Olen seurannut tätä keskustelupalstaa aina silloin tällöin, ja jaksan ihmetellä muutamia asioita. "Moni sairaudeksi katsottu asia ollaan tulkinnoilla väännetty sairauden muotoon." Edellinen on suora lainaus yhdestä aikaisemmasta tekstistä. Ihmettelen suuresti mitä ovat nämä sairaudeksi katsotut asiat joita ollaan väärin tulkittu? Onko kenelläkään esittää elävästä elämästä esimerkkejä milloin näin olisi käynyt? Miksi ihmeessä sairaanhoitajat, lääkärit ja terapeutit haluaisivat lisätä työtaakkaansa tulkitsemalla terveitä toimintamalleja sairaiksi?
Toinen asia mikä on pistänyt silmääni on sairaalahoidon vastustaminen kategorisesti ja tähän liittyen erilaisten vaihtoehtojen täydellinen puuttuminen. Sairaalahoitoja ja/tai pakkohoitoja vastustetaan mutta tilalle ei ehdoteta muuta.
Toinen asia mikä on pistänyt silmääni on sairaalahoidon vastustaminen kategorisesti ja tähän liittyen erilaisten vaihtoehtojen täydellinen puuttuminen. Sairaalahoitoja ja/tai pakkohoitoja vastustetaan mutta tilalle ei ehdoteta muuta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tämä olikin rohkea kannanotto =)
Heitän esimerkkisi rohkaisema toisen uskaliaan kommentin: mitäpä, jos me hullut emme sairautemme akuutissa vaiheessa pysty tajuamaan olevamme sairaita ja avun tarpeessa? Se ainakin selittäisi hoitohenkilökunnan aliarvioimisen ja haukkumisen ja sairaalakammon.
sairaalan on tehneet helvetiksi lääketehtaiden lahjomat lääkärit.kivasti tippuu valtiolat rahaa toinen toista pahempiin "lääkkeisiin" jotka sitouttavat ihmisen kemialliseen häkkiin.ja kidutus remmeissä pienestäkin syystä on nykypäivää.
Jos osastolla on 9 hoitajaa niin varmasti niistä kuusi on täysiä kusipäitä.haluaisin tietää, miten voisi vierottautua temestasta ja tenoxista.Tietääkö kukaan.vieroitusoireet on valvominen ja hiki.uni on tosi katkonaista.siis kertokaa rakkaat ystävät vieroituksesta.
Oli nähtävästi lainaus minun tekstistäni ja lainatakseni lääkärin kirjoittamaa tekstiä sairaalassapidon persteiden täyttymisen osalta "tunnen, että minua vainotaan, koska autooni on murtauduttu kahdeksan kertaa".
Se jota lääkärille oli kerrottu " minulla ei ole muita murheita kuin se, että autossa on toistuvasti käynyt varkaita. Murhe siksi, että joudun pitämään autoa toistuvasti korjaamossa ja vakuutuksien omaavastuuosuuksien kokonaishinta on korkea. Olen elämässäni joutunut yhteen ainoaan nahisteluun, josta tästäkin on aikaa vuosia."
Poliisin kanssa käydyssä keskustelussa selvisi, että kriminaalinuoriso aiheuttaa automurtoja ja asiaan liittyy mitä varmemmin huumehörhöjen toimintaan.
Minä en tuntenut sen kummempaa vainoa asian suhteen. Ainoat vainoa ehdoittavat tahot olivat kaveri ja perhe piirissäni lääkäreiden lisäksi. Paperille kirjoitettu teksti viittaa potilaan ongelmiin ja asiahan olisi varsinainen ongelma vasta silloin kun murtojen yhteydessä olisi vakuutuskorvauksiin lisätty ylimääräisiä rahasummia ja olisi näin aiheutettu vakuutuspetos.
Hoidosta mielikuvaksi jäi Jack Nicholsonin elokuva Anger Management. Elokuvassa Adam Sandlerin esittämä roolihahmo joutuu rajun pilan kohteeksi ja Jackin vihanhallintaryhmään. Adamin roolihahmo on äärettömän rauhallinen ja asillinen. Kaukana siis vihaisesta ihmisestä. Jack on terapiaryhmän vetäjä ja täysin sekopää. Jack hajoittaa mm. itse autoja ja aiheuttaa kaaoksia. Jackin ryhmässä kaikki ovat joiltain osin erikoisia mm. lesboja jne.. Adam on ainut ryhmän asiallinen yksilö. Loppuksi kaikki osottautuu pilaksi. Itse olen sitä mieltä, että jos Suomessa aletaan vastaavanlaisia piloja vetämään, niin asiaan kuuluu myös korvaus. Korvausvaatimus on tällä hetkellä on n. 100.000€. Asiaa ei ole edelleenkään saatu oikeuteen.
Mm. poliisi on käskenyt minua tekemään vakuutuspetoksen vakuutuksien omaavastuuosuuksien pienentämiseksi.
Häkkieläimen sairauden akuuttiin vaiheeseen lisäisin, että yksi peruste sairaalassapidolle oli työttömyys ja lähipiirin mahdollinen mielihalu ohjata minut johonkin koulutukseen työttömyysaikana. Työttömyyttä käsiteltiin aivan kuten olisin aiheuttanut itse työttömyyteni. Todellisuudessa minut irtisanottiin taludellisista ja tuotannollisista syistä. Työpaikka oli kaukana, eikä minulla ollut taludellisia resursseja liikkua satoja kilometrejä päivässä - 0 tuotolla työpaikalle. Nyttemmin koko työpaikka on suljettu ja yhtiö ei halunut miua aikaisemmin toisiin tehtäviin, joihinka osa silloisista tekijöistä on siirtynyt.
Olen täyttänyt kaikki velvollisuuteni yhteiskuntaa kohtaan ja työttömyyden aikana ei ole ainuttakaan kertaa tullut päivärahoihin katkosta taikka karenssia, joten työnhaussani ei ole ollut mottimista ainuttakaan kertaa. Rinnastaessani itseäni tuttuihin, jotka ovat käyneet vuosia kouluja koskaan valmistumatta sairauden vuoksi taikka niihin satoihin asestakieltäytyjiin, homoihin taikka oppivelvollisuutta laiminlyöneisiin, väittäisin jopa fyysisellä terveydellän olevani edelleen paremmassa kunnossa kuin moni muu.
Avain hieman lipsuu meidän hoitajilla.
Sairaalassa hamppuhoitoja puhutteli minua lomalta tullessani ja ihmetteli, että millä olen palannut sairaalaan. Kerroin tulleeni omalla autolla, johon lääkäri pohti miten nopeasti olin tervehtynyt kun jo nyt liikenteessä. Olin jopa sairaalaanjoutumispäivänä liikenteessä autollani. Silloin jopa työttömänä ajoin n. 15.000 Km vuodessa ilman liikennerikkeitä saati kummempia onnettomuuksia. Liikenteessä olin tuolloin ollut ajokortin haltijana lähes 10-vuotta. Tuli vain mieleeni ne 400 vuotuista liikennekuolonuhria, sadat ajokortin menettämiset ja mahdottomat ketjukolarit, joissa en ole koskaan ollut osallisena saati aiheuttanut vammautumisia.
Samainen hamppuhoitoja mussuttu mm. vaatteideni pesusta ja siitä miten minun olisin voinut pesettää vaatteeni sairaalassa. Minulla ei ole koskaan ollut kovinkaan likaisia vaatteita ylläni, eikä vaatteideni pesu ole koskaan ollut yhdenkään hampun asia, joten ihmettelen vain miksi jokin supermussu, jonka ÄÖ on hikisien sukkieni tasolla kuvittelee olevansa vastuussa minun suksita. Eipä ollut hampun olemus itsessään kovin ylväs.
Kyllähän meidän on lähdettävä siitä, että nyky-Suomessa ei yksikään sairaala ala hankkimaan ja keksimään terveistä potilaita. Varsinkin psykiatriset sairaalat ovat jatkuvasti ylipaikoilla. Tämä tunne liittyy varmaankin siihen että ei tunneta itseään sairaaksi ja joku syy täytyy sairaalassa pitämiselle keksiä.
Sairaalahoidolla ei aina ole vaihtoehtoja. Jos mieli on riittävän sekaisin, ei hoito onnistu ilman sairaalolosuhteita. Jossain hoitomuodoissa (Keroputaa) on kehitetty perhe- ja kotilähtöistä hoitoa, jossa hoitajat ja lääkärit käyvät kotona ja tapaavat koko perhettä samanaikaisesti. En tiedä miksi tätä ei sovelleta eteläisessä Suomessa. Ehkä etelässä ei ole enää perheitä vaan yksinasuvia ongelmaisia?
"Tämä tunne liittyy varmaankin siihen että ei tunneta itseään sairaaksi ja joku syy täytyy sairaalassa pitämiselle keksiä. "
Sinä voisit sitten kertoa miten se sairaus on todennettavissa jos ei kerta oikeita perusteita löydy. Miten kuvittelet hoidon auttavan?
Juttusi yksinelävästä ongelmaisesta kulostaa melko sairaalta. Todellisuudessa nuorella aikuisella riittää iloa ja meininkiä elämässä ilman läskijunttien ongelmajuttuja.
Moni mt-hoitaja taikka muu virkahörhö on vain nostattanut päähänsä ajatuksen jossa he katsovat olevansa parempia jota muut. Todellisuudessa moni virkahörhö jäisi yksityisellä puolella ilman työtä. Varmasti moni terve mt-hoitaja kokee hyvänolon tunnetta valta-aseman käytöstä, palkkatyöstä ja omista aktiviteeteistä, aivan kuten kuka tahansa muukin työssä käyvä. Hoidot pakkokeinoina on verrattavissa jonkilaiseen väkivaltaan.
Kerropa miksi 12 v opiskellut psykiatri ottaisi riskin ja menettäisi hoitovirheiden vuoksi ammattinsa? Jos siis tekisi töissä jatkuvasti mielivaltaisia diagnooseja hoitopäätöksiä? Eihän siinä ole järjen hiventäkään.
Tarpeettomia pakkohoitoja ei saada oikeudentutkittavaksi. Omalla kokemuksella n. 5-vuoden oikeudenhaku on johtanut tilanteeseen, jossa asian ollessa vireillä oikeusaputoimisto viivästytti oikeusapu pyyntöä. Nyttemmin väittävät, että oikeusapupyyntöä ei ole tullut. Oikeusasiamies ei ottanut asiaa käsitelläkseen asian ollessa vireillä. Oikeusasiamies sysäsi tuolloin vastuun lääkäreille ja lääkäreitähän en ole vieläkään saanut vastuuseen. Tiukan tilanteen tullen lääkärit ovat takuuvarmasti valmiita puolustamaan toisiaan oman aseman säilyttämisen vuoksi. Laittoman pakkohoitpäätöksen tehneen lääkäri pitäisi siis ottaa kiinni jostakin muusta rötöksestä vaikka turhasta pakkohoidostakaan ei varmnasti kovin isoa rikosta saa aikaiseksi.
Onhan nyttemmin julkisuudessa tuotu esille lääkärien kokemattomuus ja epävarmuus tarpeettomien tutkimusten ja lääkitysten suhteen.
Se jota tulee lääkäreiden näkökantoihin, niin itseäni toistaen toteaisin, että lääkärit ja mt-hoitajat tuovat esille näkökannoillaan enemmän itsestään jota potilaasta. Sinua edeltävä kirjoittaja mainitsi ongelmakaupunkilaisia jne.. Vaikuttanee siis kovin masentuneelta ja ulkopuolisia provosoivalta näkökannalta. Ehkä viestin kirjoittaja oli juuri sitä.
Motivaatiosta laittoman vapaudenriiston osalta emme voi muuta kuin spekuloida. Mielestäni hoitoja vaatii helposti tavanomaisesta hölmömmät ihmiset, jotka syystä taikka toisesta kokevat alemmuskompleksia ja haluavat pakkokeinoilla hankkia mielihyvää vallankäytöllä. Ehkä pakkokeinoja halutaan käyttää holhoaavalla ja johdattelevalla tavalla siten, että yksilön mahdollisuus hankkia vapautta samalla keinoin kuin muut lähes estyvät. Hölmömpien kohdalla ei ehkä tunneta olemassaolevia sääntöjä taikka miten sääntöjä ollaan perinteisesti sovellettu. Mahdollisesti käytännön kokemus todellisista mielisairaista on liian vähäinen, jotta lääkäri taikka hoitaja voisi ymmärtää ketä kannattaa hoitaa ja ketä ei.
Lääkärit toimivat helposti vai oikeuttavina tekijöinä ja vaatimukset hoitoihin tulevat ulkopuolisilta tahoilta ja mahdollisesti mt-hoitajilta, joista iso osa psyykeongelmaisia taikka fyysisesti sairaita.
Oikeuskäytännöstä tulkee mieleeni eräs työnantaja joka rikkoi vuosia työehtosopimuksia, mutta tuomioistuimeen saatiin vain ne asiat joissa työnantaja ei ollut tehnyt mitään väärää. Tottahan tuomioistuimeen voidaan näissä asioisa mennä iloisin mielin ja olihan pääluotamusmiehillä ja osastonhoitajilla oma lehmä ojassa siinä, jossa yrityksestä lypsettiin samaan aikaan palkkarahaa jota ei olisi kuulunut maksaa. Sopimusrikkomuksia ei saatu oikeuteen, koska tuolloin hankaluuksia olisi tullut melko varmasti myös muista epäkohdista.
Mt-hoidossa ehkä samaa jatkumoa. Asioita tiukasti tarkastellessa ymmärtäisimme, että iso osa mt-hoitajista olisi yhdenvertaisessa ja sääntöjenmukaisessa työhönotossa jäänyt ilman työpaikkaa parempien vallatessa paikat.
Minä en ensisijaisesti lähde hakemaan lääkärille tuomiota. Tarkoitus on saada perusteettomasta vapaudenriistosta se korvaus jolla jatkaa ja pönkittää omaa elämää eteenpäin. Mt-hoidossa keskustellaan monesti normaalista poikkeaavasta psyykkeestä ja aivojen kemiasta taikka sitten ihan keskustelulla luodusta mielihyvästä.
Poikkeaavaa psyykettä ei kukaan pysty osoittamaan ilman poikkeavaa verikoetta ja keskusteluilla ei saavuteta mitään mikäli ei ole olemassa aivan oikeaa ongelmaa. Kysymys on rahasta ja niistä konkreettisista resursseista joilla saavuttaa vieläkin parempaa. Moni todella huonostivoiva haluaisi kiistää korvaukset ja hankaloittaa muiden pärjäämistä ja vedota omaan huonovointisuuteensa ja siitä miten itse ei ole koskaan saavuttanut haluamaansa, mutta järkiperäisesti ja lakiakin luetaessa pitäisi monessakin asiassa olla selvää, että ongelmatilanteita ei ole mikäli sääntöjä noudatetaan. Pakkohoidon osalta sääntöjä ei ole noudatettu. Työnantajat provosoivat omia murheitaan mielisairaaksi katsottuihin. Sopimuksia ei synny, palkka ja elämä jää saamatta. Normaali vastine valtiovallan puolelta on jo jotakuinkin kuin kännisten tappelujen kotiselvitys. Annetaan väärinkohdelluksi tulleelle koskenkorvapuollo ja taputetaan olalle. Valtiovalta voisi ehkä antaa jonkin säälityöpaikan ja tätä on jo ehdotettukkin, mutta katsoisin selkeämmäksi tavaksi korvata rahalla se vahinko joka ollaan aiheutettu ja loppu on sitten jälleen itsestäni riippuvainen.