Mies, kun tarkastelet ystäviesi parisuhteita, kuuntelet heidän juttujaan, ongelmiaan, särkyneitä sydämiä, tilitystä.... Ehkä jotkut ovat pysyneet pitempäänkin yhdessä, ovat ehkä onnellisia, vähintäänkin tyytyväisiä. Niin ajatteletko että tuo on SE juttu. Tätä se on. Että minunkin kanssa olisi sellaista tai sellaista tai, tai...
Vai tuntuuko sinusta että jotain outoa tässä on... Ja et voi kertoa sitä kenellekään;)
Vai tuntuuko sinusta että jotain outoa tässä on... Ja et voi kertoa sitä kenellekään;)
Vastaukset 39
Vanhimmat
Siis oikeasti, kun tarkkailen ihmisten parisuhteita, niin ihmettelen miten vähän he osaavat toisiaan arvostaa. Ei tunnuta ymmärtävän miten hienoa se on, että vierellä on joku omasta halustaan. Valitetaan ja valitetaan, kuinka se toinen on aina siinä tai tässä niin hirveä ja kamala. Ja tätä tekee vain naiset. He valittavat aina jostain. Mikään ei koskaan ole hyvin heidän mielestään.
Sitä tekee myös miehet.
Miten niin, älä siinä valita koko ajan!
Huolenpito-valitus on sitten eri juttu. Jos mies menee "laittelee" autoansa juuri pesty paras takki yllään, niin huomautan.
Ärsyttää jonkinverran tuo "voiko-joku-ajatella-parastani"
Lyhyestä virsi kaunis: jos jonkun ihmisen tuntee hyvin (tarkoitta että ymmärtää hänen tekojaan ja ajatuksiaan) silloin kaikki vuorovaikutus, kommunikointi on rakentavaa. Kaikki mitä teet hänen kanssaan on kotiin päin. Onko se "parasta"? Paras kun ei mieti liikaa.
Kun ihminen yrittää elää pelkästään oman ymmärryksen ja tiedon varassa.
Pitää olla vuorovaikutusta!
ja rakentavaa sellasta
Vuorovaikutusta kahden sen ihmisen kanssa.Joo tiedän mokasin siinä aika pahasti.
myönnän ettei tilanteet ole helppoja, koska tilanteet mihin ne on kehittyneet ei ole sama kuin aloittaisi puhtaalta pöydältä. Että vanha täytyis tuhota ensin pois, jotta vois luoda taas uutta niinku Fenix lintu. Ei ole helppo tilanne ja prosessi .
En kannata tuota vanhan tuhoamista. Mikä se päällimmäinen murhe sulla on?
eritellä mitään tiettyä asiaa. Moni asia. Ehkä se on vaan tiivistettynä sanaan murhe. Vaikea on vastata tollaseen kysymykseen. Oikeastaan kysymys johon ei edes pysty vastaamaan. Niinku moni muukin tyhmän ympäripyöreästi muotoiltu kysymys, joka on niin olevinaan järkevän vaikeasti muotoiltu ettei siihen edes odoteta vastausta.
Itse ajattelet itsesi solmuun.
Mulla esim. mieheen liittyviä aatoksia murheita:
Minkälaista elämää hän elää? Onko hänellä kokoajan jotain menossa? Lähteekö häneltä mopo usein käsistä? Mistä jutuista hän tulee iloiseksi? Kuinka paljon hän haluaa minua?
Sekö on sun tarve toisesta ihmisestä toisen murheet?? Ajattele itseäsi mistä sä tulet iloiseksi. Et varmaan kuitenkaan toisen murheista. Jos on jotain miksi et olisi toisen mielestä haluttava niin jos et pysty sitä itsessäsi muuttamaan niin ei sitä toinenkaan pysty.
Tuo viimeinen lause. Puhutko luonteesta vai fyysisestä ominaisuudesta?
kumpaan sä pystyt ite helpommin vaikuttamaan? Luonnehan sulla vaikuttais olevan kunnossa.
Eli sua ottaa päähän joku naisen fyysinen ominaisuus: naama, tissit, perse, ikä, hampaat, emätin, kävelytyyli, ääni...
ainakaan susta voi sanoa kun en ole sua nähnyt. Mut sen täytyy lähtee susta itsestäs se arvostelu ja kriittisyys, jos sulla on jotain arvostelua itseäsi kohtaan ja jos sulle on mahdollista muuttaa itseäsi. Silloin se menee oikein.
Ihan oikein menee kaikki. Entä sulla?
menee. Kiva että sullakin.
En ajattele sua puolisona ollenkaan... Sä olet vaan viihdyke joka maksoi minulle parisuhteeni
Ensin ollaan niin iloisia että nyt löytyi se oikea,perustetaan perhe ja rakennetaan talo. kun 5 vuotta on kulunut niin...voi sitä valitusta ja kränää kun mikään ei tunnu miltään ja sitten löytyy taas se parempi joka ottaa minut niin hyvin huomioon että, kyllä se on niin hyvä ja plää plää...lapset kainaloon ja uuden luokse. Ei kiitos! En halua tuollaista elämää tai että joku muu kasvattaisi lapseni. Ei ole naisiin luottamista...
Jaa vai niin hohhoijaa ja pitäisi pysyä sen entisen kanssa, vaikka turpiin tulis. Miehillä on myös vastuu parisuhteen hyvinvoinnista. Harva itseään ja lapsiaan arvostava nainen jää suhteeseen, jossa mies pahoinpiyelee perhettään niin henkisesti, kuin fyysisesti.
Ei ollut nyt kyse mistään väkivallasta!
kertakäyttöelämää...... petetään, jätetään, salaillaan, kieroillaan jne.... mutta pitkän parisuhteen ja oman puolison eteen ei olla valmis näkemään vaivaa....
on vain minä ja minun oikeudet omaan onneeen....
En ole ap eli nimimerkki "NainenPeitonAlta".
Minulla ei ole lapsia.
Minä en ole rakentanut kenenkään kanssa taloa.
Elän yli 15. vuotta aviomieheni kanssa.
(Tuona aikana minua on lähestynyt töissä ja opiskelupaikalla 2 itseäni nuorempaa miestä. Kumpikin ihastus jäi PLATONISEKSI.)
TIMO lakkaa siirtämästä mobiilistani laittomasti dataa vakoiluohjelmalla. Lakkaa murtautumasta FB-sivuilleni ja sähköpostiini.
Kehota nuorta Anni P.:tä (tyttäresi) olemaan vierailematta FB sivuillani.
Lakkaa tehtailemasta tälle sivustolle viestejä nimissäni.
Jäitä hattuun sisko!
Olet ihan väärässä paikassa. Minun ketjuissa on vaan Mikkoja:)
Mitä vanhemmaksi kun olen tullut niin sitä erilaista tarinaa olen kuullut. En voi sanoa että olisi mitään yhtä sitä juttua ja että olisi aina samanlaisia ongelmia jne.
Se on tyypillistä että ihmiset purkavat ystävilleen asioita ja kenties hieman valittavat puolisostaan tai kumppanistaan, mutta so not sillä niin tekee jokainen. Siihen olen monesti vaan todennut että kaikilla meistä on ärsyttäviä luonteenpiirteitä ja tapoja ja ne on nitä elämän pieniä asioita joista ei kannata tehdä suurta numeroa. Suuret asiat ovat tärkeitä ja se esim. sopiiko ihminen luonteeltaan yhteen toisen kanssa.
Mitä vanhemmaksi sitä tulee sitä helpommin sitä näkee suuret ja tärkeät asiat ja unohtaa pikkuseikat mihin nuorempana kiinnitti huomiota.
Tähän loppuun voisi vielä todeta että jos ihmiset osaavat nauttia toistensa seurasta ja tulevat siitä iloiseksi ja onnelliseksi on se merkki kestävästä parisuhteesta. Toivotaan ettei kukaan sellaista mene tyhmillä teoilla mokaamaan. Pienet mokat saa anteeksi suuria ei.
Mukavaa sunnuntaita aloittajalle ja muille palstalaisille.
Sä taisit olla se kolmekymppinen tai vanhempi M. Tulin joulun alla siihen tulokseen. Ketä haikailet? Voinko olla avuksi?
Ei tarvitse olla avuksi ja on useita ihmisiä ketä ajattelen lämmöllä. Mukavia naisia elämän varrelta joiden kanssa olisi kiva vaihtaa kuulumisia ja höpötellä niitä näitä. :)
En myöskään istu tuohon Mikko kategoriaan kun olen Marko. Kuulun ikäluokkaan vuonna 79 syntyneet joten siitä voit päätellä ikäni.
Ketäs sinä haikailet ja voinko minä olla avuksi?
Jos ei ole edes yhtä sekuntia aikaa komentaa, niin: "Fire at will, they're coming in red hot"..
"Vai tuntuuko sinusta että jotain outoa tässä on... Ja et voi kertoa sitä kenellekään;)"
No se "outo" on sinun omaa haaveilua ja fantasiaa joka johtuu himosta/ihastumisesta.
Ihan sama koskee muitakin parisuhteita.
Omat tunteet saa kuvittelemaan että "tässä on jotain erityistä" ja "tämä on tähdissä kirjoitettu".
EI OLE.
Yksikään suhde ei ole tähdissä kirjoitettu. Te itse päätätte mitä teette ja se voi yleensä kuten nykyään olla tapana se 1-2-3 vuotta enintään ja sitten ero.
Oletko insinööri tai peräti tilastotiede-matemaatikko?
Faktaa, faktaa... Tylsää.
Olen prosessori, eli siis professori.
Eikait sitä kenenkään yksittäisen parisuhteen perusteella voi tehdä yleispäteviä johtopäätöksiä. En jaksa niitä niin analysoida. Jokainen parisuhde on erillainen, eikä etukäteen voi tietää millaiseksi oma parisuhde muodostuu. Turha kuitenkaan odottaa, että se olisi jatkuvasti ruusuilla tanssimista. Jos ei ole itsekään täydellinen, ei voi odottaa mhöskään täydellisyyttä toiselta.
Suomessa nähny monesti sellasta , että koko perhe on liikkeellä jossain, niin nainen sättii miestään ja tiuskii lapsilleen julkisella paikalla. Tosi sivistymätöntä. Ja mies sitten baarissa valittaa miten hirvee akka sillä on kotona. Ei kaikki tietenkään ole sellasia, mutta kuitenkin. Onko muuallakin samanlaista käytöstä nähtävissä?
Nainen turhautunut samattomaan junttiinsa.
Minun eksä ei varsinsisesti ollut juntti vaan jotain paljon tuskastuttavampaa... Jos mies ajat hänen tiluksiensa ohi, niin panet merkille jotain. Ei pitäisi olla vaikeaa ymmärtää mistä puhun. Sinäkin tuskastuisit. Sekin pelottaa.
Tutkimusten mukaan erot ovat nykyään yleisempiä kuin ennen, toisaalta myös parisuhteet ovat onnellisempia nykyään. Eli suoraan suomeksi enää ei niin helpolla jäädä huonoon ja onnettomaan suhteeseen.
Lapsista, kun ollaan niin huolissaan niin tähän olisi olemassa hyvä esimerkki mielestäni. Luin jutun, jossa Marianne Stolbow, joka siis kirjoittanut erokirjan: erosta eteenpäin ja vetää Suomessa hyviä Fisherin eroseminaareja. Hän totesi että meidän pitäisi olla armeliaampi eroaville ja ylipäätään parisuhdeongelmissa oleville. Tässä hän vetosi siihen, että monelta nyt eroavalta yli kolmikymppiseltä puuttuu hyvän ja toimivan parisuhteen malli jo lapsuudestaan. Eli on voitu elää perheissä, joissa vanhemmat ovat kyllä eläneet edelleen perheessä, eroamattomina, mutta eivät ole olleet tyytyväisiä eivätkä välttämättä ole osanneet osoittaa sitä läheisyyttä, hellyyttä ja parisuhderakkautta niin että lapsetkin olisivat sen nähneet, lisäksi perhe-elämä nykyään on myös erilaista, erilaisine tarpeineen. Mutta mielestäni nuo olivat hyviä havaintoja.