Mahdoton haave

Ei päde ainakan omassa tapauksessani kun emme nähneet liki kolmeen kuukauteen ja joulukkusta alkaen ja nyt noin viikko sitten nähtiin ja BÄM! Emme olleet unohtuneet kumpikaan kummaltakaan. Mieletöntä. <3

Voin huonosti :( Liian hankala aihe..

Jos olet todennut tilanteen mahdottomaksi, niin se on jo sitä oman järkesi käyttöä ja sitä kautta pääset ikävän tunteestasi voittoon sekä hyväksymään tapahtuneen. Iltalehdessä vai- sanomissa taisi olla artikkeli siitä ajan parantavasta voimasta, joka jonkun mielestä oli puppua eli ei se aika paranna niitä haavoja, vaan itse ihminen tekee sen ajatustyön. Eli hän käy ne omat tunteensa läpi: itkee, vihaa, kokee sitä katkeruutta ja pettymystä, ikävääkin jälleen, mutta kuitenkin lopulta saavuttaa rauhan itsensä kanssa eli hyväksyy tilanteen ja toivoo kaivatulleen kaikkea hyvää vain. Tunteiden käsittelyä kuitenkin auttaa ettei kaivattunsa kanssa ole missään tekemisissä. Itsekin muutaman seurustelusuhteen päättymisen tai yksipuolisen ihastumisenkin läpikäyneenä suosittelen ettei kannata pitää mitään yhteyttä kaivattuunsa, koska sillä yrittää vain pitää sitä omaa pientä liekkiä yllä, kun toinen osapuoli on omansa puhaltanut jo sammuksiin tai se ei ole edes syttynyt ensinkään. Joskus yksipuoliseen ihastumiseen on auttanut myös niiden tosiasioiden kohtaaminen eli jos on ihastunut varattuun, niin ehkä onkin parempi, että tapaa hänet puolisonsa kera ja toteaa lopulta itse, mikä hölmö on ollutkaan.

Pettymys on nieltävä, vaikka ei saa nieltyä. Ei tästä nyt jäänyt , kuin muistot.

Suruaika tammi)--maalis ja jatkuu... Ihastus lähti kysymättä yhteystietoja...tai edes sanomatta moikka. Ei siis edes tykännyt minusta varmaan,vaikka esitti kiinnostunutta.. Kiinnyn helposti ihmisiin,ja on ollut todella raskasta..kun viimein luulin että joku välittäisi.

Jos vastaus näihin kysymyksiin on useimmissa "ei", niin se on luultavasti aika siirtyä eteenpäin.

Onko suhde voiko kehittyä toiveiden mukaan?
Onko suhde täyttääkö tarpeitasi?
Onko mahdollisia tavoitteita yhdessä ja saavuttaa ne?
Onko kumppanisi, hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet?
Voitteko ratkaista konflikteja yhdessä?
Oletko, voitko hyvin teidän suhteessa?
Onko kommunikaatio kumppanin kanssa hyvä?

Riippuu tilanteesta. Jos toinen on suutuspäissään jalka aina ovenraossa niin siitä syntyy on of tilanne. Itse olen ollut aina se joka ottaa yhteyttä ja uudelleen ollaan yritetty lukuisia kertoja. Nyt olen viimein hoksannut että toinen ei ikinä oo näiden erojen aikana ollut se yhteyden ottaja ja ollut aina lähdössä. Tällä kertaa monta asiaa tajunneena päästän hänet. Elämässä hukkaa helposti aikaa jos mikään ei muutu. Vaikeuksista voi selvitä mutta toisen pitää tajuta tekojen kautta oma tärkeytensä jos sitä ei näy toiselta on silloin aika haudata vaikka sattuu... Kyllä joku päivä paistaakin vielä uskon

Samassa veneessä täällä.. Ainoa lohtu huomata että muitakin on tälläisessä tilanteessa. Kaikki vaan loppui kuin seinään. Keskustelematta ja asioita läpikäymättä. Nyt pitää elämä aloittaa nollasta yksin. Ei ole helppoa ja hiljaisuus tappaa

Minä olen valmis juttelemaan hänen kanssaan mutta pallo on hänellä.. Olen sen hänelle avannut ja jos mitään ei kuulu annan ajan kulkea ohitse pikkuhiljaa.. Minulla ei oo kortit kädessä tässä.. Eteenpäin menen hiljaa pettyneenä kun kaikki selvittämättä jäi

Niinhän se on vai onko. Ehkä ei olekkaan. En tiedä, miten se on ja voisi olla toisinkin. Toivoisin, että olisi toisin, mutta olisiko sekään parempi vaihtoehto. Turhaa miettiä, kun ei ole vaihtoehtoja edes. Paras pysyä vain paikoillaan ja katsoa, mihin elämä kulkettaa. Nyt ei hyvältä näytä. Menen nukkumaan.

Jokaisella on kuitenkin mahdollisuus avata puhe. Jos liian ylpeä kysyäkseen jutellaanko asia selväksi niin sitä voi katua enemmän kuin kysyä asiaa toiselta vaikka saisi negatiivisen vastauksenkin.

Viittasin lähinnä aloituksessani ihastumisen tunteisiin, tilanteeseen jossa mitään ei ole vielä alkanutkaan.

Tärkeintähän se on tiedostaa jos on aivan varma että on mahdoton niin siitä vain eteenpäin

Varma ja varma, siinäpä se onkin.