Tiedä, että odotan sinua. Niin monta kertaa olen miettinyt, kuinka typerää onkaan haaveilla mahdottomuuksista, siitä että jonakin päivänä vielä löydämme toisemme.. mutta jos en uskoisi sen hetken tulevan, ei koko elämässä olisi mitään mieltä.
Haluan nähdä hymysi, tuntea kehosi lämmön vasten omaani. Nähdä tuikkeen silmissäsi arkisen aherruksen keskellä. Tuntea käteni kädessäsi iltakävelyllä. Haluan juoksuttaa sormenpäitäni rintakehälläsi, olkapäilläsi ja pitkin selkääsi, tuntea huultesi hyväilevän niskaani, puristaa sinua lähemmäs, anoa korvaasi kuiskien sinua ottamaan minut jo, ottamaan ja omistamaan... Haluan nukahtaa syliisi, herätä vierestäsi ja tuntea, kuinka muu maailma katoaa ympäriltämme kun olemme kahden.
Aiemmin saatoin ajatella, että pitää tyytyä siihen mitä saa; että olisi hölmöä elätellä haavekuvia Siitä Oikeasta.. mutta enää en suostu tyytymään vähempään. Olen mieluummin yksin, kunnes löydän sinut. Odotan sinua ja vain sinua. Olet ensimmäinen ajatukseni aamulla ja viimeinen illalla käydessäni nukkumaan. Öisin heräilen hikisenä katkeransuloisiin uniin, joissa olet lähellä, niin lähellä... Kuinka monta kertaa olenkaan hyväillyt sinua ajatuksissani ja tuntenut sinun hyväilevän minua. Hitain viipyilevin kosketuksin, suudelmin ja tuhansilla muilla tavoilla..
Kunpa vain voisin saada jonkin merkin, että olet siellä ja että odotukseni vielä palkitaan. Kun kohtaamme, olethan valmis?
Hyvää yötä, rakas.. en tunne sinua vielä, en ole kohdannut sinua vielä, mutta sydämessäni kaipaan sinua rinnalleni. Joka hetki ollessani valveilla ja joka hetki niinä yön pitkinä, pimeinä tunteina, jolloin ainoa oikea paikkani olisi tiukasti sylissäsi..
Haluan nähdä hymysi, tuntea kehosi lämmön vasten omaani. Nähdä tuikkeen silmissäsi arkisen aherruksen keskellä. Tuntea käteni kädessäsi iltakävelyllä. Haluan juoksuttaa sormenpäitäni rintakehälläsi, olkapäilläsi ja pitkin selkääsi, tuntea huultesi hyväilevän niskaani, puristaa sinua lähemmäs, anoa korvaasi kuiskien sinua ottamaan minut jo, ottamaan ja omistamaan... Haluan nukahtaa syliisi, herätä vierestäsi ja tuntea, kuinka muu maailma katoaa ympäriltämme kun olemme kahden.
Aiemmin saatoin ajatella, että pitää tyytyä siihen mitä saa; että olisi hölmöä elätellä haavekuvia Siitä Oikeasta.. mutta enää en suostu tyytymään vähempään. Olen mieluummin yksin, kunnes löydän sinut. Odotan sinua ja vain sinua. Olet ensimmäinen ajatukseni aamulla ja viimeinen illalla käydessäni nukkumaan. Öisin heräilen hikisenä katkeransuloisiin uniin, joissa olet lähellä, niin lähellä... Kuinka monta kertaa olenkaan hyväillyt sinua ajatuksissani ja tuntenut sinun hyväilevän minua. Hitain viipyilevin kosketuksin, suudelmin ja tuhansilla muilla tavoilla..
Kunpa vain voisin saada jonkin merkin, että olet siellä ja että odotukseni vielä palkitaan. Kun kohtaamme, olethan valmis?
Hyvää yötä, rakas.. en tunne sinua vielä, en ole kohdannut sinua vielä, mutta sydämessäni kaipaan sinua rinnalleni. Joka hetki ollessani valveilla ja joka hetki niinä yön pitkinä, pimeinä tunteina, jolloin ainoa oikea paikkani olisi tiukasti sylissäsi..
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kauniisti kirjoitit. Haluaisin olla sinunlaisesi naisen kanssa.
Onko tällaisia naisia olemassa?
On meitä.. Vaikka tällaisina hetkinä se vähän syökin ihmistä, kun ainoa ajatus mielessä on kaipuu sinne rakkaansa syliin; sellaisen ihmisen luo, jota ei ole vielä löytänyt. Se kaipaus tuntuu melkein jo fyysisenä kipuna, kuten myös pelko siitä että jos en koskaan häntä löytäisikään.. Mutta ehkä vielä joku päivä.. niin haluan uskoa :)
t. ap
Sori,haiset tupakalle ja kuorsaat.
Ois niin vänkää, jos oisit aloittanut skrivaan tota punkkupullon kaa ja nyt lähettelisit pikkutuhmia viestejä S24jään ja sit puolenyön aikaan saisin puhelun noidalta eli sinulta suloinen...
Haha.. Lasillinen viiniä silloin tällöin saattaa kyllä mennäkin, mutta ihan niin epätoivoinen en onneksi sentään (vielä?) ole että kirjoittelisin hönöpäissäni tuhmuuksia Suomi24:een. Toivottavasti sait kuitenkin puhelusi :)
Ihanasti kirjoitettu. Kohtaisinpa joskus tällaisen naisen.
Heidiltä? :)
Olen pahoillani, mutta en ole Heidi :)
Kyllähän se voisi olla. Kiva että mulla on joku kynnysmattokaveri
ei muuta kuin silmät auki liveen..... ja kun kohtaat sen miehen, niin mene juttelemaan ja kerro asiasi.... Minulla, olen mies, on myös joskus tunteita teitä kohtan ja omassa historiassani on myös niit naisia joille sen tarinan kertoisin.....
joskus kauan sitten.... puhelimeni piippasi ja sain viestin... en muista viestin sisältöä, mutta se oli kait sinulta...
Satulle terveisiä. Hemaiseva blondi.
En ole Satu. Nimeni on sukisuki
Ihana kirjoitus aloittajalta, voin samaistua siihen täysin. En tunne häntä, mutta tavallaan tunnen. En varmaan osaa edes selittää, mitä tarkoitan. Mutta jos saan hänet joskus tavata, kaikki muu menettää merkityksensä. Voisin kuvitella meidät tutustumassa toisiimme Lapin erämaissa niin kaukana kaikesta, että mikään ei voi meitä häiritä.
Itikat häiritsee.
Eivät häiritse. Voisin mieluusti lähteä sen oikean kanssa Lapin erämaahan vaikka keskellä talvea. Nuotio laavun eteen tai takkatuli mökkiin, muutama talja eteen, lämmintä juotavaa ja vain me kaksi.. Ikiaikainen tähtitaivas kattona ja rakkaan lämpö ja läheisyys suojana. Kyllä kelpaisi :)
Olet tullut uniini useasti viimeaikoina. Tulet lähelleni, silitän ihoasi, tunnen sanoinkuvaamatonta hellyyttä. Puhut hiljaa, pehmeästi. Painaudun syliisi, kiedot käsivartesi ympärilleni. Herään onnen tunteeseen. Puheenaihe on aina sama. Nyt en osaa tehdä johtopäätöksiä, miksi? Oletko pulassa? Vain tämä episodi pyörinyt ajatuksissa, en osaa kirjoittaa enempää. Sekavaa, lauseita. Avautukoon oikealle.
En ole ollut pulassa, mutta kosketusta, hellyyttä ja rakastelua - hellää, rajua ja kaikkea siltä väliltä - olen kaivannut viime aikoina enemmän kuin koskaan. Tietenkin voisin lähteä ulos, pukeutua parhaimpiin ja mahdollisesti saisinkin jonkun mukaani. Mutta sellainen ei vain voi mitenkään korvata sitä, mitä tiedän voivani kokea rakastamani ihmisen kanssa; ihmisen johon luottaa, joka tietää mistä sytyn ja jota minäkin osaisin kiusata ja piinata käsilläni, huulillani ja kielenkärjelläni hulluuden rajamaille..
Et ole hän. Ei kysymys intohimosta vaan asiasta, ongelmasta. Mene ihmeessä kokemaan onneasi jos se on noin selvä ja mahdollista.
Voi että. Tällainen kirjoitus on kyllä taidetta. Olisinpa minä tuo mies. Ainahan sitä luulee, että tuo kirjoitus on juuri minulle, vaikka ei se taida olla. Tämä oli miellyttävä lukea. Aloittaja on kunnon nainen, jota minä arvostan. Toivon myös hänelle parhainta onnea. Se mies on sinun löydettävä. Uskon, että näin vielä käykin.
Mistäpä sen tietää, vaikka olisitkin ;) Käytännössä mahdollisuus siihen, että juuri etsimäni mies löytäisi tekstini ja tuntisi jotakin sydämessään on tietysti häviävän pieni. Mutta toisaalta kutkuttaa ajatus siitä, että mitä jos sittenkin...
Jos niin käy, että joku mies lukee viestini ja tuntee sisimmässään, että saattaisi puolestaan etsiä juuri minua, niin olisihan se aikamoista. Jos joku tuolla tuntisi samaa kaipausta kuin minä, tietäisi paikan sylissään olevan juuri minulle ja odottaisi saavansa minut lähelleen ja elämäänsä.. Osa minusta kokee vilpitöntä naisen riemua siitä ajatuksesta, että hän saattaa parhaillaan kärsiä tästä samasta kaipauksen aiheuttamasta kivusta rinnassaan minua etsien. Toisaalta taas toivon, että rakkaani kykenisi joka hetki nauttimaan elämästään ja kaikista niistä pienistä, suurista iloista mitä maailmalla on annettavana, mahdollisimman vähän surua ja tuskaa taakkanaan.
Joka tapauksessa mukava kuulla, jos viestini ovat edes jossakussa saaneet aikaan lämpimiä tuntemuksia. Itsestä on tuntunut tähän ketjuun kirjoittaessa hiukan hölmöltäkin avata syvimpiä tuntojaan tällaiselle palstalle varsinkin, kun todennäköisyys sille että juuri minun etsimäni mies päätyisi lukemaan näitä lienee olematon. Vähän kuin heittäisi pullopostia mereen. Oli vain liian houkutteleva ajatus, että tätä kautta häneen saattaisi olla edes teoriassa mahdollisuus saada jonkinlainen, vaikkapa vain tällainen anonyymi kontakti.
Kiitos onnentoivotuksista. Välillä sattuu ja pelottaa niin helvetisti, että mitä jos en koskaan löydäkään häntä. Ainakaan itselleni mikään vähempi ei kuitenkaan enää riitä. Haluan elämääni ja iholleni hänet ja vain hänet, vaikka tämä kosketuksen ja läheisyyden kaipuu onkin joskus tehdä hulluksi (tietäköön, että hän saa vielä maksaa jokaisen näistä kuumeisista, yksinäisistä öistä korkojen kanssa takaisin..) Siihen saakka etsin ja odotan, ja kuljetan häntä ajatuksissani mukana maailman turuilla ja toreilla, kaipuuna rinnassa.
kirjoitat uskomattoman kauniisti hänestä. välittömästi herää tahto ajatella että tämä olisi juuri itselle ja siksi tykittää kaikki mahdolliset ylistyssanat sinulle/hänelle. tutultahan tuo kuulostaakin mutta on jo niin kauan jatkunut tämä etsintä että on monesti ollut samalta vaikuttava tilanne kuitenkin väärältä henkilöltä niin siksi kai sitä järkeä on sitten tullut täällä kirjoitteluun. ei kuitenkaan tarkoita että olisin luovuttamassa en koskaan. etsintä jatkuu niin kauan kuin se vain ottaa. niin asiallisen ihastuttava on kuitenkin tekstisi että mitä kernaammin sen omisin. voin vain todeta itse että kaikkeni antaisin hänelle aivan kaiken. en milloinkaan päästäisi irti tuollaista kultakimpaletta. toivottavasti tämä s244 voi olla se keino tavoittaa etsimänsä henkilö. muuta ei tässä tapauksessa ole.
ja se piti vielä sanoman että välillä kyllä tuntus siltä että kaikki olis kuitenkin mennyt ihan niin kuin pitääkin. ei ehkä suunnitelmallisesti mutta niin että aika olisi tavallaan oikea meille. kuitenkin ei ole ketään muuta ollutkaan missään vaiheessa itsellä kuin sinä/hän. ja nyt sitten ratkaistavana enää se kuinka onnistumme tässä??
Tsemppii, oon ihan varma että hän nyt ainakin tietää.
Täytyy myöntää että sinä osaat sanansäilää käyttää ihanasti. Suosittelen että teet romaanin saattais olla menestys. Paljon oli tutun oloista textiä. Sama tunne on ollut itsellänikin.
Minusta sinä kirjoitat. Jos et itse sitä aisti tuosta niin melko höperö olet. Kerro sitten joskus minulle kun haluat lopettaa itsellesi valehtelun ja olet valmis antautumaan.
hyvinkin nopeasti toteuttamassa yhdessä kaikki toiveemme jos vain soitat taas niin että kuulen taas maailman ihanimman ja seksikkäimmän äänesi.
Kiitos kaikille taas kommenteista, enpä olisi uskonut että tunteenpurkaukseni saa aikaan näin paljon vastakaikua. Muutamalle viimeisimmälle haluan toivottaa vastavuoroisesti omasta puolestani onnea sen oikean etsintään. Olin lukevinani rivienne välistä, että tarkoititte viestinne jollekulle sellaiselle, jonka tunnette jo entuudestaan. Itse en valitettavasti usko vielä kohdanneeni häntä tämänastisella polullani. Parin ihmisen kanssa olen tuntenut jonkinlaisen yhteyden, mutta he tuntuvat kuitenkin elävän niin täyttä elämää tahoillaan etten usko olevani kellekään heistä se puuttuva pala.
Sinänsä niin surullista kuin se onkin, niin olen jollakin tavalla iloinen etten ole ainoa näiden tunteideni kanssa. Lohduttavaa tietää että omaan kohtalotovereita, ja että jossakin joku toinenkin saattaa katsella kuuta ja pohtia, näkeekö se kaivattu toinen puolikas parhaillaan saman, kenties samoissa ajatuksissakin. Vaikka toisaalta.. jos se toinen sitten aikanaan löytyy, niin ainakin häntä osaa ehkä arvostaa hiukan eri tavalla. Joku tuolla jo kommentoikin, että antaisi hänelle aivan kaiken - niin minäkin.
Uskon siihen että jokaiselle on joku jota hän odottaa ja kaipaa. Vuosia on ollut sellanen tunne vai olisiko paremmin telepatiaa. Se hieman raastaa kun ei ole varmaa tietoa. Ei siinä mitään uskon mitä tulevaisuus tuo eteeni. Jospa se olisi hän.