinnut vaan kaikkeen mahdolliseen muuhun ja se vei koko asiat aina täysin ojaan. Lopuksi aloin suhtautua tähän vanhempaani kuin viholliseen joka tulee tuhoamaan eikä auttamaan.

Vanhempani voihki että mikä lasta vaivaa ja yritti aina vain kovemmin hyökätä toimimattoman apunsa kanssa josta oli aina vain enemmän haittaa. Vanhemmallani oli varmasti henkisesti raskasta, koska sai aina haukut suoraan päin naamaa minulta kun yritti tunkeutua elämääni. Minulta paloi aina pinna. Lopuksi hänestä tuli täysin tunteeton minua kohtaan ja hän ei välittänyt lainkaan sitten mistään. Tämä vanhempani ei ymmärtänyt, eikä ymmärrä vieläkään että jos apua joku tarvitsee on se yleensä aivan pientä auttamista, mutta juuri oikeassa paikassa. Ei koko toisen elämää tarvitse haltuun ottaa, jos toisella joku sellainen ongelma, josta yli pääsee vain hieman avuksi työntämällä. Ehkä sitten kun tarpeeksi ihminen torjutaan ja hän ei itse ymmärrä miksi, hänestä tulee tunteeton joka voi muistuttaa empatian puutosta. Ehkä läheisriippuvaisesta tulee narsistinomainen sille läheiselleen joka esti häntä valloittamasta omaa elämäänsä.

41

446

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • m_ummi

      Ei vanhempikaan voi jatkuvasti ottaa haukkumisia vastaan. Jospa vanhempasi vaan ajattelevat, että no jos apu ei kelpaa, niin tulkoon toimeen omillaan.

      Ei käy vai? Ja nyt sitten he ovatkin narsisteja.
      Menes katsomaan sinne peiliin, kuka on vastuussa omasta elämästään ja aloita vuoropuhelu vanhempiesi kanssa, miten haluat sinua autettavan. Haukkuminen kun ei auta asiaa yhtään eteenpäin

      • sxsax

        No olipa taas yleisneuvo: "Aloita vuopropuhelu vanhempasi kanssa", hah!


      • p_app_a
        sxsax kirjoitti:

        No olipa taas yleisneuvo: "Aloita vuopropuhelu vanhempasi kanssa", hah!

        Se on sitä mummien amatööripsygologiaa...


      • Lapsikka

        "Ei vanhempikaan voi jatkuvasti ottaa haukkumisia vastaan. Jospa vanhempasi vaan ajattelevat, että no jos apu ei kelpaa, niin tulkoon toimeen omillaan.

        Ei käy vai? Ja nyt sitten he ovatkin narsisteja."

        Kuulehan kannattaa teidän mummeleiden mennä itse peilin eteen katsomaan että onko teistä yleensä kenekään auttajaksi. Tunkeudutte väkisin auttamaan vaikkette osaa juuri mitään, tarkoitus on teillä vaan että te läheisriippuvaiset tuntisitte itsenne jotenkin tärkeäksi. Se teidät yhdistää narsisteihin lujasti että ette osaa ajatelle miltä toisesta tuntuu aina vaan ajattelette omaa hyötyänne.


      • pehmeäkieli
        Lapsikka kirjoitti:

        "Ei vanhempikaan voi jatkuvasti ottaa haukkumisia vastaan. Jospa vanhempasi vaan ajattelevat, että no jos apu ei kelpaa, niin tulkoon toimeen omillaan.

        Ei käy vai? Ja nyt sitten he ovatkin narsisteja."

        Kuulehan kannattaa teidän mummeleiden mennä itse peilin eteen katsomaan että onko teistä yleensä kenekään auttajaksi. Tunkeudutte väkisin auttamaan vaikkette osaa juuri mitään, tarkoitus on teillä vaan että te läheisriippuvaiset tuntisitte itsenne jotenkin tärkeäksi. Se teidät yhdistää narsisteihin lujasti että ette osaa ajatelle miltä toisesta tuntuu aina vaan ajattelette omaa hyötyänne.

        Ompa kovaa kieltä tuntematonta kohtaan.


    • beenthere2

      EI !

    • sdasdasdasd

      Onhan se läheisriippuvaisena varmaankin rasittavaa olla, koska sisäinen pakotus aiheuttaa sen että hän haluaa 'auttaa' kokoajan muita pakonomaisesti. Ja lopulta hän saattaa ruveta syyttelemään lapsiaan siitä että nämä ovat pakottaneet hänet tekemään vaikka itse on tunkenut itsensä asioihin. Näin teki vanhempani vielä että siirsi sitten syyt minun niskoilleni kun itse poti selvää läheisriippuvuutta ja auttoi halusi tai ei...auttaminen oli lähinnä sitä että hän sai kaikki asiat sekoitettua ja vielä sotki vieraita ihmisiäkin mukaan, sellaisia joille asia ei vähääkään kuulu. Eli pahimman laatuinen sählääjä.

    • m_ummi

      Jos vanhemmat ovat läheisriippuvia, niin silloin ovat myös lapset. Sairaus kun on nimenomaan yhteisöllinen, eikä siitä voida irroittaa yhtä osaa pois.

      Läheisriippuvuudessa KAIKKI sairastavat, koska käyttäytymiskuviot ovat vääristyneet.

      Raivoominen, syyttäminen ja nimittely paljastaa aloittajan olevan myös osallisena riippuvuudessa.

      • "Raivoominen, syyttäminen ja nimittely paljastaa aloittajan olevan myös osallisena riippuvuudessa."

        Niin mummi on mun mielestä oikeassa, muutenkin hieman kummeksun näitä jos nää lapset tässä on aikuisia, eivätkä kykene asettamaan rajoja vanhemmilleen, niin mitä he ovat, ainakin mun mielestä kovasti itse henkisesti kiinni vanhemmissaan...

        Ymmärrän kyllä, esim. narsistivanhempien lasten tarpeeen keskustella vanhemmistaan tiettyyn rajaan asti, koska se vanhempien narsistisuus on varmasti vaikuttanut lapseen, tiedetään, että mm. että osasta lapsia tuleee itsestäänkin narsisteja, joko niitä paksuja(mussa ei ole mitään vikaa) tai käänteisnarsisteja, nimenomaan juuri läheisriippuvaisia. Samoin mm. alkoholistiperheistä tulee läheisriippuvaisia...

        Oma läheisriippuvuus tausta ny tosiaan kumpuaa lapsuuden perheestäni, alkoholismikuvioista ja jatkui aikuisena sitten samoissa merkeissä, huolehtiminen paapominen sitten kohdistui nimenomaan siihen alkoholistiin ja lapset jäivät hyvinkin usein ns. pärjäämään yksin, josta syystä heistä kasvoi näennäisesti hyvinkin omatoimisia/pärjääviä aikuisia, mutta sielussa on omat haavansa, joista onneksi ollaan kyetty aikuisina puhumaan...

        Mutta jotenkin ny näissä tämänkaltaisissa keskusteluissa tuntuu, että nää lapset on lähteneet pelkälle syyttelylinjalle, eivätkä näköjään kykene asettamaan niitä rajoja vanhemilleen, eivät ole jostain syystä kyenneet irtatumaan vanhemmistaan, ilm. vanhemmalla on avain heidän kotiinsa, lupa käydä joka päivä ja kovin kummalliselta tuntuu, että jos aikuinen lapsi sallii vieraampienkin ihmisten sotkeutua elämäänsä, että siltä osin ne omat rajat tuntuu olevan totaalisen hukassa tai sitten siellä taustassa on jotain todellista avun tarvetta tai sitten tosiaan ollaan vielä riippuvaisia vanhemmista, esim. taloudellisesti...

        Mutta joo, tuohon tunteettomuuten liittyen, niin se on sivullisten näkemys läheisriippuvaisesta

        "Läheisriippuvainen on saanut heiltä leiman, ”ei omia tunteita
        – olen kuten haluat”. ja siihen liittyen , että kun läheisriippuvainen alkaa tidostaa ongelmansa, alkaa asettamaan niitä rajoja niin aikuisista lapsista saattaa tuntua, että läheisriippuvainen vanhempi hylkää heidät...

        Hyvin useinhan käy niin kun läheisriippuvainen alkaa asettaa niitä rajoja, ei enää aina tulekkaan paikalle auttamaan kun tarvitaan tai anna sitä rahaa alkaa se syyttely, että ny se kauhea vanhempi ei auta enää ollenkaan, siittä on tullu "itsekäs paska" narsisti.

        Mutta tosiaan näissäkin asioissa syyttelyn sijaan aikuiset lapset voisivat pohtia asiaa/läheisriippuvuutta enemmänkin itsensä kannalta nimenomaan tätä kohtaa...

        "Omat rajat on tärkeä löytää. Mistä minä alan ja mistä muut alkavat. Toisen ihmisen päästäminen omien rajojen yli tuottaa varmasti pahaa oloa sisimpään"

        Mikä omien rajojen asettamisen vaikeus ja paha olo tosiaan näkyy näissä kirjoituksissa ja näihin lapsi vs. vanhempi suhteisiinkin pätee se ajatus, että vain itseään voi muuttaa, että olisko ne omat rajat mahdollista löytää/asettaa vai estääkö se riippuvuus vanhemmista vielä itsenäistymisen, pelkkä vanhemman syyttely tuskin asiaa auttaa vaan omalla tavallaan sitoo sekin uhrin kohteeseensa, sysätään valta ja samalla vastuu omasta elämästä vanhemman harteille jos ei oikein "onnaa"niin se johtuu vanhemmasta.

        Lainaukset linkistä

        http://laheisriippuvaiset.com/data/uploads/LAHEISRIIPPUVUUS.pdf


      • sdasdas
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "Raivoominen, syyttäminen ja nimittely paljastaa aloittajan olevan myös osallisena riippuvuudessa."

        Niin mummi on mun mielestä oikeassa, muutenkin hieman kummeksun näitä jos nää lapset tässä on aikuisia, eivätkä kykene asettamaan rajoja vanhemmilleen, niin mitä he ovat, ainakin mun mielestä kovasti itse henkisesti kiinni vanhemmissaan...

        Ymmärrän kyllä, esim. narsistivanhempien lasten tarpeeen keskustella vanhemmistaan tiettyyn rajaan asti, koska se vanhempien narsistisuus on varmasti vaikuttanut lapseen, tiedetään, että mm. että osasta lapsia tuleee itsestäänkin narsisteja, joko niitä paksuja(mussa ei ole mitään vikaa) tai käänteisnarsisteja, nimenomaan juuri läheisriippuvaisia. Samoin mm. alkoholistiperheistä tulee läheisriippuvaisia...

        Oma läheisriippuvuus tausta ny tosiaan kumpuaa lapsuuden perheestäni, alkoholismikuvioista ja jatkui aikuisena sitten samoissa merkeissä, huolehtiminen paapominen sitten kohdistui nimenomaan siihen alkoholistiin ja lapset jäivät hyvinkin usein ns. pärjäämään yksin, josta syystä heistä kasvoi näennäisesti hyvinkin omatoimisia/pärjääviä aikuisia, mutta sielussa on omat haavansa, joista onneksi ollaan kyetty aikuisina puhumaan...

        Mutta jotenkin ny näissä tämänkaltaisissa keskusteluissa tuntuu, että nää lapset on lähteneet pelkälle syyttelylinjalle, eivätkä näköjään kykene asettamaan niitä rajoja vanhemilleen, eivät ole jostain syystä kyenneet irtatumaan vanhemmistaan, ilm. vanhemmalla on avain heidän kotiinsa, lupa käydä joka päivä ja kovin kummalliselta tuntuu, että jos aikuinen lapsi sallii vieraampienkin ihmisten sotkeutua elämäänsä, että siltä osin ne omat rajat tuntuu olevan totaalisen hukassa tai sitten siellä taustassa on jotain todellista avun tarvetta tai sitten tosiaan ollaan vielä riippuvaisia vanhemmista, esim. taloudellisesti...

        Mutta joo, tuohon tunteettomuuten liittyen, niin se on sivullisten näkemys läheisriippuvaisesta

        "Läheisriippuvainen on saanut heiltä leiman, ”ei omia tunteita
        – olen kuten haluat”. ja siihen liittyen , että kun läheisriippuvainen alkaa tidostaa ongelmansa, alkaa asettamaan niitä rajoja niin aikuisista lapsista saattaa tuntua, että läheisriippuvainen vanhempi hylkää heidät...

        Hyvin useinhan käy niin kun läheisriippuvainen alkaa asettaa niitä rajoja, ei enää aina tulekkaan paikalle auttamaan kun tarvitaan tai anna sitä rahaa alkaa se syyttely, että ny se kauhea vanhempi ei auta enää ollenkaan, siittä on tullu "itsekäs paska" narsisti.

        Mutta tosiaan näissäkin asioissa syyttelyn sijaan aikuiset lapset voisivat pohtia asiaa/läheisriippuvuutta enemmänkin itsensä kannalta nimenomaan tätä kohtaa...

        "Omat rajat on tärkeä löytää. Mistä minä alan ja mistä muut alkavat. Toisen ihmisen päästäminen omien rajojen yli tuottaa varmasti pahaa oloa sisimpään"

        Mikä omien rajojen asettamisen vaikeus ja paha olo tosiaan näkyy näissä kirjoituksissa ja näihin lapsi vs. vanhempi suhteisiinkin pätee se ajatus, että vain itseään voi muuttaa, että olisko ne omat rajat mahdollista löytää/asettaa vai estääkö se riippuvuus vanhemmista vielä itsenäistymisen, pelkkä vanhemman syyttely tuskin asiaa auttaa vaan omalla tavallaan sitoo sekin uhrin kohteeseensa, sysätään valta ja samalla vastuu omasta elämästä vanhemman harteille jos ei oikein "onnaa"niin se johtuu vanhemmasta.

        Lainaukset linkistä

        http://laheisriippuvaiset.com/data/uploads/LAHEISRIIPPUVUUS.pdf

        "Niin mummi on mun mielestä oikeassa, muutenkin hieman kummeksun näitä jos nää lapset tässä on aikuisia, eivätkä kykene asettamaan rajoja vanhemmilleen, niin mitä he ovat, ainakin mun mielestä kovasti itse henkisesti kiinni vanhemmissaan..."

        "Oma läheisriippuvuus tausta ny tosiaan kumpuaa lapsuuden perheestäni"

        Ilmankos...

        " jos ei oikein "onnaa"niin se johtuu vanhemmasta."

        Mitä paskaa sinä oikein kirjoitat yhteenlaskujuntti? Tais kolahtaa sinulle kovasti kun noin rupeat haukkumaan kirjoittajia. Arvaappa mitä oikein näkyy omissa kirjoituksissasi?


      • "Tais kolahtaa sinulle kovasti kun noin rupeat haukkumaan kirjoittajia."

        Niin kyllähän keskustelun aihe kolahtaa, läheisriippuvuus, teemana on omakohtainen, juurkin tuo omat rajat juttu on tärkeä tiedostaa, mistä se toipuminen lähtee...

        Kurkkasin uudestaan sinunkin aikaisempaa kommenttiasi, kun ihmettelin hyökkäävyyttäsi, niin ilm. kolahti se varmaan sinuunkin jos hetkisen "kuuntelet" itseäsi sivullisen silmin, kerrot että vanhempasi sai kaikki asiasi sekoitettua ja toi jopa vieraitakin ihmisiä sähläämään elämääsi, että ainkin sivullisesta tuntuu, ettet sinäkään osaa läheisriippuvaisen tapaan asettaa rajoja vieraammille saati vanhemmallesi...

        Toki lähden oletusta, että olet aikuinen, siksi kummeksun, asia on toki eri jos olet syystä tai toisesta vielä riippuvainen vanhemmastasi...


      • dqwdwqd
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "Tais kolahtaa sinulle kovasti kun noin rupeat haukkumaan kirjoittajia."

        Niin kyllähän keskustelun aihe kolahtaa, läheisriippuvuus, teemana on omakohtainen, juurkin tuo omat rajat juttu on tärkeä tiedostaa, mistä se toipuminen lähtee...

        Kurkkasin uudestaan sinunkin aikaisempaa kommenttiasi, kun ihmettelin hyökkäävyyttäsi, niin ilm. kolahti se varmaan sinuunkin jos hetkisen "kuuntelet" itseäsi sivullisen silmin, kerrot että vanhempasi sai kaikki asiasi sekoitettua ja toi jopa vieraitakin ihmisiä sähläämään elämääsi, että ainkin sivullisesta tuntuu, ettet sinäkään osaa läheisriippuvaisen tapaan asettaa rajoja vieraammille saati vanhemmallesi...

        Toki lähden oletusta, että olet aikuinen, siksi kummeksun, asia on toki eri jos olet syystä tai toisesta vielä riippuvainen vanhemmastasi...

        Nyt kun olet tässä julkisesti tunnustautunut läheisriippuvaiseksi, vai nasistiko lienet, kun on pupillit pienet, niin luuletko että olet kuin joku läheisriippuvaisuuden sam vakn? Ehkä sinulle on liian paljon piilossa omasta sairaudestasi...


      • "niin luuletko että olet kuin joku läheisriippuvaisuuden sam vakn?"

        Tsih, en kuvittele jos luet kommenttejani niin hyvin usein lainaan itseäni viisaampien ajatuksia, oli kyse ny läheisriippuvaisista tai narsisteista, etten ny ihan pelkästään omavarainen ole siltä osin etteikö nää asiat joku tietäisi minua paremmin...

        Että tähänkin ny jatkoksi sitte sopinee jotain siihenkin liittyvää, miten läheisriippuuvudesta voi toipua,

        "Läheisriippuvuudesta toipuminen ei ole niitä helpoimpia tehtäviä, vaikka periaatteessa se onkin yksinkertaista. Sillä pohjimmiltaan parantuminen vaatii ainoastaan yhden ajatuksen hyväksymistä: jokainen meistä on vastuussa itsestään. Jos tämän hyväksyt, annat itsellesi luvan olla sellainen kuin olet. Anna toisten olla sellaisia kuin ovat. "

        http://www.kuntoutussaatio.fi/tutkimustoiminta/insp05

        Että jotenkin ny vaan ajattelisin, että jos tässä ketjussa ny on/oli kyse aikuisista lapsista niin joiltain osin se vastuu nyk. tilanteesta, siitä että vanhempi ja jopa vieraatkin ihmiset pääsee sekaantumaan heidän elämäänsä on heillä itselläänkin pelkästään vanhempia/muita ihmisiä syyttelemällä ne omat asiat/paha olo tuskin korjaantuu...


      • wqwqwefewf
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "niin luuletko että olet kuin joku läheisriippuvaisuuden sam vakn?"

        Tsih, en kuvittele jos luet kommenttejani niin hyvin usein lainaan itseäni viisaampien ajatuksia, oli kyse ny läheisriippuvaisista tai narsisteista, etten ny ihan pelkästään omavarainen ole siltä osin etteikö nää asiat joku tietäisi minua paremmin...

        Että tähänkin ny jatkoksi sitte sopinee jotain siihenkin liittyvää, miten läheisriippuuvudesta voi toipua,

        "Läheisriippuvuudesta toipuminen ei ole niitä helpoimpia tehtäviä, vaikka periaatteessa se onkin yksinkertaista. Sillä pohjimmiltaan parantuminen vaatii ainoastaan yhden ajatuksen hyväksymistä: jokainen meistä on vastuussa itsestään. Jos tämän hyväksyt, annat itsellesi luvan olla sellainen kuin olet. Anna toisten olla sellaisia kuin ovat. "

        http://www.kuntoutussaatio.fi/tutkimustoiminta/insp05

        Että jotenkin ny vaan ajattelisin, että jos tässä ketjussa ny on/oli kyse aikuisista lapsista niin joiltain osin se vastuu nyk. tilanteesta, siitä että vanhempi ja jopa vieraatkin ihmiset pääsee sekaantumaan heidän elämäänsä on heillä itselläänkin pelkästään vanhempia/muita ihmisiä syyttelemällä ne omat asiat/paha olo tuskin korjaantuu...

        Ja mä ihmettelen miten joku voi haksahtaa narsistiin, miten se antaa sen sekaantua omiin asioihinsa, ei sekään parane narsistia syyttelemällä, omaa tyhmyyttähän se on...


      • tytär-
        wqwqwefewf kirjoitti:

        Ja mä ihmettelen miten joku voi haksahtaa narsistiin, miten se antaa sen sekaantua omiin asioihinsa, ei sekään parane narsistia syyttelemällä, omaa tyhmyyttähän se on...

        Tässä kirjoitetaan nyt siitä, että vedetään rajat narsistivanhemman toiminnalle. Mutta kukaan ei tahdo muistaa tätä tosiasiaa, että narsistivanhempi ei koskaan kunnioita näitä vedettyjä rajoja mitenkään.

        Pikemminkin, pitäisi se narsistivanhempi saada ymmärtämään se, että hänen oma käytös on se syy, miksi näitä rajoja yleensä joudutaan vetämään. Ja niin kauan, kun on narsistivanhemman kanssa tekemisissä, vaikka vähänkin. Näitä rajoja rikotaan narsistin puolelta jatkuvasti.


      • jakierrosalkaaalusta
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "niin luuletko että olet kuin joku läheisriippuvaisuuden sam vakn?"

        Tsih, en kuvittele jos luet kommenttejani niin hyvin usein lainaan itseäni viisaampien ajatuksia, oli kyse ny läheisriippuvaisista tai narsisteista, etten ny ihan pelkästään omavarainen ole siltä osin etteikö nää asiat joku tietäisi minua paremmin...

        Että tähänkin ny jatkoksi sitte sopinee jotain siihenkin liittyvää, miten läheisriippuuvudesta voi toipua,

        "Läheisriippuvuudesta toipuminen ei ole niitä helpoimpia tehtäviä, vaikka periaatteessa se onkin yksinkertaista. Sillä pohjimmiltaan parantuminen vaatii ainoastaan yhden ajatuksen hyväksymistä: jokainen meistä on vastuussa itsestään. Jos tämän hyväksyt, annat itsellesi luvan olla sellainen kuin olet. Anna toisten olla sellaisia kuin ovat. "

        http://www.kuntoutussaatio.fi/tutkimustoiminta/insp05

        Että jotenkin ny vaan ajattelisin, että jos tässä ketjussa ny on/oli kyse aikuisista lapsista niin joiltain osin se vastuu nyk. tilanteesta, siitä että vanhempi ja jopa vieraatkin ihmiset pääsee sekaantumaan heidän elämäänsä on heillä itselläänkin pelkästään vanhempia/muita ihmisiä syyttelemällä ne omat asiat/paha olo tuskin korjaantuu...

        " eivätkä kykene asettamaan rajoja "

        Rajojen asettamisen tärkeys, luen ihmeekseni, että on elämää, jossa täyttyy asettaa rajoja lapsilleen, puolisolleen ja vanhemmilleen? Melkoisen sekavaa, jos rajaviidakossa elää? Ihminen on siis henkisesti kiinni siinä ihmisessä, johon ei rajoja kykene asettamaan, näinkö? Kovin syyllistävää tekstiä, että aina on vika toisessa?

        "Toki lähden oletusta, että olet aikuinen, siksi kummeksun, asia on toki eri jos olet syystä tai toisesta vielä riippuvainen vanhemmastasi..."

        Tämä taito on jalo taito, miksi pitää syytellä anonyymiä kirjoittajaa. Kolahtelusta syytellään toista ja samalla tavalla kolahdellaan itsekin.

        "Tsih" hihhihhii ja muita jänniä suhnuja.
        "Tsih, en kuvittele jos luet kommenttejani niin hyvin usein lainaan itseäni viisaampien ajatuksia, oli kyse ny läheisriippuvaisista tai narsisteista, etten ny ihan pelkästään omavarainen ole siltä osin etteikö nää asiat joku tietäisi minua paremmin..."

        Mistä tiedät, että ovat sinua viisaampia ajatuksia?


      • "Melkoisen sekavaa, jos rajaviidakossa elää? "
        Noinkin voi tosiaan olla jos ne omat rajat ovat kovin häilyväiset ja venyvät...

        Mutta kun puhutaan omista/terveistä rajoista niin ne kyllä asetetaan nimenomaan itseä eikä toisia varten, loppujen lopuksi ei ole kyse sen kummemmasta asiasta kuin itsearvostuksesta.

        Tuossa ny taas jotain aiheeseen liittyvää, mitä niillä omilla rajoilla haetaan...

        http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/itsearvostus-ja-omien-rajojen-tu/

        Mitä tulee tuohon

        "Kolahtelusta syytellään toista ja samalla tavalla kolahdellaan itsekin. "

        Niin myönsinkin, että tämä aihe, läheisriippuvuus teemana aina kolahtaa ja päättelin että joku ilm. minun vastineessanikin kolahti kanssakirjoittajaan, kun seuraava komenntti vaikutti hyökkäävältä...

        Tiedä sitte mitä tämän "uusintakierroksen" taustalla sitten on, huomionhakua, provosointia, yritystä saada metakkaa aikaiseksi tms.

        Mutta joo, tsih:n tarkoitus ny oli ilmaista vain huvittuneisuutta kommentista, että minäkö kuvittelisin olevani joku läheisriippuvuuden Sam Vaknin. Ettei sen kummempaa, toiset laittaa hymiöitä, toiset kirjoittaa tsih, kuvatessaan reaktioitaan (naurun tirskahdus)

        Toki tuossa kun tuota luin, niin aina sitä kiinnittää huomiota tuohon hihiittelyyn syystä, että hänellä joka muinoin kirjoitti nimissäni oli paljon tuota hihitystä siinä tekstissä, että tässäkin sitä sitten miettii, että liekö sama henkilö edelleen kyseessä...


      • Aika_tunnettu
        tytär- kirjoitti:

        Tässä kirjoitetaan nyt siitä, että vedetään rajat narsistivanhemman toiminnalle. Mutta kukaan ei tahdo muistaa tätä tosiasiaa, että narsistivanhempi ei koskaan kunnioita näitä vedettyjä rajoja mitenkään.

        Pikemminkin, pitäisi se narsistivanhempi saada ymmärtämään se, että hänen oma käytös on se syy, miksi näitä rajoja yleensä joudutaan vetämään. Ja niin kauan, kun on narsistivanhemman kanssa tekemisissä, vaikka vähänkin. Näitä rajoja rikotaan narsistin puolelta jatkuvasti.

        "Mutta kukaan ei tahdo muistaa tätä tosiasiaa, että narsistivanhempi ei koskaan kunnioita näitä vedettyjä rajoja mitenkään."
        Aika tunnettu asia näissä kirjoittelussa ollut, että uhri asettaa rajat tavallaan itselleen, minkä yli ei salli narsistin tulla... Sitä myöden kun narsisti ei rajoja kunnioita (kuten jo tiedätkin), kovemmat keinot käyttöön, välejä poikki jos ei muuten onnistu.
        Rajat siis itselle myös, mitä sietää.
        Kunnioitatko itse päätöksiäsi ja asettamiasi rajoja, jos et, niin olisiko aika aloittaa?


      • jakierrosalkaaalusta kirjoitti:

        " eivätkä kykene asettamaan rajoja "

        Rajojen asettamisen tärkeys, luen ihmeekseni, että on elämää, jossa täyttyy asettaa rajoja lapsilleen, puolisolleen ja vanhemmilleen? Melkoisen sekavaa, jos rajaviidakossa elää? Ihminen on siis henkisesti kiinni siinä ihmisessä, johon ei rajoja kykene asettamaan, näinkö? Kovin syyllistävää tekstiä, että aina on vika toisessa?

        "Toki lähden oletusta, että olet aikuinen, siksi kummeksun, asia on toki eri jos olet syystä tai toisesta vielä riippuvainen vanhemmastasi..."

        Tämä taito on jalo taito, miksi pitää syytellä anonyymiä kirjoittajaa. Kolahtelusta syytellään toista ja samalla tavalla kolahdellaan itsekin.

        "Tsih" hihhihhii ja muita jänniä suhnuja.
        "Tsih, en kuvittele jos luet kommenttejani niin hyvin usein lainaan itseäni viisaampien ajatuksia, oli kyse ny läheisriippuvaisista tai narsisteista, etten ny ihan pelkästään omavarainen ole siltä osin etteikö nää asiat joku tietäisi minua paremmin..."

        Mistä tiedät, että ovat sinua viisaampia ajatuksia?

        " Ihminen on siis henkisesti kiinni siinä ihmisessä, johon ei rajoja kykene asettamaan, näinkö? Kovin syyllistävää tekstiä, että aina on vika toisessa?"

        Niin jos nyt oikein tulkitsin aloitusta ja siihen liittyvää jatkokeskustelua, niin niissäkin sitä vikaa haettiin toisesta tässä tapauksessa läheisriippuvaisesta vanhemmasta jonka uhri lapsi koki olevansa vielä aikuisenakin, kun se vaan tunki auttamaan vaikka lapsi ei halunnutkaan...

        Mutta kuten mummi totesikin nää on koko perheen juttuja, että kyllä se lapsikin on osa sitä kuviota ja se kaikki vaikuttaa siihen millainen aikuinen hänestä kasvaa...

        Mutta on makuasia millä sanoilla näitä asioita pähkäilee, jos riippuvuus koetaan kovin loukkaavana sanana niin toisaalla jo joku toikin keskusteluun nimenomaan näihin lapsi vanhempi suhteisiin liittyen kietoutuneisuuden tunnelukon, jonka pohjalta voi myös asiaa ajatella, miten paljon se lapsuus/vanhempi vielä vaikuttaa joko suoraan tai taustalla itsekunkin nyk. olemiseen ja elämään...

        http://avaamoterapia.fi/blogi/kietoutuneisuus/


      • Eipä_tässä_mitiä
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "Melkoisen sekavaa, jos rajaviidakossa elää? "
        Noinkin voi tosiaan olla jos ne omat rajat ovat kovin häilyväiset ja venyvät...

        Mutta kun puhutaan omista/terveistä rajoista niin ne kyllä asetetaan nimenomaan itseä eikä toisia varten, loppujen lopuksi ei ole kyse sen kummemmasta asiasta kuin itsearvostuksesta.

        Tuossa ny taas jotain aiheeseen liittyvää, mitä niillä omilla rajoilla haetaan...

        http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/itsearvostus-ja-omien-rajojen-tu/

        Mitä tulee tuohon

        "Kolahtelusta syytellään toista ja samalla tavalla kolahdellaan itsekin. "

        Niin myönsinkin, että tämä aihe, läheisriippuvuus teemana aina kolahtaa ja päättelin että joku ilm. minun vastineessanikin kolahti kanssakirjoittajaan, kun seuraava komenntti vaikutti hyökkäävältä...

        Tiedä sitte mitä tämän "uusintakierroksen" taustalla sitten on, huomionhakua, provosointia, yritystä saada metakkaa aikaiseksi tms.

        Mutta joo, tsih:n tarkoitus ny oli ilmaista vain huvittuneisuutta kommentista, että minäkö kuvittelisin olevani joku läheisriippuvuuden Sam Vaknin. Ettei sen kummempaa, toiset laittaa hymiöitä, toiset kirjoittaa tsih, kuvatessaan reaktioitaan (naurun tirskahdus)

        Toki tuossa kun tuota luin, niin aina sitä kiinnittää huomiota tuohon hihiittelyyn syystä, että hänellä joka muinoin kirjoitti nimissäni oli paljon tuota hihitystä siinä tekstissä, että tässäkin sitä sitten miettii, että liekö sama henkilö edelleen kyseessä...

        "Toki tuossa kun tuota luin, niin aina sitä kiinnittää huomiota tuohon hihiittelyyn syystä, että hänellä joka muinoin kirjoitti nimissäni oli paljon tuota hihitystä siinä tekstissä, että tässäkin sitä sitten miettii, että liekö sama henkilö edelleen kyseessä..."
        Mihin tuttuun asiaan taas viittaakaan sellainen, että vainoaa loputtomiin kerran uhrikseen valinnutta... Ja jos uhri uskaltaa pitää puoliaan, saa uhri kärsiä nahoissaan teostaan... ei jätä rauhaan, vainoaa loputtomiin kostaakseen...
        Tässä jotain makua sellaisesta kun on joku joka ei unohda koskaan pinintäkään näpäytystä minkä saanut, vaikka kuinka oikeutetusti, vaikka kuinka itse olisi aiheuttanut..
        Tai no eipä tässä mitään, älä vain luovuta mistään vanhasta, voisi käydä vielä niin että pääsisi kehittymään puolittain vahingossa...


      • m_ummi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "Raivoominen, syyttäminen ja nimittely paljastaa aloittajan olevan myös osallisena riippuvuudessa."

        Niin mummi on mun mielestä oikeassa, muutenkin hieman kummeksun näitä jos nää lapset tässä on aikuisia, eivätkä kykene asettamaan rajoja vanhemmilleen, niin mitä he ovat, ainakin mun mielestä kovasti itse henkisesti kiinni vanhemmissaan...

        Ymmärrän kyllä, esim. narsistivanhempien lasten tarpeeen keskustella vanhemmistaan tiettyyn rajaan asti, koska se vanhempien narsistisuus on varmasti vaikuttanut lapseen, tiedetään, että mm. että osasta lapsia tuleee itsestäänkin narsisteja, joko niitä paksuja(mussa ei ole mitään vikaa) tai käänteisnarsisteja, nimenomaan juuri läheisriippuvaisia. Samoin mm. alkoholistiperheistä tulee läheisriippuvaisia...

        Oma läheisriippuvuus tausta ny tosiaan kumpuaa lapsuuden perheestäni, alkoholismikuvioista ja jatkui aikuisena sitten samoissa merkeissä, huolehtiminen paapominen sitten kohdistui nimenomaan siihen alkoholistiin ja lapset jäivät hyvinkin usein ns. pärjäämään yksin, josta syystä heistä kasvoi näennäisesti hyvinkin omatoimisia/pärjääviä aikuisia, mutta sielussa on omat haavansa, joista onneksi ollaan kyetty aikuisina puhumaan...

        Mutta jotenkin ny näissä tämänkaltaisissa keskusteluissa tuntuu, että nää lapset on lähteneet pelkälle syyttelylinjalle, eivätkä näköjään kykene asettamaan niitä rajoja vanhemilleen, eivät ole jostain syystä kyenneet irtatumaan vanhemmistaan, ilm. vanhemmalla on avain heidän kotiinsa, lupa käydä joka päivä ja kovin kummalliselta tuntuu, että jos aikuinen lapsi sallii vieraampienkin ihmisten sotkeutua elämäänsä, että siltä osin ne omat rajat tuntuu olevan totaalisen hukassa tai sitten siellä taustassa on jotain todellista avun tarvetta tai sitten tosiaan ollaan vielä riippuvaisia vanhemmista, esim. taloudellisesti...

        Mutta joo, tuohon tunteettomuuten liittyen, niin se on sivullisten näkemys läheisriippuvaisesta

        "Läheisriippuvainen on saanut heiltä leiman, ”ei omia tunteita
        – olen kuten haluat”. ja siihen liittyen , että kun läheisriippuvainen alkaa tidostaa ongelmansa, alkaa asettamaan niitä rajoja niin aikuisista lapsista saattaa tuntua, että läheisriippuvainen vanhempi hylkää heidät...

        Hyvin useinhan käy niin kun läheisriippuvainen alkaa asettaa niitä rajoja, ei enää aina tulekkaan paikalle auttamaan kun tarvitaan tai anna sitä rahaa alkaa se syyttely, että ny se kauhea vanhempi ei auta enää ollenkaan, siittä on tullu "itsekäs paska" narsisti.

        Mutta tosiaan näissäkin asioissa syyttelyn sijaan aikuiset lapset voisivat pohtia asiaa/läheisriippuvuutta enemmänkin itsensä kannalta nimenomaan tätä kohtaa...

        "Omat rajat on tärkeä löytää. Mistä minä alan ja mistä muut alkavat. Toisen ihmisen päästäminen omien rajojen yli tuottaa varmasti pahaa oloa sisimpään"

        Mikä omien rajojen asettamisen vaikeus ja paha olo tosiaan näkyy näissä kirjoituksissa ja näihin lapsi vs. vanhempi suhteisiinkin pätee se ajatus, että vain itseään voi muuttaa, että olisko ne omat rajat mahdollista löytää/asettaa vai estääkö se riippuvuus vanhemmista vielä itsenäistymisen, pelkkä vanhemman syyttely tuskin asiaa auttaa vaan omalla tavallaan sitoo sekin uhrin kohteeseensa, sysätään valta ja samalla vastuu omasta elämästä vanhemman harteille jos ei oikein "onnaa"niin se johtuu vanhemmasta.

        Lainaukset linkistä

        http://laheisriippuvaiset.com/data/uploads/LAHEISRIIPPUVUUS.pdf

        Ihan samoilla linjoilla olen. Itsellä on ja ollut läheisriippuvaiset vanhemmat, joita ei oikein mitenkään saanut karistettua omasta elämästään. Aloin sitten vaan tietoisesti tehdä omia ratkaisuja, miten kanssakäymistä tulee jatkaa, koska puhumien ei mennyt jakeluun. Eihän heillä mikään paha tarkoitus ollut, vaan ilmeisesti olivat vaan itse myös olleet lapsuudessaan samanlaisten väärien käyttäytymismallien vaikutuspiirissä.

        Sitä riippuvuus nimenomaan on, vääriä käyttäytymis ja toimintamalleja, joita sitten toistetaan papukaijanomaisesti. Mulla ja on ollut omassa elämässä ihan metsään menneitä suhteita ja alkoholistimiehiä, joilla vaan on ollut samanlaiset ongelmat kuin itselläkin. Mutta tosiaan raivoominen ja syyttely ei auta mitään, eikä ole ratkaisu.

        Tietty helppo sanoa, että oma elämä pitää yrittää ottaa hallinaan ja ne rajat on asetettava, jos aikoo päästä kierteestä eroon. Itse olen päässyt, eikä enää kauheesti kiinnosta edes keskustella aiheesta kun on jo ns. "kuivilla". Kongnitiivinen terapia, missä käydään läpi vääriä uskomuksia, asenteita ja tunteita auttaa kuulemma, mutta en ole sitä itsekään hakenut.

        Jos on läheisriippuvainen tausta, niin kaikkeen meinaa jäädä kiinni tai ainakin toistaa virheitä moneen kertaan, ellei ala tiedostaa tilannetta ja sittenkin selviiminen on monelle kivinen tie, mutta se kannattaa.

        Narsismista jauamiseen voi myös jäädä turhan pitkäksi aikaa kiinni, jos ei pyri myös eteenpäin. Veikkaan että näillä lapsilla on kyllä tietoa, mutta ei ketään joka ohjaisi heitä oikeaan suuntaan. Keskenään haukkumien kenellä on kaikkein pahin tilanne, asia ei etene.


      • m_ummi kirjoitti:

        Ihan samoilla linjoilla olen. Itsellä on ja ollut läheisriippuvaiset vanhemmat, joita ei oikein mitenkään saanut karistettua omasta elämästään. Aloin sitten vaan tietoisesti tehdä omia ratkaisuja, miten kanssakäymistä tulee jatkaa, koska puhumien ei mennyt jakeluun. Eihän heillä mikään paha tarkoitus ollut, vaan ilmeisesti olivat vaan itse myös olleet lapsuudessaan samanlaisten väärien käyttäytymismallien vaikutuspiirissä.

        Sitä riippuvuus nimenomaan on, vääriä käyttäytymis ja toimintamalleja, joita sitten toistetaan papukaijanomaisesti. Mulla ja on ollut omassa elämässä ihan metsään menneitä suhteita ja alkoholistimiehiä, joilla vaan on ollut samanlaiset ongelmat kuin itselläkin. Mutta tosiaan raivoominen ja syyttely ei auta mitään, eikä ole ratkaisu.

        Tietty helppo sanoa, että oma elämä pitää yrittää ottaa hallinaan ja ne rajat on asetettava, jos aikoo päästä kierteestä eroon. Itse olen päässyt, eikä enää kauheesti kiinnosta edes keskustella aiheesta kun on jo ns. "kuivilla". Kongnitiivinen terapia, missä käydään läpi vääriä uskomuksia, asenteita ja tunteita auttaa kuulemma, mutta en ole sitä itsekään hakenut.

        Jos on läheisriippuvainen tausta, niin kaikkeen meinaa jäädä kiinni tai ainakin toistaa virheitä moneen kertaan, ellei ala tiedostaa tilannetta ja sittenkin selviiminen on monelle kivinen tie, mutta se kannattaa.

        Narsismista jauamiseen voi myös jäädä turhan pitkäksi aikaa kiinni, jos ei pyri myös eteenpäin. Veikkaan että näillä lapsilla on kyllä tietoa, mutta ei ketään joka ohjaisi heitä oikeaan suuntaan. Keskenään haukkumien kenellä on kaikkein pahin tilanne, asia ei etene.

        "Jos on läheisriippuvainen tausta, niin kaikkeen meinaa jäädä kiinni tai ainakin toistaa virheitä moneen kertaan, ellei ala tiedostaa tilannetta ja sittenkin selviiminen on monelle kivinen tie, mutta se kannattaa."

        Niin se on totta, että moniakin asioita saattaa jäädä jauhamaan loputtomiin, että tavallaan voi käydä niinkin, että riippuvuus sitten korvataan toisella...

        Mitä tulee tuohon mainitsemaasi terapiaan niin itsellä on siitä kokemusta vuosien takaa, ei se sinällään minua "parantunut kokonaan", mutta opetti oivaltamaan ja tiedostamaan ja sitä kautta ymmärtämään omia ajatus/kokemus ja käyttäytymismallejani jolloin avautuu se mahdollisuus valita toisinkin...

        Että on siitä paljon ollut apua elämässä

        Itsellä näihin läheisriippuvuus juttuihin, ei liity tuollaista vanhemman pakkoauttamista, eikä itsenikään ole tarvinnut aikuisten lasten elämään konkreettisesti sekaantua sen jälkeen kun ovat omillaan alkaneet elää...

        Enemmänkin tää mun liittyen lapsiin on semmosta huolestumista, kauhuskenaaroiden kehittelyä, mitä saattaisi sattua milloinkin, mutta nekin "mölyt" pyrin pitämään useimmiten omassa mahassani, että suurin haitta niistä kohdistuu itseeni ja helpotus on hetken aina suuri kun ne eivät totetuneetkaan, mutta kun elämä tuo aina sitte eteen uusia asioita joista pitää huolestua, että ohan se välillä raskasta, että tyyneysrukous on kovassa käytössä...

        Tiedä sitten, olenko alitajuisesti sitte syöttänyt lapsilleni sen omillaan pärjäämisen pakkomallin vai ovatko he luonnostaan niin itsenäisiä, toki oma vaikutuksensa on sitte lasten isän alkoholismillakin. Onneksi näistä kaikista asioista ollaan kyetty puhumaan ja lapset ovat puhuneet/puhuvat niistä/lapsuudestaan keskenäänkin...


      • kysyväeitieltäeksykai
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "Jos on läheisriippuvainen tausta, niin kaikkeen meinaa jäädä kiinni tai ainakin toistaa virheitä moneen kertaan, ellei ala tiedostaa tilannetta ja sittenkin selviiminen on monelle kivinen tie, mutta se kannattaa."

        Niin se on totta, että moniakin asioita saattaa jäädä jauhamaan loputtomiin, että tavallaan voi käydä niinkin, että riippuvuus sitten korvataan toisella...

        Mitä tulee tuohon mainitsemaasi terapiaan niin itsellä on siitä kokemusta vuosien takaa, ei se sinällään minua "parantunut kokonaan", mutta opetti oivaltamaan ja tiedostamaan ja sitä kautta ymmärtämään omia ajatus/kokemus ja käyttäytymismallejani jolloin avautuu se mahdollisuus valita toisinkin...

        Että on siitä paljon ollut apua elämässä

        Itsellä näihin läheisriippuvuus juttuihin, ei liity tuollaista vanhemman pakkoauttamista, eikä itsenikään ole tarvinnut aikuisten lasten elämään konkreettisesti sekaantua sen jälkeen kun ovat omillaan alkaneet elää...

        Enemmänkin tää mun liittyen lapsiin on semmosta huolestumista, kauhuskenaaroiden kehittelyä, mitä saattaisi sattua milloinkin, mutta nekin "mölyt" pyrin pitämään useimmiten omassa mahassani, että suurin haitta niistä kohdistuu itseeni ja helpotus on hetken aina suuri kun ne eivät totetuneetkaan, mutta kun elämä tuo aina sitte eteen uusia asioita joista pitää huolestua, että ohan se välillä raskasta, että tyyneysrukous on kovassa käytössä...

        Tiedä sitten, olenko alitajuisesti sitte syöttänyt lapsilleni sen omillaan pärjäämisen pakkomallin vai ovatko he luonnostaan niin itsenäisiä, toki oma vaikutuksensa on sitte lasten isän alkoholismillakin. Onneksi näistä kaikista asioista ollaan kyetty puhumaan ja lapset ovat puhuneet/puhuvat niistä/lapsuudestaan keskenäänkin...

        Tuo on juuri tärkeää kyetä rehellisesti puhumaan lapsiensa kanssa ja hienoa, että olet siinä onnistunut. Pidän sitä ehkä kaikkein tärkeimpänä osaamisena, kykyä purkaa ja puhua vaikeita asioita läpi omien läheisten kanssa, koska silloin se auttaa parhaiten kaikkia. Salaa toisen selän takana vuodattaen ongelmiaan ulkopuoliselle ei ainakaan tuo millään tavalla apua, vaan vie vain pahempaan umpikujaan. Ainoastaan vaitiolovelvollinen ammattipätevyyden haltija, joka virallisena työnään tekee tuota, voi olla se ulkopuolinen tukija.
        Erittäin tärkeänä tässä ko. kyvyssä puhua on se, ettei omat lapset tekisi samanlaisia virheitä uudestaan jonain jatkumona, se on juuri se tavoite ainakin omalla kohdalla. Toivon, että ovat niin valppaita, etteivät tule koskaan petetyksi samalla tavalla kuin minä ja toisaalta nähtyään ne kaikki ongelmat, jotka siitä kasaantuivat myös heille itselleen (mm. viiltely) tajuavat, että on väärin toimia toisen seläntakana. Toivonkin siis myös, etteivät koskaan ryhdy pettämään puolisoaan tai toimimaan kolmantena kivenä joidenkin toisten suhteessa.
        Kerroit omasta terapiastasi, ettei se parantanut sinua kokonaan. Haluan kuitenkin kysyä, että oliko tuo terapia ennen sitä tapaamaasi narsistia?


      • m_ummi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "Jos on läheisriippuvainen tausta, niin kaikkeen meinaa jäädä kiinni tai ainakin toistaa virheitä moneen kertaan, ellei ala tiedostaa tilannetta ja sittenkin selviiminen on monelle kivinen tie, mutta se kannattaa."

        Niin se on totta, että moniakin asioita saattaa jäädä jauhamaan loputtomiin, että tavallaan voi käydä niinkin, että riippuvuus sitten korvataan toisella...

        Mitä tulee tuohon mainitsemaasi terapiaan niin itsellä on siitä kokemusta vuosien takaa, ei se sinällään minua "parantunut kokonaan", mutta opetti oivaltamaan ja tiedostamaan ja sitä kautta ymmärtämään omia ajatus/kokemus ja käyttäytymismallejani jolloin avautuu se mahdollisuus valita toisinkin...

        Että on siitä paljon ollut apua elämässä

        Itsellä näihin läheisriippuvuus juttuihin, ei liity tuollaista vanhemman pakkoauttamista, eikä itsenikään ole tarvinnut aikuisten lasten elämään konkreettisesti sekaantua sen jälkeen kun ovat omillaan alkaneet elää...

        Enemmänkin tää mun liittyen lapsiin on semmosta huolestumista, kauhuskenaaroiden kehittelyä, mitä saattaisi sattua milloinkin, mutta nekin "mölyt" pyrin pitämään useimmiten omassa mahassani, että suurin haitta niistä kohdistuu itseeni ja helpotus on hetken aina suuri kun ne eivät totetuneetkaan, mutta kun elämä tuo aina sitte eteen uusia asioita joista pitää huolestua, että ohan se välillä raskasta, että tyyneysrukous on kovassa käytössä...

        Tiedä sitten, olenko alitajuisesti sitte syöttänyt lapsilleni sen omillaan pärjäämisen pakkomallin vai ovatko he luonnostaan niin itsenäisiä, toki oma vaikutuksensa on sitte lasten isän alkoholismillakin. Onneksi näistä kaikista asioista ollaan kyetty puhumaan ja lapset ovat puhuneet/puhuvat niistä/lapsuudestaan keskenäänkin...

        Mulla on ja aikuiset lapset ja ei ole kyllä tarvinnut heissä roikkua, kun ovat senkin sanoneet suoraan. Ja kun itsellä on ollut kova homma aikoinaan karistaa pakkoauttajat kintereiltä, niin en ole kyllä tuppautunutkaan heidän elämäänsä.

        Aika jännä juttu nyt katsella taaksepäin, mitä kaikkea läheisriippuvuus teetti ja kaikki perheenjäsenethän siinnä oli mukana tavalla tai toisella. Vieläkään en lakkaa ihmettelemästä, miksi en laittanut rajoja jo aikaisemmin, vaan ajoin itseni ihan piippuun joustamalla ja joustamalla ja tietysti toivomalla, että joskus kaikki muuttuu paremmaksi. Ja kyllähän kaikki sitten muuttuikin kun tajusin, että mun yli ei enää kävellä, vahingosta tuli vaan vähän turhan suuri kun rajoja ei laittanut ajoissa.

        Läheisriippuvuus on sitä, että kaikki häärää toistensa tontilla ja kukaan ei tule autetuksi kun on tosi paikka. Ihmisen tulee voida luottaa, että perhe on se jolta voi tiukan paikan tullen hakea apua, mutta joka ei sen jälkeen ala käyttää valtaa järjestelemällä avunhakijan tulevaisuudenkin valmiiksi ja tietysti oman mallin mukaiseksi. Ei se ole mitään apua, vaan vallankäyttöä.

        Mutta liian kauan ei kannata pyörittää samaa levyä ja tuijottaa vaan siihen yhteen narsistiin, kun se ei auta itseä eteenpäin. Tietysti kaikilla on oma aikataulunsa ja jos on oikein pahoja koemuksia takana, niin aikaahan se ottaa.


      • m_ummi kirjoitti:

        Mulla on ja aikuiset lapset ja ei ole kyllä tarvinnut heissä roikkua, kun ovat senkin sanoneet suoraan. Ja kun itsellä on ollut kova homma aikoinaan karistaa pakkoauttajat kintereiltä, niin en ole kyllä tuppautunutkaan heidän elämäänsä.

        Aika jännä juttu nyt katsella taaksepäin, mitä kaikkea läheisriippuvuus teetti ja kaikki perheenjäsenethän siinnä oli mukana tavalla tai toisella. Vieläkään en lakkaa ihmettelemästä, miksi en laittanut rajoja jo aikaisemmin, vaan ajoin itseni ihan piippuun joustamalla ja joustamalla ja tietysti toivomalla, että joskus kaikki muuttuu paremmaksi. Ja kyllähän kaikki sitten muuttuikin kun tajusin, että mun yli ei enää kävellä, vahingosta tuli vaan vähän turhan suuri kun rajoja ei laittanut ajoissa.

        Läheisriippuvuus on sitä, että kaikki häärää toistensa tontilla ja kukaan ei tule autetuksi kun on tosi paikka. Ihmisen tulee voida luottaa, että perhe on se jolta voi tiukan paikan tullen hakea apua, mutta joka ei sen jälkeen ala käyttää valtaa järjestelemällä avunhakijan tulevaisuudenkin valmiiksi ja tietysti oman mallin mukaiseksi. Ei se ole mitään apua, vaan vallankäyttöä.

        Mutta liian kauan ei kannata pyörittää samaa levyä ja tuijottaa vaan siihen yhteen narsistiin, kun se ei auta itseä eteenpäin. Tietysti kaikilla on oma aikataulunsa ja jos on oikein pahoja koemuksia takana, niin aikaahan se ottaa.

        "Mulla on ja aikuiset lapset ja ei ole kyllä tarvinnut heissä roikkua, kun ovat senkin sanoneet suoraan."

        Joo noinhan ne tuppaa sanomaan hyvinkin suoraan. Taannoin kun murehdin ääneen heidän matkalle lähtöään tyyliin mitä kaikkea saattaa sattua niin kyllä sieltä tuli hyvinkin napakasti että pitääks sun aina ajatella kaikkea negatiivisuuden kautta. Olisit iloinen kun sun lapsilla on mahdollisuus nähdä maailmaa...

        Oikeassahan ne ovat, mutta kun luonto on mikä on ihan lapsena omaksuttu selvitymiskeino, josta löytynee se selitys tuohon mainitsemaasi, miksi niin kauan kestin yhtä sun toista huonoa kohtelua. Mulla herättäjänä toimi tytär, naapuri ja Hellsteniltä lainattu lause "jos et pidä jalanjäljistä kasvoillasi, miksi makaat lattialla"

        Mulla noi ajat ja herääminen omaan sairauteen liittyy avioliittooni alkoholistin puolisona. Ns. narsisti juttu on sitten toinen juttu, ajallisesti noiden välissä oli lähes kymmenkunta vuotta ilman minkäänlaista suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen.

        Tuokin on totta mitä mainitset tuossa toisessa, ympäristö myös reagoi siihen, että toinen muuttuu, arvostelijoitakin oli, muutama ystävyyssuhde siinä meni ja miehen puoleiset sukulaiset lakkasivat pitämästä yhteyttä lapsiinkin.

        Mutta tosiaan muutostakin on tapahtunut, nykyään uskallan jopa riidellässä korottaa ääntänikin, ilman pelkoa että kaikki menis jotenkin överiksi. Toki sitäkin joskus jää vielä ihmettelemään, että minäkö tässä huudan ja kohta se jo alkaa naurattaakin, että miten omituisista asioista sitä voi olla nykyään tyytyväinen itseensä...


      • bnmbm
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "Mulla on ja aikuiset lapset ja ei ole kyllä tarvinnut heissä roikkua, kun ovat senkin sanoneet suoraan."

        Joo noinhan ne tuppaa sanomaan hyvinkin suoraan. Taannoin kun murehdin ääneen heidän matkalle lähtöään tyyliin mitä kaikkea saattaa sattua niin kyllä sieltä tuli hyvinkin napakasti että pitääks sun aina ajatella kaikkea negatiivisuuden kautta. Olisit iloinen kun sun lapsilla on mahdollisuus nähdä maailmaa...

        Oikeassahan ne ovat, mutta kun luonto on mikä on ihan lapsena omaksuttu selvitymiskeino, josta löytynee se selitys tuohon mainitsemaasi, miksi niin kauan kestin yhtä sun toista huonoa kohtelua. Mulla herättäjänä toimi tytär, naapuri ja Hellsteniltä lainattu lause "jos et pidä jalanjäljistä kasvoillasi, miksi makaat lattialla"

        Mulla noi ajat ja herääminen omaan sairauteen liittyy avioliittooni alkoholistin puolisona. Ns. narsisti juttu on sitten toinen juttu, ajallisesti noiden välissä oli lähes kymmenkunta vuotta ilman minkäänlaista suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen.

        Tuokin on totta mitä mainitset tuossa toisessa, ympäristö myös reagoi siihen, että toinen muuttuu, arvostelijoitakin oli, muutama ystävyyssuhde siinä meni ja miehen puoleiset sukulaiset lakkasivat pitämästä yhteyttä lapsiinkin.

        Mutta tosiaan muutostakin on tapahtunut, nykyään uskallan jopa riidellässä korottaa ääntänikin, ilman pelkoa että kaikki menis jotenkin överiksi. Toki sitäkin joskus jää vielä ihmettelemään, että minäkö tässä huudan ja kohta se jo alkaa naurattaakin, että miten omituisista asioista sitä voi olla nykyään tyytyväinen itseensä...

        " pitääks sun aina ajatella kaikkea negatiivisuuden kautta. " Tiedän nyt mihin ihastui, äitinsä oli samanlainen, ajatteli kaiken negatiivisuuden kautta. Jopa se valkoinen möyheä neulebaskeri, äidillään oli samanlainen, mutta vaalenpunainen. Ei voi olla totta, hän etsi äitiään, joka oli juuri se hiljainen ja riitelemätön ja joka kesti huonoa kohtelua, kunnes mielenterveys petti.

        "nykyään uskallan jopa riidellässä korottaa ääntänikin, ilman pelkoa että kaikki menis jotenkin överiksi." Aiheuttiko se alkoholistipuoliso sen, että et uskaltanut riidellä vai jo lapsuudessa käyttäydyit tuolla tavoin? Aika jännää, kun omassa kodissa huudettiin riideltäessä, niin teen helposti samalla tavalla, jos en kiinnitä siihen huomiota ja yritä toimia vähemmän äänekkäästi.


      • alkup
        jakierrosalkaaalusta kirjoitti:

        " eivätkä kykene asettamaan rajoja "

        Rajojen asettamisen tärkeys, luen ihmeekseni, että on elämää, jossa täyttyy asettaa rajoja lapsilleen, puolisolleen ja vanhemmilleen? Melkoisen sekavaa, jos rajaviidakossa elää? Ihminen on siis henkisesti kiinni siinä ihmisessä, johon ei rajoja kykene asettamaan, näinkö? Kovin syyllistävää tekstiä, että aina on vika toisessa?

        "Toki lähden oletusta, että olet aikuinen, siksi kummeksun, asia on toki eri jos olet syystä tai toisesta vielä riippuvainen vanhemmastasi..."

        Tämä taito on jalo taito, miksi pitää syytellä anonyymiä kirjoittajaa. Kolahtelusta syytellään toista ja samalla tavalla kolahdellaan itsekin.

        "Tsih" hihhihhii ja muita jänniä suhnuja.
        "Tsih, en kuvittele jos luet kommenttejani niin hyvin usein lainaan itseäni viisaampien ajatuksia, oli kyse ny läheisriippuvaisista tai narsisteista, etten ny ihan pelkästään omavarainen ole siltä osin etteikö nää asiat joku tietäisi minua paremmin..."

        Mistä tiedät, että ovat sinua viisaampia ajatuksia?

        Älykkäät eivät lue kirjoja, he kirjoittavat niitä, älykkäät eivät lainaile toisten ajatuksia, he ajattelevat itse.


      • Voihan_
        alkup kirjoitti:

        Älykkäät eivät lue kirjoja, he kirjoittavat niitä, älykkäät eivät lainaile toisten ajatuksia, he ajattelevat itse.

        Voihan sitä ajatella itse, mutta kun ei osu äärelle ensimmäisenä, niin on hyvä laittaa viittaus siihen aiempaan ajattelijaan.


      • mageepalsta
        Voihan_ kirjoitti:

        Voihan sitä ajatella itse, mutta kun ei osu äärelle ensimmäisenä, niin on hyvä laittaa viittaus siihen aiempaan ajattelijaan.

        Milloin täällä huudetaan lähdeviitettä omille ajatuksille ja milloin puolestaan kitistään, ettei osta itse ajatella mitään, vaan linkkaillaan omiksi ajatuksiksi niitä lähdeviitteitä. Tyypillistä touhua, teki niin tai näin aina menee väärinpäin.


    • rankkaaseon

      Tuleeko läheisriippuvaisesta lopulta tunteeton? Ei tule, koska hän on ollut sitä aina. Läheisriippuvainen ei tunnista omia syviä tunteitaan ja tarpeitaan, ainoastaan toisten.

      Oikeasti itsensä ulkopuolella kasvaneen tai vahvuuteen sairastuneen sisällä on pohjaton suru ja yksinäisyys johtuen siitä, että hän ei ole koskaan tullut kohdatuksi omana itsenään. Nämä tunteet on kohdattava, jos haluaa vapautua sairaudesta. Samalla on kohdattava tuska siitä, että on ollut niin rajaton ja kykenemätön suojelemaan omaa sisintään, että on joutunut jonkun narsistin satuttamaksi ja traumatisoimaksi. Kaiken lapsuusaikaisen vaillejäämisen lisäksi. Tunteet on todella rankkoja, kun ne joskus pystyy käsittelemään.

      • m_ummi

        Mutta läheisriippuvalla on mahdollisuus löytää nuo tunteet ja sitten kun ne alkaa löytymään, niin vasta sitten ihmissuhdekuviot myös alkavat muuttua. Sekään ei käy tuskattomasti, koska yhteisön muut jäsenet pistävät usein rajusti hanttiin muutoksen alottajalle. Siitä alkaa sairaan yhteisön raivoomien, syyttely, vinoileminen, toisen elämänmuutoksen hankaloittaminen ym. ym. lista on loputon. Tämän läpi läheisriippuvan on vaan mentävä, jos aikoo löytää itsensä ja jatkaa elämäänsä tyynempänä ja itsenäisempänä.

        Rankkaa touhua se on, mutta tosiaan kannattaa.


      • mikä_on_totta1

        En tiedä olenko ollut läheisriippuvainen, mutta aina olen halunnut auttaa muita ihmisiä, varsinkin sukulaisiani. Aikoinaan autoin sukulaislasten hoidossa ja myöhemmin huolehdin myös vanhemmistani.
        Sitten kun omasta mielestäni olen jo tarpeeksi muita auttanut, olen alkanut huolehtimaan myös itsestäni ja omasta hyvinvoinnistani, ja nyt on minusta tehty itsekäs narsisti. Näin se maailma toimii ja kiittämättömyys on maailman palkka. Niinhän siinä käy, kun kiltti muiden auttaja lopulta alkaa huolehtimaan itsestään. Millään sitä ei haluta hyväksyä. Pitäisi vain auttajan auttaa muita loputtomiin.


    • vapaudessa

      Kai sitä voi koska minä olen ollut niin vaikeasti läheisriippuvainen, että menin jätettäessä aina psykoosiin. Minua sai pettää, pahoinpidellä,herjata ja haukkua, mitätöidä, viedä oikeus mielipiteisiin tai viedä oikeus syödä koska haluan tai kieltää sosiaaliset suhteet parisuhteen ulkopuolelta. Istuin sängyn reunalla katsomassa kun oma mies pani toista naista. Kaiken piti olla ok aina minulle ja minä palvoin. Ei niin paljon voinut minua loukatakkaan etteikö minun olisi siitä pitänyt tyytyväinen olla. Rahani olen antanut pois kun on pyydetty, luottotiedot on menneet ja kaikki. Olen elättänyt aina mieheni. Yhdessä vaiheessa mieli kuoli. Onneksi. Nykyään en välitä kenestäkään enkä mistään, en vastaile viesteihin, en lankea kauniisiin sanoihin ja teen mitä huvittaa eikä minua paskaakaan kiinnosta kenenkään mielipide. Roiku mukana jos kiinnostaa tai painu helvettiin. Ihan sama. Täytyy sanoa, että elän elämäni parasta aikaa vaikka ihan kusipää mulkkuna minua nykyisin pidetäänkin kun ei päästä enää riistämään. Mitä väliä. MINÄ nautin nyt.

      • Minkälainen_

        Minkälainen olet muita ihmisiä kohtaan?


      • Tarkoitan_
        Minkälainen_ kirjoitti:

        Minkälainen olet muita ihmisiä kohtaan?

        Tarkoitan lähinnä, että olet jossain porukassa kun pääsevät sinua kuitenkin arvostelemaan. Minä en anna itseäni riistää, mutta minun ympäristössäni se on ihan normaalia, eikä minua kukaan minään kusipäänä pidä.


      • vapaudessa

        Potkin ne ulos elämästäni, mutta perästä kuuluu ja legendaa kerrotaan. Tulee kyllä minun korviin kun sen verran pieni kaupunki. Tietysti olen siksikin ihan mulkvisti koska vaihdoin ihmiset sellaisiin jotka ei ole juorunhimoisia selkäänpuukottajia ja pidetään nämä vanhan elämäni ihmiset kaukana eikä ne tiedä mitä teen nykyisin joka tuottaa näköjään monelle harmia. Välillä aina joku tiedustelija ilmestyy joka on ihan uskomatonta miten tällainen tavis voi olla joillekin niin mielenkiintoinen tapaus. Ihan se oma lempeä itseni minä olen ystävilleni, olen tukena, mutta muistan omat voimavarani ja osaan jo itsekin pyytää apua. Osaan myös sanoa ei, mikä ei ennen kuulunut sanavarastooni. Yhä minä autan kaikkia niitä jotka apua tarvitsevat, mutta en ota sitä enää itseeni vaan olen todennut, että minussa on vain jotain miksi ihmiset hakeutuu luokseni hädässä jopa tuntemattomat. Autan ja ne jatkaa elämäänsä ja niin minäkin. Kaikki kohtaamiset on kasvattavia kokemuksia ja rikkaus. Mutta en minä jää niihin enkä edes muista nimiä. Jotkut palaa kiittämään mikä tietysti on mukavaa mutta eipä sekään mitään merkitse kun ei ketään auteta kiitoksen takia vaan siksi että se on moraalisesti ja inhimillisesti oikein. Kai niitä vanhan elämäni ihmisiä sitten joku harmittaa, ehkä se kun en ole onneton?


      • Älä_ainakaan
        vapaudessa kirjoitti:

        Potkin ne ulos elämästäni, mutta perästä kuuluu ja legendaa kerrotaan. Tulee kyllä minun korviin kun sen verran pieni kaupunki. Tietysti olen siksikin ihan mulkvisti koska vaihdoin ihmiset sellaisiin jotka ei ole juorunhimoisia selkäänpuukottajia ja pidetään nämä vanhan elämäni ihmiset kaukana eikä ne tiedä mitä teen nykyisin joka tuottaa näköjään monelle harmia. Välillä aina joku tiedustelija ilmestyy joka on ihan uskomatonta miten tällainen tavis voi olla joillekin niin mielenkiintoinen tapaus. Ihan se oma lempeä itseni minä olen ystävilleni, olen tukena, mutta muistan omat voimavarani ja osaan jo itsekin pyytää apua. Osaan myös sanoa ei, mikä ei ennen kuulunut sanavarastooni. Yhä minä autan kaikkia niitä jotka apua tarvitsevat, mutta en ota sitä enää itseeni vaan olen todennut, että minussa on vain jotain miksi ihmiset hakeutuu luokseni hädässä jopa tuntemattomat. Autan ja ne jatkaa elämäänsä ja niin minäkin. Kaikki kohtaamiset on kasvattavia kokemuksia ja rikkaus. Mutta en minä jää niihin enkä edes muista nimiä. Jotkut palaa kiittämään mikä tietysti on mukavaa mutta eipä sekään mitään merkitse kun ei ketään auteta kiitoksen takia vaan siksi että se on moraalisesti ja inhimillisesti oikein. Kai niitä vanhan elämäni ihmisiä sitten joku harmittaa, ehkä se kun en ole onneton?

        Älä ainakaan anna sinuun kohdistuvan kiinnostuksen imarrella itseäsi niin, että antaisit enää mitään lähdettä niille utelijoille.
        Sinua ei saisi ollenkaan liikuttaa, minä ne entiset sinua pitävät. Entinen on entistä. Jossain olet kohdannut paljon autettavia eivätkä ne arastele sinua.
        Vahvista uusia suhteitasi.


      • vapaudessa

        Ei minua liikutakkaan. Miksi liikuttaisi? Ei minun korvat ole tippuneet ja kuulen kyllä, mutta ei minulla ole mitään tunnetta. Minä en ymmärrä käsitettä imarrella, koska minulle muiden mielipiteet ja tunteet on täysin yhdentekeviä. Ainoastaan minä pystyn imartelemaan itseäni koska minä olen se joka asettaa standardit. Siinä mielessä olen psykopaatti. Minuun ei pysty tekemään vaikutusta eikä minua pysty ostamaan koska kaikki on minulle samalla viivalla. Tunne-elämässä minulla on katkaisija. Toimii erinomaisesti.


      • Ajattelin_vain_
        vapaudessa kirjoitti:

        Ei minua liikutakkaan. Miksi liikuttaisi? Ei minun korvat ole tippuneet ja kuulen kyllä, mutta ei minulla ole mitään tunnetta. Minä en ymmärrä käsitettä imarrella, koska minulle muiden mielipiteet ja tunteet on täysin yhdentekeviä. Ainoastaan minä pystyn imartelemaan itseäni koska minä olen se joka asettaa standardit. Siinä mielessä olen psykopaatti. Minuun ei pysty tekemään vaikutusta eikä minua pysty ostamaan koska kaikki on minulle samalla viivalla. Tunne-elämässä minulla on katkaisija. Toimii erinomaisesti.

        Ajattelin vain kun tituleerasit itseäsi niin komeasti...
        Unohda moinen nimittelykin sitten.
        Ei imarteluun kuulukaan langeta.


    • Apsaiddaun

      Ootko ajatellu ottaa etäisyyttä?
      Et ole mite nkään vastuussa muiden teoista mutta olet täysin vastuussa itsestäsi. Käytännön asioita voi hoitaa ilman tunnekuohuja. Aiemmilla sukupolvilla ei ollut nykyistä tietoa käytettävissään joten ole sinä fiksumpi. Sinun ei tarvi mennä muiden tyhmyyteen mukaan. Päätät itse jatkatko turtumisen tiellä vai käännätkö uuden lehden elämässäsi.

    • mcnhb

      Läheisriippuvan on opittava tuntemaan itsensä, siis nimenomaan itsensä, tekivät muut sitten mitä vaan. Kenenkään ei pidä häärätä toisen tontilla, riittää kun hoitaa omansa ja siis tekivätpä muut mitä tahansa.

      Apua ei pidä tuputtaa, jos toinen ei sitä pyydä. Suomessa on kumma tapa tietää muka mitä toinen haluaa, vaikka hän ei ole mitenkään tuota tarvetta ilmoittanut. Ja sitten toisaalta apua ei pyydetä, vaikka sitä tarvittaisi, koska se ei nyt kuulu maan tapohin. Tästä johtuu, että kaikenmaailman narsistit saavat valtaa, joka ei heille kuulu.
      Jos läheisriippuvuudesta alkaa selvitä, niin ei pidä odottaa, että kaikki muuttuu aurinkoiseksi ja auttajasta tulee autettava ja päinvastoin. Elämä voi jatkua paljon pienimuotoisemassa moodissa, mutta antaa paljon enemmän tyydytystä kuin se vanha elämä, joka oli pelkkää valtataistelua, raivoomista, nimittelyä, maton alta vetoja, valehtelua ja pettämistä. Aikaisempaan elämään verrattuna jatko voi olla tylsän tuntuista, mutta kaikenhan voi valita. Joko ottaa ja lähtee tai on valmis jatkamaan huikeaa ylämäki alamäki draamaa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9297
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      374
      8202
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      164
      6053
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2467
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2167
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1799
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1744
    8. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      9
      1619
    9. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1525
    10. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      441
      1422
    Aihe