Miten aika on

Joo, sinneppä sitä mennään, mennet mukana tahtoi tai ei.

Aikapummi kirjoitti:

Joo, sinneppä sitä mennään, mennet mukana tahtoi tai ei.

Tulevaisuuteen katsominen ei tietenkään tarkoita kaiken entisen hylkäämistä tai unohtamista, mutta se tarkoittaa menneisyyden epäonnistumisten sivuuttamista ja positiivisesti sinisiä silmiä tulevaisuuden suhteen. Menneisyyttään ihminen ei voi poistaa, viimeistään talviaikaan siirryttäessä se paukkaa takaisin ja siksi sen on parempi olla käsitelty oman pään sisällä kuitenkin, halusi tai ei;)

Siellähän se uusi aika odottaa, kunhan ei odota turhaa. Päivän siirtäminen on helppoa, huomenna sitten ja taas...
Miksi poistamaan mennyttä kun siihen on toinenkin tapa, tiedätkö mikä?

Aikapummi kirjoitti:

Siellähän se uusi aika odottaa, kunhan ei odota turhaa. Päivän siirtäminen on helppoa, huomenna sitten ja taas...
Miksi poistamaan mennyttä kun siihen on toinenkin tapa, tiedätkö mikä?

Lue lisää

Sen läpikäyminen, hyväksyminen ja siitä eteenpäin jatkaminen, kuten kirjoitinkin. Henkilökohtaisesti olen siihen valmis. Sen verran kuitenkin vilkuilen taakse vanhoja kuvia välillä etten tee samoja virheitä, toivottavasti. Päivä kerrallaan pitäisi jaksaa yrittää niin ei odottaisi liikoja.

Ihan hyvä perustelu, näin varmaan olisi hyvä tehdä. Tarkoitin kuitenkin toista vaihtoehtoa joka muuttaa suhtautumista. Kun on pitkä selitettävä ja vaatii uskottelua niin jätän. Itselläni on tapa selviytyä, siitäkään ei ole ohjeeksi valitettavasti. Pettymykset kun kuuluvat kuvioon, sorry salaperäisyys.

Aikapummi kirjoitti:

Ihan hyvä perustelu, näin varmaan olisi hyvä tehdä. Tarkoitin kuitenkin toista vaihtoehtoa joka muuttaa suhtautumista. Kun on pitkä selitettävä ja vaatii uskottelua niin jätän. Itselläni on tapa selviytyä, siitäkään ei ole ohjeeksi valitettavasti. Pettymykset kun kuuluvat kuvioon, sorry salaperäisyys.

Lue lisää

Joku voisi varmaan yrittää vielä palata menneiden ongelmien kimppuun, ml ihmissuhteet, ja yrittää korjata niitä. Itselläni ei siihen ole halua sillä omassa menneisyydessöni ei ole arvokasta säilytettävää vaan minua vahingoittavia asioita lähinnä. Olen voittanut asioita jättämällä ne taakseni. Kukin tavallaan. Itse suuntaan eteenpäin.
Voisit kyllä hieman yrittää avata verhoa. Saatamme puhua täysin eri asiasta.

Hieman kuin käsittelisimme eri asiaa, tarkoitus voi aivan hyvin olla sama. Ainakin lähestyminen menneisyyden kokemuksiin on erilainen, kun samalla tulevaisuus on mukana. Miten ne voidaan yhdistää samaksi asiaksi, sitä itse ajattelen.

Aikapummi kirjoitti:

Hieman kuin käsittelisimme eri asiaa, tarkoitus voi aivan hyvin olla sama. Ainakin lähestyminen menneisyyden kokemuksiin on erilainen, kun samalla tulevaisuus on mukana. Miten ne voidaan yhdistää samaksi asiaksi, sitä itse ajattelen.

Lue lisää

Sanoin jo kaiken oleellisen. Loput ratkaisut käyn itse läpi oman pääni sisällä. Tulevaisuus ei ole toisinto menneisyydestä eivätkä siihen kuulu menneisyyden ihmiset tai ongelmat. Aika on nyt - aika täysin uuden ja paremman. Kukin tavallaan.

No niin, tulihan se siieltä, et tiedä sitä toista tapaa. Tuskin edes uskot siihen, kuten sanoit, kukin omalla tavallaan. Turha siitä on ainakaan väitellä, uutta kohti.

Aikapummi kirjoitti:

No niin, tulihan se siieltä, et tiedä sitä toista tapaa. Tuskin edes uskot siihen, kuten sanoit, kukin omalla tavallaan. Turha siitä on ainakaan väitellä, uutta kohti.

Miten tietäisinkään mitä tapaa juuri sinä ajattelit? Menneitä liittoja en silti lämmittele. Siksi kohti uutta jota ei ole vielä kokeiltu. Ihmissuhteissa, työssä ja varsinkin henkisessä tilassa:) Otahan rauhallisesti kuka oletkin...

Ei tarvitsekaan tietää. Saatoin hieman johdatella, kun selvästikin painoi mieltäsi.

Siinäpä sitä miettimistä moneen suuntaan, onneksi yksi suunta on varma.

Onko sitä muuta edes olemassa?

Menneisyys ja tulevaisuus koostuvat hetkistä :)

Hetken tie on kevyt...

Tiedätkö yhtään kelloa joka olisi oikeassa? Itselläni ainakin kaikki tuntuu menevän ajoituksena pieleen, kel on syy.

Aina sen verran aikkaa, että luvata ehtii.

Hyvä kysymys, kevää tulo kun on uudistumisen aikaa, myös mielenmaisemaa voi muuttaa kuin kelloa kohti kesää. Herääkö siihen aamulla virkeänä hieman aikaisemmin vai jääkö valittamaan tai muistelemaan menneitä, ehkä hyviäkin aikoja.

Oikeasti kukaan ei tiedä mitä aika on, teoria kyllä selittää ominaisuuksia. Solidaarista toimintaa, kaikille sama määrä kunakin hetkenä. Saattaa olla vain käsite, jotenkin ymmärrettäväksi tässä vaiheessa kulkua.

Mitä ajattelet loppuuko aika Vai jatkuuko se loputtomiin?

Siis sitäkään ei tiedetä onko akaa olemassa, pysytäänkö tässä paikallaan. Itse veikkaisin, että aika saa uuden alun. Mitä itse olrt mieltä?

Niin,oikeastaan eipä taideta tietää kosmoksesta paljoakaan. En ole koskaan ajatellut tuota aika kysymystä. Mielenkiintoinen ja hauska asia :) Kyllä minä olen taipuvainen tällä hetkellä ajattelemaan, että aika on loputon. Tuo äärettömyys ja loputtomuus on kyllä niin hankala ymmärtää ihmis järjellä. Tiede ei myöskään taida tunnistaa äärettömyyttä, vaan asioilla on alku ja loppu, vaikka esittävät kyläkin avaruude . Äärettömäksi. Erikoista, miten useissakin kannanotoissaan tieteenmailma samassa lauseessa kumoaa väittämänsä teorian. Olisiko aika mennä nukkumatin kainaloon?

Aivan, ihmisen näkökulmasta aika on loputon. Tällä hetkellä ei taida kaikkeudella olla alkua eikä loppua, kaikki siltä väliltä. Ajatuksen voimalla vaikea hahmottaa, ainakin yksilösuorituksena. Kuten tämä verkko, ihmisetkin voisivat lisätä kapasiteettia yhdistymällä. Kesällä hyttysaikaan olen funtsinut, jos yhdellä hyttysellä olisi nupissaan edes yksi ajatus, sillä porukalla saisivat ihmeitä aikaan jos kukin miettisi eri asiaa ja pistäisivät päänsä yhteen, nyt vaan inisevät. Mitä sitten viisaaksi mainittu oikeasti ajatteleva populaatio, samaa asiaa usein pohtivat.

Tiedä, vaikka hyttyset ajattelevatkin. Jos me vain kuvittelemme, etteivät ne ajattele mitään. Katsovat meitä ihmisiä ja miettivät, että ompa kummaa sakkia, että jos noilla ihmisillä olisi edes yksi ajatus päässä, ne lyöttäytyisivät yhteen kuten me :D)) Ihmis populaatiosta. Onnellisuus katsotaan hyväksi ja tavoittelemisen arvoiseksi olotilaksi. Onko sinusta onnellisuuden tavoittelu saanut nykyään liian suuret mittasuhteet? Tavoitellaanko sitä hinnalla millä hyvänsä? Ajasta vielä tuli irtonainen ajatus mieleen. Tunteet ovat tässä ja nyt, järjellä sitten käsittelemme tunteitamme menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Muistan joskus lukeneeni Aristoteleen määritelmän onnellisuudesta "Summun Bonum" eli suurin hyvä..Minä mietin tuota, että onkohan se oikeasti noin? Hyvää yötä ja hassut unet :)

Minä näin viime yönä unen, jossa oli itseäni paljon nuorempi mies. Unessa oli sellainen tunnelma niin kuin hän olisi ollut lähellä aina. Ihan kuin läheinen ystävä.

edellinenherääjä kirjoitti:

Tiedä, vaikka hyttyset ajattelevatkin. Jos me vain kuvittelemme, etteivät ne ajattele mitään. Katsovat meitä ihmisiä ja miettivät, että ompa kummaa sakkia, että jos noilla ihmisillä olisi edes yksi ajatus päässä, ne lyöttäytyisivät yhteen kuten me :D)) Ihmis populaatiosta. Onnellisuus katsotaan hyväksi ja tavoittelemisen arvoiseksi olotilaksi. Onko sinusta onnellisuuden tavoittelu saanut nykyään liian suuret mittasuhteet? Tavoitellaanko sitä hinnalla millä hyvänsä? Ajasta vielä tuli irtonainen ajatus mieleen. Tunteet ovat tässä ja nyt, järjellä sitten käsittelemme tunteitamme menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Muistan joskus lukeneeni Aristoteleen määritelmän onnellisuudesta "Summun Bonum" eli suurin hyvä..Minä mietin tuota, että onkohan se oikeasti noin? Hyvää yötä ja hassut unet :)

Lue lisää

Monet filosofit ovat kiinnostuneita onnellisuudesta, ylipäätään hyvinä pidetyistä asioista. Sekin mielestäni todistaa, että asia on tärkeä ja sitä täytyy oppia näkemään ja kokemaan eri tavoilla.
Hyttysten hietteisiin en oikein luota, pistävät sen verran ikävästi. Toisin on kekomuurahaiset, niillä täytyy olla yhteinen ajatus. Koko keko on kuin aivot, kun aurinko hellii niin aktiivisuus lisääntyy silmin nähden. Niiden täytyy olla onnellisia siinä ahertaessaan, kommunikoidessaan keskenään.

Tyytyväinen ihminen on onnellinen. Sepä siinä, kun osaisikin olla tyytyväinen elämäntilanteestaan huolimatta. Jotenkin enemmän peräänkuuluttaisin tuota tyytyväisyyttä, kuin yksistään onnellisuutta. En ole nin perehtynyt filosofi juttuihin.
kerran luin jostain tutkimuksen naisten onnellisuudesta eri kulttuureissa.. ympäri maailmaa oli haastateltu naisia. Loppu tulos oli, että onnellisimmat naiset löytyivät yhdestä alkuasukasheimosta, jossa meidän mittapuun mukaan naisilla oli huonot olatavat. Naiset tekivät suurimman osan töistä, nukkuivat lasten kanssa kovilla alustoilla, kun miehet sitävastoin yksin. Nainen ja perhe oli miehen omaisuutta ja miehillä heihin määräysvalta. Naisilta kysyttäessä olibatko he onnelisia, ihmettelivät he kysymystä, ilman muuta he olivat onnellisia he vastasivat, heillä oli ruokaa, talo, lapsia, mitä muuta he voisivat toivoa. Tosin naiset tekivät yhdessä työt ja yhdessä hoitivat lapset. itse ajattelen, että tuo naisten välinen yhteisöllisyys oli se joka sai heidän tuntemaan olonsa onnelliseksi?

Toisen puolesta ja hänen onnellisuuttaan voi olla vaikea verrata, itse pidän tasapainoisia ihmisiä onnellisen oloisina. Suomessakin joidenkin mitattujen kriteerien mukaan onnellisimmat asuvat tiiviissä yhteisössä, mikäli täällä nyt voi kovin tiiviiksi mitään sanoa, verrattuna alkuasukaskylään. Kuitenkin luulisin samasta asiasta olevan kysymys, yhteydenpidosta ja huolehtimisesta, miksi ei olisi tyytyväinen.

Aikapummi kirjoitti:

Toisen puolesta ja hänen onnellisuuttaan voi olla vaikea verrata, itse pidän tasapainoisia ihmisiä onnellisen oloisina. Suomessakin joidenkin mitattujen kriteerien mukaan onnellisimmat asuvat tiiviissä yhteisössä, mikäli täällä nyt voi kovin tiiviiksi mitään sanoa, verrattuna alkuasukaskylään. Kuitenkin luulisin samasta asiasta olevan kysymys, yhteydenpidosta ja huolehtimisesta, miksi ei olisi tyytyväinen.

Lue lisää

No niimpä :) Sanos muuta :)

Siitä huolimatta osoitin siirtyi, reakoitko mitenkään, saatat myöhästyä oikeasta hetkestä.

Aikapummi kirjoitti:

Siitä huolimatta osoitin siirtyi, reakoitko mitenkään, saatat myöhästyä oikeasta hetkestä.

Oikean ihmisen suhteen se oikea hetki on aina. Minä reagoin aina mutta huomaako toinen sen onkin jo toinen asia. Jos ihmisistä puhutaan.

Hyvää asiaa kannattaa vaalia, vaatii luottamusta. Tarkoitatko reaktiolla samaa ihmistä kohtaan vai kaikkia mahdollisia? Joskus ollaan ns. onnelle otollisia, vastapuoli mukaanlukien. Rakkautta ensi silmäyksellä on olemassa.

Missä sinulla sitä on?

Mielessä, mielenkiintoista, mielihyvin, mielellään jne

Ajankuluksi sitä moni näitä lukee.

Minusta tuo kuulostaa yksinkertaiselta. Monimutkaiseksi sen minusta tekeekin sellainen tilanne, ettei meenisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta voi erottaa kyseisellä tavalla toisistaan.

Uskon näin usein olevan, ratkaisuksi voisi esittää:

Yhtä paljon kun ottaa myös antaa.

Vaatii harjoittelua, ei määrä vaan jotain muuta jota jokainen osaa.