(riston) Ketju sai aasinsiltana miettimään ulkonäkö ja itseluottamus kysymyksiä.
Olin joskus ylipainon ja normaalipainon rajalla. Painoindeksillä 25-26
Ulkonäöllisesti "tukevammassa" kunnossa. Ottajia silti minulle riitti. Olin itsevarma vaikka painoni minua häiritsikin. Minuun ihastuttiin ja mikä hienointa minuun ihastuttiin sen takia kuka olen en miltä näytän. Luonteestani pidettiin.
Nyt olen laihtunut normaalipainon ja alipainon rajoille häilymään. Painoindeksillä 20-19 häilyvä. Itsevarmuuteni on matalammalla kuin koskaan tukevammassa kunnossa ollessani. En ole yhtä rohkea tekeen aloitteita miesten suhteen ja kaiken kaikkiaan itseluottamukseni on paljon matalammalla kuin painavammassa kunnossa ollessani.
Laihemmassa kunnossa saan enemmän ventovierailta huomionosoituksia ja kehuja. Minun ulkokuorestani kiinnostutaan ja se saa huomioo, minuun ihastutaankin, mutta nyt minua vaivaa ajatus: Ne näkevät vain miltä näytän, kun tutustuvat ja saavat tietää millainen olen he pettyvät.
Ei ulkonäkö ja suosio tuo itsevarmuutta ja onnea. Minä ainakin kaipaan aikaa jolloin olin tukevampi mutta itsevarma ja onnellinen.
Kummassakin painossa ja ulkonäössä minulle oli ottajia. Toisessa minusta kiinnostuttiin sen perusteella kuka olen ja toisessa miltä näytän..
En minä nyt painoani takaisin haluaisi, mutta on niin nurinkurista että silloin kun näyttää "huonommalta" on onnellisempi ja itsevarmempi ja sitten kun näyttää hyvältä ja saa kehuja sekä huomioo sillä että näyttää hyvältä niin silloin on itsestään itse todella epävarma ja onneton kun tuntee että itse ei kelpaa OIKEASTI kenellekään.
Kamalinta asiassa on että muut ei osaa aavistaakaan tuskaani, koska kuvittelevat että nätti joka huomioo ja kehuja paljon saa sen täytyy olla hyvä itsetuntoinen ja tietää kelpaavansa "kenelle vain".. jos yritän edes kertoa muunlaista todellisuutta minua pidetään vain kehujen kalastelijana...
Hyvä ulkonäkö ei tarkoita hyvää itsetuntoa/itseluottamusta.
Kaipaan vanhaa "tukevampaa" aikaani.... Olin silloin onnellisempi.
Olin joskus ylipainon ja normaalipainon rajalla. Painoindeksillä 25-26
Ulkonäöllisesti "tukevammassa" kunnossa. Ottajia silti minulle riitti. Olin itsevarma vaikka painoni minua häiritsikin. Minuun ihastuttiin ja mikä hienointa minuun ihastuttiin sen takia kuka olen en miltä näytän. Luonteestani pidettiin.
Nyt olen laihtunut normaalipainon ja alipainon rajoille häilymään. Painoindeksillä 20-19 häilyvä. Itsevarmuuteni on matalammalla kuin koskaan tukevammassa kunnossa ollessani. En ole yhtä rohkea tekeen aloitteita miesten suhteen ja kaiken kaikkiaan itseluottamukseni on paljon matalammalla kuin painavammassa kunnossa ollessani.
Laihemmassa kunnossa saan enemmän ventovierailta huomionosoituksia ja kehuja. Minun ulkokuorestani kiinnostutaan ja se saa huomioo, minuun ihastutaankin, mutta nyt minua vaivaa ajatus: Ne näkevät vain miltä näytän, kun tutustuvat ja saavat tietää millainen olen he pettyvät.
Ei ulkonäkö ja suosio tuo itsevarmuutta ja onnea. Minä ainakin kaipaan aikaa jolloin olin tukevampi mutta itsevarma ja onnellinen.
Kummassakin painossa ja ulkonäössä minulle oli ottajia. Toisessa minusta kiinnostuttiin sen perusteella kuka olen ja toisessa miltä näytän..
En minä nyt painoani takaisin haluaisi, mutta on niin nurinkurista että silloin kun näyttää "huonommalta" on onnellisempi ja itsevarmempi ja sitten kun näyttää hyvältä ja saa kehuja sekä huomioo sillä että näyttää hyvältä niin silloin on itsestään itse todella epävarma ja onneton kun tuntee että itse ei kelpaa OIKEASTI kenellekään.
Kamalinta asiassa on että muut ei osaa aavistaakaan tuskaani, koska kuvittelevat että nätti joka huomioo ja kehuja paljon saa sen täytyy olla hyvä itsetuntoinen ja tietää kelpaavansa "kenelle vain".. jos yritän edes kertoa muunlaista todellisuutta minua pidetään vain kehujen kalastelijana...
Hyvä ulkonäkö ei tarkoita hyvää itsetuntoa/itseluottamusta.
Kaipaan vanhaa "tukevampaa" aikaani.... Olin silloin onnellisempi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Syö enemmän. Tuollainen voi johtua jo alhaisesta verensokerista, silloinhan ei ole parhaimmillaan. Ei nyt lihavaksi kannata heittäytyä, mutta vaikka normaalipainon ylärajalle.
En tiedä onko se avain ratkaisuun.. minulle vain varmaan tulee suorituspaineita omasta ulkonäöstäni.
Tarkoitan että ajattelen niin että kun ulkonäköni nyt saa niin paljon huomioo ja kiinnostusta, niin niiden kiinnostuneiden odotukset suhteeni nousee korkeiksi ja minulle tulee suorituspaineita. Lähtöodotukset toisilla suhteeni on liian korkealla omien luulojeni mukaan. Itseluottamukseni kuitenkin vetää matalalla enkä usko itseeni niin epäilen vain aiheuttavani suuren pettymyksen. En ole mitään kovin kummoista. En menestyjä tai mikään täydellisyys
Logiikkani mukaan jos ulkonäkö ei niin hyvä niin ne odotukset ei silloin ole niin korkealla muutenkaan suhteeni ja minulta ei odoteta mahdottomia...
Voisin sanoa, että me miehet ei odoteta ihmeitä naisilta, jos vielä olet kivannäköinenkin...
sori. En jaksanut lukea loppuun, enkä keskittyä. Eiköhän jokainen tiedä, miyen noi asiat loppujen lopuksi on. Ei ole olemassa mitään ihannetta. Kukin tykkää, mistä tykkää. toinen laihoista ja toinen lihavista ja se jonkun pahin vihamieskin on jonkun toisen paras ystävä.