Jos tavattaisiin sattumalta jossain?
Miten reagoisit
rewqtsgafdh
27<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
en tiedä kuka olet
Pari naista jotka saa aikaa pakokauhua, koska ne tunteet joita koin heihin..........................
Olivat tosi ihania, nyt pelkoa tuottavia.
Jos olisit "se tietty mies", niin tod.näk.ainakin aluksi hieman häkeltyisin ja yrittäisin katsoa silmiin. Riippuu paljon siitä, missä tämä tapahtuisi ja kuinka paljon ystäviä/ihmisiä ympärillä. Ihana olisi joka tapauksessa nähdä häntä.
Ehkä yllättyisin mutta olisin iloinen jos näkisimme yllättäen muuallakin kuin töissä..Salaa toivoisin että sinä tulisit luokseni juttelemaan kun/jos huomaisit minut.Se on vaan niin hyvin pieni mahdollisuus että sattumalta törmättäisiin.No kai toivoa sentään saa..Sinua ihanaa miestä ikävöin<3
puoliltapäivin rotuaarille niin saatammehan törmätä.!? yllättyisin jos näkisimme.
Jos joku tuttu tulee juttelemaan niin ok, mutta toisinpäin vaikeaa:
"Ulkona liikkuessani en koskaan voi olla varma, onko lähistöllä ihmisiä, jotka itse tunnen ja erityisesti jotka tuntevat minut. Kasvosokea ei koskaan voi varmasti tietää, näkeekö joku tuttu hänet"
Luultavasti näin kävisi.
En oikeastaan tiedä. Ehkä tulisi itku, ehkä olisin ihan cool, ehkä vaan jatkaisin matkaa.. ja nielisin tunnekuohun. Sitten katsoisin taakse enkä näkisi häntä enää. Sillä näkeminen ei aiheuttanut hänessä mitään, olisin ollut hänelle kuka tahansa ja hän jatkoi eteenpäin.
Hämmästyisin, hymyilisin.
Oon koittanu vältellä tuon nimisiä..juoksisin karkuun!
Muuttuisin ilmeettömäksi ja lähtisin kävelemään takaperin samaa reittiä mitä tulin.
Miksi noin?
No se oli vitsi. Eikö olisi hauskannäköistä.
Kompastuisit kuitenki, sit tarttis paikkailla.
Jos se etsimäsi on olemassa oleva, niin miksi et sit ota yhteyttä häneen ja odota vastausta?
Onhan noita tapoja nykyään..
Tää on tätä, toinen on ottanu yhteyttä, ehkä liikaakin, ja tää toinen on sanonu, että: Mä EN haluu KOSKAAN kuulla susta yhtään mitään. Mut tää joka on ihastunu, on niin ihastunu, siis haaveidensa henkilöön, että on ihan pihalla tunteistaan. Totta kai se aiheuttaa negaatioitakin, haave ja todellisuus kohtaavat. Se on traagista. Itse asiassa uskon, että syksyinen tapaus, jossa Nela veti ittensä puuhun kuoleen, oli pohjimmiltaa traaginen ihastumistarina.
Ennen ku tapaa.
Katsoisin vain hämmentyneen viileästi sanomatta sanaakaa. Miettisin vain että ", "mitäs se herra siinä pyörii? Paikkailuako? Kannattais sitten pistää parastaan tai pysyn hiljaa. On se sulonen,mutta nyt ei pääse niin vähällä. "
Sitten sanomatta mitään kävelisin viileästi pois.
Kohdattiin vähän aikaa sitten, hämmennyin ja hymyilin ja vähän puhetta, liian vähän.
Kääntyisin pois. Et ole pitänyt yhteyttä minuun ja olen halunnut unohtaa olemassa olosi.
Ilahtuisin kovasti, varsinkin jos se olisi tilanne jossa voisi vähän jutella ja vielä parempi, kysyä kahville.
Kääntäisin nopaeasti pääni, ettet näkisi huulieni nykivän hymystä..Yrittäisin olla muina naisina, kuiyenkin jistain salaa katselisin sinua ja lämmin tunne virtaisi ajatellessani sinua ja sanojasi. Varmaan jonkin aikaa siinä katselisin ja häipyisin pois.
Tässä neuvo, jos et pidä ole neutraalin ystävällinen. Jos pidät ole oma itsesi ja jos henkilö on loukannut sinua näytä säteilevän hyvän tuuliselta.
halaisin tietysti jos oot juuri hän:)
Minä myös. Pitkään. n - m
Pelästyisin ja varmaan pakenisin pois paikalta. :D Sellasta on kun on pihkassa.
Hymyilisin ja sanoisin että kävelläänkö yhdessä. Olen miettinyt valmiiksi mitä puhuisin hänelle.