Tästä aiheesta on varmaan tällä palstalla jo keskusteltu, mutta ei vaan sattunut silmään.
Olen päälle parikymppinen poikamainen nainen. Seksi ei ole koskaan kiinnostanut sen suuremmin, mutta tykkään kyllä läheisyydestä, pussailusta ja halailusta. Ja voin kyllä tyydyttää kumppanini jos hän sitä haluaa, se on mulle ok ja oikeastaan ihan kivaa yhteistä tekemistä.
Itse olen tämän asiani kanssa ihan ok, mutta muille se tuntuu olevan suuri ongelma. Aikaisemmat parisuhteet ovat kaatuneet juuri tähän minun aseksuaalisuuteeni, samalla aaltopituudella olevia naisia tuntuu olevan hankalaa löytää.
Luen paljon, käyn teattereissa ja olen eläinrakas. Harrastan jonkin verran liikuntaa, mutta en ole mikään superfitness. Tai no, kyllä sen jo ulkoapäin huomaa etten ole. :) Tykkään olla ulkona ja maastopyöräiltyä tulee aika paljon. Pääkoppa on ainakin omasta mielestäni ihan kunnossa. Juon aika vähän ja baareissa en kauheasti viihdy. Poltan satunnaisesti. Tällä hetkellä opiskelen, kohta valmistun. Haaveissa joskus omakotitalo ja nainen. Ehkä lapsi, en tiedä?
Tämä ei ollut varsinainen deitti-ilmoitus, mutta siltä varalta jos joku vaikka kokeekin jonkinlaista kiinnostusta. Sinä voit olla sellainen kuin olet.
Mutta niin, keskustelua aiheesta. Onko teitä muita? Kokemuksia parisuhteesta?
Olen päälle parikymppinen poikamainen nainen. Seksi ei ole koskaan kiinnostanut sen suuremmin, mutta tykkään kyllä läheisyydestä, pussailusta ja halailusta. Ja voin kyllä tyydyttää kumppanini jos hän sitä haluaa, se on mulle ok ja oikeastaan ihan kivaa yhteistä tekemistä.
Itse olen tämän asiani kanssa ihan ok, mutta muille se tuntuu olevan suuri ongelma. Aikaisemmat parisuhteet ovat kaatuneet juuri tähän minun aseksuaalisuuteeni, samalla aaltopituudella olevia naisia tuntuu olevan hankalaa löytää.
Luen paljon, käyn teattereissa ja olen eläinrakas. Harrastan jonkin verran liikuntaa, mutta en ole mikään superfitness. Tai no, kyllä sen jo ulkoapäin huomaa etten ole. :) Tykkään olla ulkona ja maastopyöräiltyä tulee aika paljon. Pääkoppa on ainakin omasta mielestäni ihan kunnossa. Juon aika vähän ja baareissa en kauheasti viihdy. Poltan satunnaisesti. Tällä hetkellä opiskelen, kohta valmistun. Haaveissa joskus omakotitalo ja nainen. Ehkä lapsi, en tiedä?
Tämä ei ollut varsinainen deitti-ilmoitus, mutta siltä varalta jos joku vaikka kokeekin jonkinlaista kiinnostusta. Sinä voit olla sellainen kuin olet.
Mutta niin, keskustelua aiheesta. Onko teitä muita? Kokemuksia parisuhteesta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse olen aseksuaali. Eikä ole mitään kokemusta seurustelusta. En vain ole kelvannut kenellekään aseksuaalisuuteni takia. Ikää 41v.
Toivottavasti löydätte itsellenne kumppanit. :|
Mun tyttöystävä on aseksuaali ja hänellä on pitkälti samankaltaisia ajatuksia kuin sinulla. Harrastamme seksiä noin kerran viikkoon, oikeastaan aina minun aloitteestani. Tyttöystäväni kokee seksissä fyysistä nautintoa ja tykkää olla minua lähellä, mutta ei kiinnostu seksistä tai pidä sitä esimerkiksi hartiahierontaa kummempana.
No, alussa meillä oli vähän vaikeaa, sillä en ymmärtänyt aseksuaalisuutta eikä tyttöystäväni oikeastaan ottanut sitä esille. Asia on edelleen hänelle arka, vaikka nyt olemme puhuneet siitä paljon. Alussa yritin tietämättömyyttäni vaatia häneltä seksuaalista intohimoa ja tunsin itseni epähaluttavaksi.
Hiljalleen aloimme ymmärtää toisiamme tosi hyvin, keskustelujen ja erehdysten kautta. Hän ymmärtää minun seksuaalisuuttani ja minä hänen aseksuaalisuuttaan. Nyt 3 vuoden seurustelun jälkeen voisin sanoa molempien olevan hyvin tyytyväisiä tilanteeseen. Meillä on hyvä, rakastava ja turvallinen suhde, jossa kumpikin saa ilmaista itseään itselleen ominaisella tavalla.
Minä saan seksiä ja hän on usein halukas tyydyttämään minut, joskus myös toivoo itse seksiä itselleen. Hänellä on täysi oikeus kieltäytyä aina kun haluaa. Samalla minulla on aina lupa pyytää. Suhtaudumme seksiin vähän niin kuin vaikkapa aiemmin mainitsemaani hierontaan: hieronnan antaja ei ehkä itse saa tyydytystä, mutta saa iloa nähdessään rakkaansa nauttivan ja haluaa tehdä tälle hyvää. Aina ei kuitenkaan jaksa hieroa, eikä aina jaksa seksiäkään.
Kirjoitin pitkän viestin, sillä haluan kertoa kaikille aseksuaaleille, että te kelpaatte kyllä! Ja niille keille ette ominaisuutenne takia "kelpaa", on parempikin jättää ulkopuolelle omasta elämästä. Muitakin aseksuaaleja on ja heistä voi löytää oivan kumppanin. (Esimerkiksi Setan aseksuaalien illoista?) Myös suhde seksuaaliin on mahdollinen, mutta mahdollisesti haastava ja vaatii myös aseksuaalilta osapuolelta joustoa ja ymmärrystä. :)
Vinkkini on se, että huolimatta siitä päädytkö seurustelemaan seksuaalin vai aseksuaalin kanssa, puhukaa! Puhukaa, puhukaa ja puhukaa! Kun jokin mietityttää, kysy rohkeasti ja kerro avoimesti. Se ei ole aina helppoa, mutta se tulos mikä sillä saavutetaan on jotain paljon enemmän. Harva suhde oikeasti kaatuu siihen, ettei kaikissa haluissa olla samalla viivalla. Suhde kaatuu siihen, kun kommunikaatio ei pelaa ja näin toista ei voi oikeasti ymmärtää.
Kommentoija numero 3 on tehnyt hyvää työtä suhteessaan! Onnittelut teille ja kaikkea hyvää! Kaikki muut, ottakaahan mallia ja puhukaa! :)
Minut on kahdesti jätetty aseksuaalisuuteni vuoksi. Aluksi toinen osapuoli ymmärsi, mutta puolessa vuodessa seksuaalisuuteni taakka tuli liian suureksi enkä enää kelvannut.
Aseksuaalinen tai halut syystä tai toisesta pysyvästi tai tilapäisesti vähäiset....
Oma case: keski-ikäinen heteropariskunta, joka lasten synnyttyä oli kokolailla aseksuaalisessa tilassa vuosikausia. Tavallinen tarina, työstressiä, valvottavia vauvoja jne. Välillä jopa eri makuuhuoneet, kun äiti oli pikkulapsen ja isä vanhemman lapsen kanssa jotta kaikilla oli rauhallisemmat yöunet.
Läheisyyttä molemmat kaipaisimme, mutta sekin oli kortilla. Ei halujen vaan paremminkin (kuvitellun) olosuhteen vuoksi. Itsekin vähitellen kuvittelin olevani ihan aseksuaalinen. Tavallaan jopa tyytyväinen tilanteeseen: ei enää vonkaamista, firman pikkujoulussa ei töpeksitä mutta vähän voi vikitellä. Emännällä ei ollut mitään sitä vastaan, vaikka työmatkalla yöpymään vastakkaista sukupuolta olevan työkaverin kanssa.
Tilanne oli tuollainen noin 10 vuotta. Lapset teini-iässä ja me lopulta samassa huoneessa jo vuosi, pari. Sitten aseksuaalisuus "lähti" naps, ihan varoittamatta tai ilman mitään syytä. Molemmilla halut ihan tapissa muutama kuukausi. Siitä toki "taannuttu" merkittävästi, mutta kuitenkin.
Edellä kertomallani en tarkoita, että aseksuaalisuus olisi jonkinlainen vika, josta parannutaan. Paremminkin, että ominaisuus voi muuttua myöhemmin suuntaan tai toiseen. Uskoisin että pariskunnassa läheisyden tarve on pysyvämpi olotila, eikä sillä ole tuon (a)seksuaalisuuden kanssa tekemistä. Potentiaalinen ongelma jos pariskunnassa halu tai sen puuttuminen on kovin epätasapainossa. Aseksuaalisempi "antaa velvoitseksiä" tai se halukkaampi "kärsii puutteesta". Asioista pitäisi voida puhua, sillä nuo ovat oman identiteetin kannalta kovin tärkeitä asioita. Molemmat tulevat vähän vastaan, mutta rohkenisin epäillä että aseksuaalin on helpompi tulla vähän enemmän vastaan. Edellinen kirjoittaja oli hyvin todennut, että pitäisi ymmärtää puolin ja toisin antaa iloa kumppanille, vaikka itse ei niin välittäisi.
Aseksuaalisuutta on ihan oikeasti olemassa. Se ei ole vain halujen tilapäistä puuttumista, vaan sitä ettei ole koskaan tuntenut seksuaalista intohimoa. Sitä ei tunne, vaikka olisi maailman rakastavammassa parisuhteessa ja nauttisi kovasti hellyydestä ja lähelläolosta. Minä ja tyttöystäväni vietämme vaikka tunteja pussaillen ja hellien toista, mutta en ole koskaan tuntenut seksuaalista intohimoa. Se ei ole mikään vika, vaan ominaisuus. Minun ei tarvitse muuttua enkä edes halua sitä, sillä haluan olla minä.
Olen suhteessa seksuaalin kanssa ja voin kertoa, että vaikken itse kaipaa seksiä tai tee aloitetta, en pidä seksiä kurjana velvollisuutena tai koe olevani velvoitettu. Minä rakastan puolisoani ja tahdon hänelle hyvää, joten teen hänelle hyvää. Niin hänkin minulle, mutta eri tavalla. Hän käy kaupassa, ajaa autoa, kutoo minulle sukat, suutelee hellästi ja paijaa iltaisin. Minä harrastan hänen kanssaan ihanaa seksiä, teen ruokaa, keitän kahvit, silitän hiuksista ja imuroin. Nämä ihan yksittäisiä arjen esimerkkejä.
Meillä kaikilla on erilaiset tarpeet ja oikeastaan se, että seksissä ei osuta samalle viivalle, auttaa katsomaan toista myös muissa asioissa omana itsenään. On ihan turha olettaa, että jos minä tykkään laittaa ruokaa niin hänkin tykkää. Tai että jos hän pitää hiusten silittämisestä, niin pidän minäkin. Me ollaan kaikki kaikessa erilaisia. =) Toiselle ollaan ihania oman jaksamisen rajoissa, niin parisuhde sujuu.
Tämä kommentti on asiaa. Aseksuaalisuus ei ole sitä, että halut katoaa. Se on sitä, ettei niitä ole. Tämä taas ei tarkoita sitä, ettei voisi suudella, halata, silittää, katsoa toista ihaillen, rakastaa ja olla romanttinen. Samalla tavalla kun hetero ei saa itsestään tekemällä homoa, ei aseksuaali saa itsestään seksuaalia.
Sitä paitsi mitä heteromies tekee täällä jakamassa neuvoja? Ihan ystävällisenä vinkkinä vain, että heteromies ei mielestäni kuulu lesbojen keskustelupalstalle.
Asset ja kylmät lahnat, kiitos ei!
Suhteeseen tarvitaan intohimoa.